Olen nuori , 21 v välivuotta viettävä naisenalku. Ensi syksynä kouluun on tarkoitus mennä. Välivuosi ei ole sujunut aivan suunnitelmien mukaan sillä töitä on ollu tarjolla huonosti. Syksyllä ainoa vaihtoehto olikin tarttua vuokratyöhön joka aluksi olikin ok ja luvattiin yrittää etsiä vakituista paikkaa. 4kk olen juossut paikasta toiseen , päivän siellä päivän täällä. Hullun hommaa mielestäni. Nyt viimeisen kuukauden aikana töitä ei ole juuri tarjottu. Vuoroja on ainostaan siellä, missä itse sovin ne, sielläkin vain kerran viikossa.
Tunnen itseni työttömäksi. Rahan takia minun ei tarvitsisi hulluna työssä juosta. Olen taloudellisesti omillani.
Tunnen itseni hyödyttömäksi enkä näe syytä nousta sängystä ylös päivinä jolloin töitä ei ole. Olen ollut hyvin tekevä ja ahkera aina, mutta nyt pienetkin asiat tuntuvat vaivalloisilta.
Luulin nauttivani tästä, kun ei tarvitse rahan takia käydä töissä ja voisi nauttia elämästä. Tämä nykyajan urapainoitteinen yhteiskunta saa kuitenkin iteseni tuntemaan luuseriksi ja odota enemmän kuin koskaa kouluun pääsyä.
Samoja tuntemuksia kellään?
Tunnen itseni työttömäksi. Rahan takia minun ei tarvitsisi hulluna työssä juosta. Olen taloudellisesti omillani.
Tunnen itseni hyödyttömäksi enkä näe syytä nousta sängystä ylös päivinä jolloin töitä ei ole. Olen ollut hyvin tekevä ja ahkera aina, mutta nyt pienetkin asiat tuntuvat vaivalloisilta.
Luulin nauttivani tästä, kun ei tarvitse rahan takia käydä töissä ja voisi nauttia elämästä. Tämä nykyajan urapainoitteinen yhteiskunta saa kuitenkin iteseni tuntemaan luuseriksi ja odota enemmän kuin koskaa kouluun pääsyä.
Samoja tuntemuksia kellään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli töitä olisi mutta se on hullun hommaa, eli et viitsi käydä koska rahaa on muutenkin. Kun et käy töissä niin tunnet itsesi työttömäksi. Ok?
Olet luuseri lähinnä siksi, että olet suostunut huijarifirman pyöritykseen vain siksi, että koet pakkoa olla töissä.
Jos oikeasti olisit taloudellisesti omillasi, tekisit jotakin järkevämpää, etkä tahkoaisi voittoa loispummiyrittäjälle.
sulla on elämä vielä edessä. sit kun oot 36v voit alkaa stressaan kuten mä.
joku harrastus olis hyvä, mulla menee aika netissä, tiiä sit onko tääkää hyvä mut voittaa dokaamisen.
ja lisää kirjoitusnopeutta. Voihan sitä dokatakin tällä kirjoitellessaan, mutta en suosittele!
Minä olin kerran melko tuhdissa humalassa ja lasi kaatui näppikselle. Se oli entinen näppis, mutta onneksi nurkista löytyi toinen tilalle.
Harrastukset maksavat, eikä ole karenssilaisella rahaa harrastaa muuta kuin kävelyä ja dokausta, jos joku maksaa viulut.
töissä ne suurimmat luuserit nykyään on, vaikka olisi miten oppinut ja kouluja käynyt niin yleensä ne humalaiset, isomahaiset juopot ne työpaikat vie nenän edestä, onhan ne paljon kovaäänisempiäkin.
heikot tallataan. kannattaa olla itsekäs juoppopaska niin työnsaanti on taattu.
Olet kyllä saanut uskomattomia vastauksia, täytyy sanoa...
Yleensä kyllä tekemistä löytyy kummasti, kun vaan ensin vääntäytyy suihkuun, aamupalalle ja petaa sängyn.
Itse olen tässä ollut jonkun aikaa kokonaan työttömänä. Mut nostaa sängystä aamusin paitsi työn hakeminen, myös harrastukset. Työttömyys on musta hyvä vaihe testata se, onko itsellä mitään muuta elämää kuin työ noin ylipäätään.
HArrastan lukemista, kävelyä kaupungilla ja lenkkipolulla, leffojen katsomista, ja silloin tällöin tapaan kavereitakin.
Mua ehkä auttaa se seikka, että totuin opiskeluaikana siihen, että itsekuria täytyi löytyä itsenäiseen opiskeluun, vaikka pakollisia oppitunteja/luentoja olisi ollutkin. Aikataulut piti silloin luoda pitkälti itse.
En voisi kuvitellakaan jääväni sänkyyn makaamaan koko päiväksi. Tosin se on aina vaarana että tulee pikkuhiljaa yhä enemmän iltavirkuksi ja aamu-uniseksi. Silloin kun aloin herätä vasta puolen päivän aikaan, rupesin laittamaan herätyskellon soimaan parempaan aikaan.
Myös ruoka-ajoista kannattaa pääsääntöisesti pitää kiinni, muuten alkaa kaikki luisumaan kaoottiselle linjalle.
mutta se, mitä syö, on.
Tässä minä kyhäsin malliksi kunnon salaattiannoksen.:
http://www.aijaa.com/v.php?i=3352129.jpg
Olet siinä oikeassa, että tässä yhteiskunnassa ihmisen identiteetti määritellään työn kautta, aina kysytään mitä teet työksesi.
Olet nuori opiskele ihmeessä, älä anna masennuksesta tulla elämäntapaa.
Toisaalta on aina hyvä, että on muitakin arvoja kuin työ sillä elämme epävarmoja aikoja.
Nyt kuitenkin niin paljon jää ihmisiä työttömäksi, että ei ole sellainen "häpeä" olla työn kun aiemmin.