Olemme aviopari, jolla yksi on alle kymmenenvuotias lapsi. Olen halunnut toista lasta jo siitä lähtien kun lapsemme oli noin kaksivuotias. En ole käyttänyt ehkäisyä ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen eli olen ajatellut että lapsi tulee jos tulee.
Miehelläni oli ns syrjähyppy kun lapsemme oli pieni. Ensimmäisen kerran toisesta lapsesta mainitessani hän sanoi ei - ja syyksi ilmoitti sen, ettei tiedä haluaako minun kanssani toista lasta. Kuitenkin jos olemme esim. meidän perhetuttujen seurassa, hän ilmoittaa suureen ääneen että haluaisi lisää lapsia.
Olen viime aikoina tullut siihen päätökseen että haluan toisen lapsen. Myös iän puolesta alkaa olemaan viime hetket käsillä kun voin vielä lapsen saada. Olen ottanut asian puheeksi ja sain mieheltäni vastauksen, että ethän sinä halua lasta koska urasi on sinulle tärkeintä (olen jonkinverran ulkomailla työmatkoilla ja palkkani on parempi kuin miehelläni). Mielestäni on vähintäänkin normaalia, että käyn töissä ja elätän perhettäni tuloillani - asuntolainaakin on sen verran, että yhden henkilön tuloilla ei sitä makseta.
Sanoudunko irti työstäni että mieheni uskoo minun todella haluavan lapsen vai mitä ihmettä minun pitää tehdä? Vai eikö mies vain halua kanssani lasta ja yrittää kääntää syyn minuun?
Tässä siis lyhyesti ja sekavasti aiheesta, joka tuntuu nousevan elämää suuremmaksi kysymykseksi...
Miehelläni oli ns syrjähyppy kun lapsemme oli pieni. Ensimmäisen kerran toisesta lapsesta mainitessani hän sanoi ei - ja syyksi ilmoitti sen, ettei tiedä haluaako minun kanssani toista lasta. Kuitenkin jos olemme esim. meidän perhetuttujen seurassa, hän ilmoittaa suureen ääneen että haluaisi lisää lapsia.
Olen viime aikoina tullut siihen päätökseen että haluan toisen lapsen. Myös iän puolesta alkaa olemaan viime hetket käsillä kun voin vielä lapsen saada. Olen ottanut asian puheeksi ja sain mieheltäni vastauksen, että ethän sinä halua lasta koska urasi on sinulle tärkeintä (olen jonkinverran ulkomailla työmatkoilla ja palkkani on parempi kuin miehelläni). Mielestäni on vähintäänkin normaalia, että käyn töissä ja elätän perhettäni tuloillani - asuntolainaakin on sen verran, että yhden henkilön tuloilla ei sitä makseta.
Sanoudunko irti työstäni että mieheni uskoo minun todella haluavan lapsen vai mitä ihmettä minun pitää tehdä? Vai eikö mies vain halua kanssani lasta ja yrittää kääntää syyn minuun?
Tässä siis lyhyesti ja sekavasti aiheesta, joka tuntuu nousevan elämää suuremmaksi kysymykseksi...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä kyllä keskustelisin miehen kanssa että sopiiko toinen lapsi vai ei? Jos ei, niin miksi ei, että voisi ymmärtää. Ja onko sillä joku lapsi sitten jossain muualla syrjähypystä vai riittikö yksi lapsi kakkavaippoineen sekä huutoineen. Olisi helpompaa kun tietäisi että riittääkö miehelle nykyinen tilanne ja mitä ajattelee kun naisella se aika loppuu että voi saada lapsia. Saisi omat ajatukset sitten kasaan ehkä lisää... Voi mies kai sanoa sellaistakin mitä ei tarkoita suojellakseen muuta mielipidettä mutta....
Jos mies on temperamenttista tai ahdistuvaa sorttia niin en ehkä kyselisi vaan tekisin omat johtopäätökset. Tai kautta rantain selvittäisin.
Voihan siihen olla hyviäkin syitä miehellä miksei lapsia enempää, kaikki ei ole yksinkertaista.
Ei nyt kannata pistää kaikkea ihan hösseliks ja penkin alle, että saisit miehesi uskomaan kuinka paljon haluat toista lasta. Jos mies ei halua enää lapsia, hän ei niitä halua.
Miksi miehesi petti sinua kun teidän esikoinen oli pieni? Siihen löytyy yleensä syynsäkin. Oliko parisuhde ja seksielämä unohtunut kokonaan? Pyörikö koko elämä vain lapsen ympärillä? Ehkä mies ei halua kokea toista kertaa sellaista. Sinä varmaan näit sen erilaisena kuin miehesi kun olisit valmis toiseen lapseen?
Älä fiksuna naisena alennu kiristämisen tai ehkäisystä valehtelemisen tasolle, jos mies ei lämpene ajatukselle toisesta lapsesta. Sillä ajat miehen pois, jos ei kokonaan niin ainakin henkisesti ja sitten ne ongelmat vasta alkaa.
nimimerk. aviomies, jonka vaimon elämä pyörii vain vauvan ympärillä, haluaa lisää vauvoja... olen vaimolle pelkästään työssäkäyvä "talonmies", en enää vauvan synnyttyä aviomies tai rakastettu.
Olen ihan tavallinen töissäkäyvä nainen enkä ole mielestäni koskaan "ylimääräisesti" hössöttänyt lapsen suhteen. Olen hoitanut oman osuuteni (ja enemmänkin) yhteisistä asioista ja kodin hoitamisesta. En oikein näe kohdallani mahdolliseksi tilannetta että elämä pyörisi vain lapsen ympärillä. Ja tarvitseehan pieni vauva toki paljon huolenpitoa ollessaan pieni ja sanelee aikataulut jne.
Miksi miehelläni oli syrjähyppy? Toki esikoisen ollessa pieni, ja koska lapsenhoito jäi miehen työkiireiden vuoksi täysin minun hoidettavaksi - olin varmaan väsynyt ja seksiä oli normaalia vähemmän. Parisuhdetta en omasta mielestäni unohtanut, mutta asioitahan katsotaan aina kahdesta eri suunnasta. Omasta näkökulmastani miehen olisi pitänyt osallistua lapsen hoitoon - ja samalla antaa minulle mahdollisuus levätä. Kyllä sitten olisi varmaan sitä seksiäkin jaksanut... tosin on kulunut jo jonkin aikaa joten minulle on aika vaikea ottaa kantaa tähän seksiasiaan. Mies toki syytti minua tapahtuneesta (syrjähypystä)!
Palasin töihin heti äitiysloman loputtua eli en jäänyt hoitovapaalle kotiin lapsen kanssa.
Ehkäisyä en siis ole käyttänyt ensimmäisen lapsen synnyttyä, joten se on ollut täysin miehen hallinnassa tähänkin saakka. Olemme käyttäneet keskeytettyä yhdyntää (joka kerta kun harrastetaan seksiä se loukkaa minua koska se muistuttaa minua siitä, että mieheni ei halua lasta kanssani).
Olen odottanut kohta 10 v toisen lapsen saamista - samaan aikaan mies suureen ääneen kertoo ystävillemme kuinka hän haluaisi paljon lapsia - mutta kun tuo vaimo vain luo uraa ja käy työmatkoilla ulkomailla... hohhoijaa...
Ehkä sinunkin pitäisi huomioida vaimoasi miehenä enemmän - jos sitten pääsisit pois talonmiehen roolista? Vai onko niin, että tämä on vain sinun näkemyksesi/ tuntemuksesi asiasta?
Että ihan olisi miehenkin pitänyt lasta hoittaa työkiireidensä keskellä että sinä olisit saanut aikaa levätä? Voin vaan kuvitella kuinka väsynyt ja riutunut mies siinä vaiheessa olisi ollut...
Ihmettelen syvästi, miten jotkut naiset osaavat yhdistää mainiosti lapsen hoidon, kuin myös parisuhteen. Ei ole mies vieraissa juossut, eikä nainen väsymystä valittanut... Mitä lie "superihmisiä" (tai sitten ei?)
En kyllä ymmärrä... on teilläkin seksielämä. Eikö se ole jo vähän epämiellyttävää harrastaa keskeytettyä yhdyntää? Eihän se mitään ehkäisemistä ole? Entäs sitten jos satutkin tulemaan raskaaksi? Mitäs mies siihen sanoisi? Olisitko silloin tyytyväinen? ...mielestäni tosi epäreilua ja lapsellista jättää ehkäisy pois koska haluaa lapsen ja toinen ei sitä halua, vai onko asia edes näin?
Minä, olen huomioinut vaimoani jokapäivä haleilla, suukoilla, sanoilla, olen siivonnut, käyn töissä säännöllisesti, käyn kaupassa, teen ruokaa silloin tällöin ja hoidan vielä sen päälle vauvaa. Teen kyllä sen mitä miehen pitääkin tehdä; kodin, lapsen sekä naisensa eteen. Vaimo ei vaan osaa arvostaa sitä, vaan hinku lapsiin ja nykyiseen lapseen on jatkuvaa ja seksiä meillä ole ollut kuin muutaman kerran lapsen synnyttyä, vaimoni tahdosta tietenkin. En tiedä kauanko jaksan tälläistä, enkä ole ainoa ukkomies joka kärsii kylmenneestä parisuhteesta ja vaimosta.
miksi hän suureen ääneen valehtelee ympäristölleen haluavansa lisää lapsia. Minusta tuo on käsittämätöntä.
...ehkäisyä vuosikausiin, ja teillä on kuitenkin jonkinlaista seksielämää, niin ihmettelen, ettei toista lasta ole jo kuulunut.
Niinpä - mutta kovin montaa päiväähän kuukaudessa ei ole kun nainen voi tulla raskaaksi keskeytetty yhdyntä on meillä tuntunut toimivan erittäin tehokkaasti... harmi...
...tulla raskaaksi kuin ihan muutamana päivänä jokaisen kierron aikana. Siittiöt kuitenkin voivat elää naisen sisällä yhdynnän jälkeen jopa viikon. Eli ennen ovulaation tapahtumista olisi oltava lähes viikko ilman yhdyntää. Useimmille naisille on mahdotonta ennustaa ovulaation hetki tarkalleen, koska kierto ei ole kellontarkka, joten tähän kannattaa vielä lisätä pari päivää varalta. Lisäksi tietenkin ovulaation jälkeen pitäisi pidättäytyä seksistä sen aikaa, kun munasolu on hedelmöittymiskykyinen, eli noin vuorokauden. Jos nainen ei tunne, milloin ovulaatio tapahtuu (mikä on ihan tavallista), niin silloin tähänkin pitää varata vielä pari päivää ekstraa varmuuden vuoksi. Ja jos kierto on epäsäännöllinen, niin "varmojen päivien" laskeminen on käytännössä täysin mahdotonta.
Eli tästä voi sitten päätellä, kuinka paljon niitä ns. varmoja päiviä on kierrossa, ja kuinka paljon tähän "ehkäiskeinoon" kannattaa luottaa. Jos käyttää varmoja päiviä ja/tai keskeytettyä yhdyntää ehkäisynä, ja se tuntuu toimivan, niin on kyllä syytä epäillä, että oma tai miehen hedelmällisyys on alentunut, ja raskaaksi ei välttämättä tulisi vaikka yrittäisikin.
"Jos käyttää varmoja päiviä ja/tai keskeytettyä yhdyntää ehkäisynä, ja se tuntuu toimivan, niin on kyllä syytä epäillä, että oma tai miehen hedelmällisyys on alentunut, ja raskaaksi ei välttämättä tulisi vaikka yrittäisikin."
-Ei pida paikkaansa. Mina ja mieheni olemme harrastaneet seksia 7 vuotta. Ehkaisyna olemme kayttaneet keskeytettya yhdyntaa koko tuon ajan. Minut ja mieheni on tutkittu, ja olemme molemmat aivan "normaaleja" mita tulee hedelmallisyyteen. Ja vaikka tulisinkin raskaaksi, ei se haittaisi mitaan, vauva olisi tervetullut! Joku varmaan ihmettelee miksi tuollainen ehkaisykeino? No, sen takia etta kondoomeilla raplaaminen on vahemman mukavaa puuhaa. Pillereita en suostu syomaan koska en halua napsia mitaan hormooneita. Syon muutenkin todella terveellisesti. Vaikka on muitakin ehkaisykeinoja, tama on meille se sopivin, ja on "luomua" ;) Ei tarvi tokkia itseensa mitaan ylimaaraista.
...raskaus ei olisi siis katastrofi. Tuossa tilanteessa voi tietenkin käyttää omaa harkintaansa noiden edellä mainittujen ehkäisykeinojen (tai "ehkäisykeinojen") käytössä. Jos ei kuitenkaan oikeasti halua tulla raskaaksi, niin en suosittelisi.
Mielestäni jopa "kondoomeilla raplaaminen" on ihan ok puuhaa siihen verrattuna, että yhdyntä täytyisi aina muistaa keskeyttää juuri parhaalla hetkellä. Mutta se on kai mielipidekysymys.
Itselläni on kuparikierukka, joka on mielestäni varsin luonnollinen ja kuitenkin tehokas ehkäisykeino.
Joo meilla tama keskeytetty yhdynta on toiminut hyvin. Ja on hyva etta se kay myos miehelle. Meille se oli jo heti alussa se "oikea" tapa ehkaista. Ei tosiaan tarvi ostaa tai hankkia mitaan. Ystavani sisko tuli raskaaksi vaikka kaytti kierukkaa. Toinen ystavani tuli raskaaksi vaikka kayttivat kondoomia. Mikaan ehkaisykeino ei kuitenkaan ole 100 varma.
Ei ainakaan irtisanoutua kannata. Muuten asiat menee vielä huonommaksi. Mies ei selvästikään tunnu toisen lapsen tekemisestä innostuvan. Nykyisessäkin on varmasti ihan tarpeeksi tekemistä ja ethän sä tiedä kuinka innoissaan hän enää sinunkaan kanssasi olemisesta on. Se syrjähyppykin kertoo jo jotain.
Jos ehkäisyä et ole käyttänyt niin voi olla ettet edes tule raskaaksi.Ja miksi enää tehdä lisää lapsia?Mahdollisen eron tullessa on sulla paljon helpompaa yhden lapsen kanssa.Äitiys on yliarvostettu asia ja meille annetaan se,mikä meille kuuluu-JOtkut ei saa lapsia ollenkaan joten yhdestä on syytä olla iloinen.
vain itsesi takia? Ei lapsi ole esine.
Muutamia pohtintoja..
Oletko sanonut miehellesi siitä, että hänen lauseensa on ristiriitassa sen kanssa mitä hän sanoo muille? Ja vielä vierittää asian sun syyksi. Ei kuulosta reilulta. Mainitse siitäkin.
Sano selkeesti, että nyt on toisen lapsen paikka. Taloudellinen tilanne on hyvä ja ensimmäinenkin lapsi on kyllin iso saamaan uuden pikkusiskon/veljen. Nyt olisi se aika.
Kiristää ei saa vaikka kuinka haluaisi.
Voit kysyä, onko sillä väliä jos lapsi ei ole hänen? Esim keinohedelmöitys.Toisaalta.. Asiasta ilkeämpään puoleen - voisit sen tehdä salaa, koska harrastatte melko suojaamatonta seksiä. En tietä kuinka usein, mutta toivottavasti edes kerran viikossa, koska sitten ei tulisi niin epäilyjä. Saisit lapsen, olisit onnellinen eikä mies huomaisi mitään. Tuskin edes voisi sua syyttää, koska seksinne on suojaamatonta eli molempien kontilla.
:)
Mitä siis minä tekisin jos olisin nahoissasi ja suhde on kunnossa, taloudellinen tilanne kunnossa ja vauvakuume päällä.
Etkai oikesti kannata sitä että muijilla on oikeus muka "vahingossa" hankkiutua raskaaks? Sitten pitää lapsen ja mies saa hyväksyä tilanteen oli mitä mieltä tahansa. Pääasia, että nainen on onnellinen? Tässä taas tätä naisten tasa-arvoa...
Se on ihan turha mutista, että nyt on toisen lapsen paikka. Katsos, kaikilla eiole mitään lapsiviettiä, että heti uus kehiin kun tilanne vain sallii. Kaikki ei halua toista lasta (ei edes sitä ensimmäistä), vaikka kuinka elämä sen sallisi.
Minusta toi sun viesti oli itsekäs ja ainoastaan naista puolustava. Sain käsityksen, että naisen pitää saada aina tahto läpi, keinolla millä hyvänsä.
"Saisit lapsen, olisit onnellinen eikä mies huomaisi mitään. " toivottavasti et kirjoittanut tota tosissasi... huhhu
ja mikä olikaan henkinen ikäsi? 15v?
Tulipa vain mieleeni kirjoittamastasi miehen lausahduksesta: "ettei tiedä haluaako minun kanssani toista lasta".
Entinen mieheni jutusteli aikanaan (olimme vähän alle kolmikymppisiä)kovaan ääneen eräissä juhannusjuhlissa omaistensa edessä, että haluaa ainakin neljä lasta. Sukupuoletkin loistavassa nousuhumalassa ilmoitti, että missä järjestyksessä syntyvät. :D No, kaiken hän kruunasi sanomalla minun kuulteni, että "sitä hän ei vielä tiedä kenen kanssa ne tekee"???!! Olimme olleet yhdessä jo useamman vuoden ja kihloissa myös. Tilanne oli kaikin puolin lopuksi varsin kiusallinen. Vaan eipä eletty kuin vuosi loppuun, niin kuvioissa oli jo toinen nainen, ollut jo kaiketi pidempään. No, lapsia on hän saanut, mutta ei niin montaa kuin uhitteli ja sukupuoletkin syntyi väärässä järjestyksessä.:D
Että aina ei asiat mene kuten haluaa tai edes kuvitelee. :)
Taisi se ap:n mieskin puhua totta tuolla lauseellaan. Vieraissahan hänkin hyppäsi. Minä en ainakaan tuollaisessa tilanteessa edes haluaisi lasta kyseiselle miehelle. Luultavasti olisin jättänyt sen syrjähypyn takia.
Tässähän aloittaja haluaa lapsen nimenomaan itselleen, ei miehelleen ;) mieheltä vain pitäisi saada spekut ja sitte muija olis taas onnellinen