Mistä tiedän kuka on mulle oikea? Olen tavannut muutamia miehiä tässä viimeisenä vuotena koska olen sinkkunainen ,mutta en oikein tiedä kuka on mulle oikea, mistä tiedän sen koska monet miehet ovat mielenkiintoisia ja kaikilla on hyvät puolensa ja tietysti myös huonot puolensa.Kuka on oikea, onko hän se joka saa minut nauramaan vai itkemään vai mistä tiedän?
Mistä tiedän kuka on mulle oikea?
Oikeaa etsimässä
151745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei sitä oikeastaan voi tietää oikein.
Tuohan on hyvin pitkälle monien ongelma nykyään. Varsinkin nuorten sinkkunaisten joilla on paljon kysyntää.
Osa tyytyy siihen jonka kanssa tunteet ovat vahvimmat heti alussa. Osa taas alkaa tehdä tarkkaa kriteerilistaa ja ruuukkaa nimen yli jos toisesta löytyy "heikko kohta".
Sinun pitäisi miettiä ensin mitä etsit.
Kannattaa kiinnittää huomiota ei pelkästään kumppanin ominaisuuksiin vaan kenen kanssa on paljon yhteistä ja jonka kanssa tulee toimeen.
Nuo kaksi kun usein ratkaisevat miten suhde kestää.
Itse miehenä en tapaile enää "ihan kivoja" naisia jotka voivat olla hyvännäköisiäkin yms. jos ei todella tulla juttuun.
Sinuna miettisin itsellesi sitä tärkeintä juttua suhteessa. Jos tositarkoituksella etsit kuten sanoit "oikeaa" niin silloin se menee että on yhteistä juteltavaa, huumorintajua ja toista ymmärtää aika helposti.
Kannattaa tutustua tarkkaan jos jotain alkaa tapailemaan mutta jokainenhan laatii prioriteettinsa itse mistä päästä alkaa karsimaan.
Varoituksen sana että osa varmasti antaa sinulle ohjeen että "kuuntele sydäntäsi" ja että "kenen kanssa on eniten säpinää". Mutta nuo tuntemukset voivat mennä nopeasti ohi eikä niihin ole oikein luottaminen.
Jotenkin tuntuu että vaikka etsit sitä "oikeaa" niin et oikeastaan tiedä mitä se "oikea" tarkoittaa kun et tunne oikein itseäsikään.
moi, en ole ketjun aloittaja, mutta haluan tuhannesti kiittää kommentistasi.
Vastasit asiallisesti ja inspiroivasti. Useinhan kuulee, että "kyllä sen tuntee kun oikea tulee vastaan" "rakkautta ensisilmäyksellä" jne. mutta jos nuiden tunteiden mukaan menee, niin olen tainnut törmätä jo muutamaan siihen oikeaan.
Kommenttisi sai ajattelemaan, että tosiaan on kyse niin monesta muustakin asiasta (Sitä Oikeaa etsiessä) kun siitä rakkauden huumasta.
Sain entistä vahvemman kuvan, että tärkeintä on, että minulla ja miehelläni on yhteiset prioriteetit ja ajatukset (toiv myös harrastukset, sillä tätä todella toivon)
KIITOS avustasi. ja hyvää talven jatkoa
Kiitos vastauksesta, tuo on totta että aina ei todella mahtavan tuntuinen ihminen osoittaudukaan itselle oikeaksi, eli pitäisi tunteä toinen hyvin ennen suhdetta. Et voi kuitenkaan tietää tunnenko minä itseni vai en ja kun ihminen on koko ajan toivottavasti kasvava ja kehittyvä varsinkin henkisesti niin itsestä voi paljastua uusia puolia myös itselle kuin toisellekin kokoajan.
jonka takia itseä pitäisikin kuunnella tarkkaan kun tutustuu niihin ihmisiin.
Voisinpa sanoa että tuolla itseensä tutustumisella on aika paljon merkitystä siinä kuka sitten tuntuu oikealta.
Nimittääin silloin kun rakastumme toiseen, rakastumme myös itseemme ja omaan oletettuun kuvaamme joka toisella meidän mielestä itsestämme on.
Lopulta ihmissuhdetta ei luoda kuin ajan kanssa mutta kyllä syvä halu tutustua toiseen jossa samalla oppii itsestäänkin asioita on aika tärkeä piirre.
Aitoudesta, ei teeskentele.Se joka rakastaa oikeesti ei koskaan hylkää.Eikä vaihda lennossa toiseen!Kyl sen tunnistaa sitkun se omalle kohdalle osuu.
"Vain rakkaus tekee minut vahvaksi ja rohkeaksi, vain rakkaus löytää tien, kun polkua ei ole..." :)
siinä vaiheessa kun tapaat "sen oikean" niin sinä ET ole kyselemässä sitä. Vaan sinä TIEDÄT!
Toinen vahva asia on se että kun puhut tästä ihmisestä, siellä EI OLE muttia. (tarkoitan tätä: tosi ihana kundi/mimmi, mutta...)
Usko pois, sitten kun tulee se oikeanlainen vastaan niin tiedät sen, se on niiiiiiin vahva tunne sisällä. Et edes mieti onnistuuko suhde, vaan sinä tiedät senkin.
Itse pussasin useamman sammakon, parit avoliitot, joista toinen oli väkivaltainen suhde, kunnes melkein kolmikymppisenä tuo mies käveli vastaan. Ihan hyvä että matkalle mahtui pahoja pettymyksiä, itkua kyyneleitä, pettymyksia ja petetyn ihmisen surua, koska tuskin tänä päivänä osaisin arvostaa sitä mitä minulla nyt on, myös martkan varrella hioutui pahimmat särmät pois (vaikka onhan noita vieläkin).
Nyt ollaan onnellisesti oltu naimisissa yli 4 vuotta, ja koko ajan vaan paranee =) Kyllähän me välillä riidellään, mutta molemmat tiedetään vahvasti ettei riidat meitä kaada, vaan sen pitää olla jotain ihan älyttömän suurta
Älä huoli, ole ja stressittä! Kyllä se vastaan kävelee, kunhan vaan et "tyydy". Tavallisia tallukoitahan me kaikki ollaan, mutta kyllä meille jokaiselle se vastakappale löytyy, kunhan jaksaa vaan uskoa.
koskaan löydä sitä "oikeaa".
Jokainen joutuu "tyytymään" johonkin.
eipä sitä tartte tyytyä! Enkä haluais itsekkään että kukaan tyytyisi minuun, ei puolin eikä toisin.
Kyllä sen tunteen tunnistaa. Ikävää jos sinulla ei koskaan sitä tunnetta ole ollut, muuten tietäisit kyllä tasan tarkkaan mistä puhun ja mitä tarkoitan. Itse ainakin tiedän että olisin menettänyt JA PALJON, jos en olisi tähän aviomieheeni aikanaan tutustunut.
tuolla "että sulla ei tätä samaa tunnetta ole ollut".
Ei ole mitään sellaista tunnetta että tietää toisesta jotain tuollaista. Sitä vain selittää sitä omaa tunnettaa jollain tuollaisella "sadulla".
Varmasti olisit menettänyt paljon jos et häneen olisi tutustunut mutta sitten olisit saattanut tutustua johonkin toiseen jota nyt väittäisit siksi oikeaksi.
On asioita joita menetät joka tapauksessa kun tutustuit tähän mieheen. Suhde kun vaatii uhrauksia ja kompromisseja ja joihinkin asioihin joutuu aina suhteissa "tyytymään".
Olen nimittäin kokenut jotain tuollaista ja tajunnut että sitä huijaa itseään eikä se sinällään poikkea mistään muusta joka tekisi sen toisen yhtään sen "oikeammaksi".
Jos tunnette noin toisianne kohtaan niin minun juttuni tietysti ei pitäisi pilata asiaa vaan todistaa että tunteenne kestävät. Mutta ei kannata laskea asioita kohtalon varaan ja todeta että "tää on mulle se oikea". Kolahdus on aika kova kun niitä säröjä ja vaikeuksia suhteeseen alkaa tulla. Sitten on kiinni teistä se mitä tapahtuu eikä siitä onko hän sinulle "se oikea" vai ei.
Ihan mihin tahansa ei tarvitse "tyytyä" koska sittenhän se olisi sama kenet valitsisi mutta ei kannata myydä ihmisille asiaa että se kaikki tapahtuu automaattisesti ja että jokainen törmää siihen "oikeaan" kun vain odottaa ja että sen tunnistaa sitten tuosta vain.
Tunteet voivat ohjata väärään suuntaan ja se minkä kokee "oikeaksi" voi todella olla kaikkea muuta.
Sä voit jatkaa itse edelleen tolla pessimistisellä linjalla. Epäillä KAIKKEA mikä liikkuu. Ajatella menettäväsi jotain sillä aikaa kun käyt kaupassa ja sitä rataa. Mahtaa sua vituttaa useesti ja paljon.
Ei millään pahalla, mutta sä todella kuullostat katkeralta!
ehkä siitä että ihmisille opetetaan kuinka sen oikean rakkauden tunnistaa ja sen tuntee ja se kestää...ja sitten on tavannut ihmisiä joilla on tuo tunne ollut vahvana päätyneet pettämään toisiaan ja eronneet?
Tuo ei siis kertonut itsestäni.
Siihen tuskin liittynee silloin katkeruutta.
Jos uskot oman rakkautesi voittamattomuuteen ja muut eivät ymmärrä sitä kun eivät ole kokeneet samanlaista kuin sinä niin hyvä niin.
Mutta ole kiltti ja älä opeta ihmisille että he uskovat fantasioihin jotka nousevat noista tunnetiloista. Siinä voi käydä todella huonosti.
Opit aikanasi mutta olet vielä liian naiivi ja epäkypsä siihen.
"..ei kannata myydä ihmisille asiaa että se kaikki tapahtuu automaattisesti ja että jokainen törmää siihen "oikeaan" kun vain odottaa ja että sen tunnistaa sitten tuosta vain." Mä oon kieltämättä samaa mieltä. Sellainen ajattelu tekee nykyhetkessä elämisen vaikeaksi ja pettymykset tuntuvat vain rankemmilta kestää jos jää odottamaan sitä "oikeaa". On HELPOMPAA opetella rakastamaan itseään ja sitä mitä tekee, eikä jäädä odottamaan, koska vastaan voi tulla vielä pahempia vastoinkäymisiä (läheisten kuolemia, sairauksia jne.) Kokemuksesta puhun kun miesasioissa sattuneiden vastoinkäymisten jälkeen niin toivoin ja mielestäni tein kaikkeni, että olisin törmännyt siihen oikeaan, mutta muutaman vuoden sisällä tuli sitten vielä vaikeampia vastoinkäymisiä perhepiiriin. Siinä karisi fantasiat siitä "oikeasta" ja tällainen elämänsä rakkauden odottaminen tuntuu nykyään ihan hölmöläisen puuhalta :o/
On virheellistä ajattelua uskoa, että sinulle olisi ennalta määrätty joku muita 'oikeampi'. Tietysti ihmisten yhteensopivuuksissa on eroja, mutta ei kannata ajatella että jossain olisi joku 100% yhteensopiva ja täydellinen kumppani.
Unohda siis koko käsite 'oikea' ja valitse mies, jota kohtaan sinulla on tunteita, jolla on tunteita sinua kohtaan ja joka olisi vielä järkeväkin valinta (mieheen ei liity vakavampia ongelmia, on turvallinen). Kun tälläisen löydät, älä häiritse itseäsi miettimällä että 'onko se Venus varmasti tarkoittanut juuri hänet minulle vai onko jossain parempi'.
Jos vain odotat sitä oikeaa, voi olla ettet löydäkään.
Testailepa, ja lopeta jos alkaa tuntua pahalta, huonossa suhteessa ei ole järkeä olla, mutta mistäpä tiedät ennekuin kokeilet....