Missä mielestäsi menee raja, mikä asia kuuluu työnantajallesi, tai mikä ei? Kuuluuko niihin siviilisäätysi, lastesi lukumäärä, seksuaalinen suuntautumisesi, meneekö raja jo harrastuksissa?
Oman pomon kanssa juteltiin tänään ns. naisten juttuja, perheistämme jne. jälkeenpäin tuli mieleen, että mulle tuo raja kulkee ei niinkään esimiehen asemassa, vaan persoonallisuudessa. Tympeäksi juttu menee siinä kohtaa, kun huomaa työnantajan käyttävän joitain tietoja itseä vastaan. Esim. raskaushan voisi olla tällainen asia.
Oman pomon kanssa juteltiin tänään ns. naisten juttuja, perheistämme jne. jälkeenpäin tuli mieleen, että mulle tuo raja kulkee ei niinkään esimiehen asemassa, vaan persoonallisuudessa. Tympeäksi juttu menee siinä kohtaa, kun huomaa työnantajan käyttävän joitain tietoja itseä vastaan. Esim. raskaushan voisi olla tällainen asia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siitä millainen firma on kyseessä. Pienissä firmoissa tiedetään kaikki kaikista.
Kun mulla ei taaskaan ole hirveän selvää mielipidettä asiasta, niin en vastaa suoraan.
Kysyn sen sijaan vastakysymyksen: Miksi olla huolissaan työnantajan oikeuksista, kun menee itse ylittämään ja sekoittamaan sen rajan: miksi jutella pomolle yksityisasioitaan? Eikö se ole selvä, että pomo päätöksiä tehdessään käyttää kaikkea sitä tietoa, mitä hänellä on? Muutenhan se olisi pikkuisen tyhmä pomo?
En ole ottanut selvää, mitä kaikkea tietoa pomolle/työnantajalle kuuluu lain mukaan antaa. Täytin joskus jonkun lomakkeen ja vastasin perustietokysymyksiin. En ole sen jälkeen pomoni kanssa asioistani juuri puhunut.
itse ainakaan ole aiheesta huolissani. Meillä on ollut ystävyyssuhde jo pitkään, kyläilemme jne. mutta joidenkin mielestä se ei ole sopivaa, tai se on harkitsematonta. Ihan omalla vastuullani sitä teen, mutta kysymys oli lähinnä siitä mihin jokainen itse vetäisi rajan.
Minä kannatan vahvaa yksilönsuojaa. Minusta työnantajalleni ei kuulu, mitä teen tai miten elän työajan ulkopuolella. Toisaalta minulla ei koskaan ole ollut mitään salailtavaa, joten en ole koskaan kokenut törmänneeni kiusallisiin kysymyksiin.
Ja itse en utele sen enempää pomoni kuin alaistenikaan asioita. Mutta kun vähän porukalla saunotaan ja nautitaan virvokkeita, niin tiedänhän minä paljon sellaistakin, joka ei kuuluisi minulle sitten pätkän vertaa. Aivan kuin he tietävät minusta, eikä se ole minusta kiusallista laisinkaan.
Eikä ole ikinä tullut tilannetta, että olisi ollut edes kiusausta käyttää jotain tietoa jotakuta vastaan. Jos minä haluan antaa jollekin potkut, niin siinä vaiheessa minulla on taatusti jo niin paljon oikeasti työhön liittyvää aineistoa, että varmaan lähtee.
tavallaan luonnollinen tapa suhtautua asiaan. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Mutta jos elämääni tulisi jokin asia joka saattaisi vaikuttaa työsuhteeni jatkoon tai uuden työsuhteen muodostamiseen, pitäisin ne pomosta huolimatta visusti itselläni.
kävi viime kesänä niin, että hänet erotettiin ennen koeajan päättymistä, ja hän sai juuri tietää olevansa raskaana. Seuraavalla viikolla hän hankki uuden työpaikan ja kertoi vasta koeajan päätyttyä olevansa raskaana, raskaus kun alkoi näkyä päällepäin vasta 6. kuukaudella. Työnantaja kuulemma päästeli ärräpäitä, kun oli tällaisen naisen mennyt palkkaamaan.
On älytöntä että työnantaja vastaa noista kuluista. Koko juttu pitäisi siirtää sosiaaliturvan puolelle.
kurjia juttuja. Ei sitä uskalla paljon pätkätyöläinen raskauksistaan huikkia. Ystäväsi teki aivan oikein!
muuten kantaa, paitsi mikäli äitiyslomat menisi kuntien vastuulle (sosiaalitoimi, kuten ehdotit) niin korvaukset varmaan tippuisivat roimasti. Valtionosuuksia kun ei korvamerkitä nykyäänkään, kun ne ohjataan kunnille, vaan kunnat saavat itse päättää miten ne käytetään.
Mutta lainsäädännön ollessa tällainen, naisten täytyy salailla raskauksiaan, joka on todella väärin. Jotain tuohonkin siis olisi tehtävä, vaan mitä?
Suoraan valtion maksettaviksi ja kunta on vain jakavana kanavana.
No mikäli valtio jotain maksaa, niin maksajana on Kela, kuten tälläkin hetkellä. Valtion kuntaosuudet menevät aina kuntien pohjattomiin kassoihin. Olisiko äitiyspäiväraha tällöin edelleen ansiosidonnaista?
harrastulsista voi kertoa niin paljon mitä katsoo tarpeelliseksi ja mikä voi olla työn puolelta hyödyksi.
Riippuen mitä työtä hakee.
Minusta työnantajalle ei ole pakko kertoa yksityiselämästään mitään mitä ei halua.
Toisaalta, työnantajan ei tarvitse eikä minusta oikeastaan ole oikeinkaan käyttää näitä tietoja työntekijan eduksi tai vastaan.
Esimerkiksi jos haluaa kertoa että on ostanut mökin ja sitä varten ottanut lainaa, niin työnantajan ei tarvitse tätä ottaa huomioon kun miettii vaikka lomautuksia.
Pääsääntöisesti duunikaverit ja oikeat kaverit erikseen sopii minulle.