Uskontoihin suhtautuminen...

Ilmeisesti me ateistit olemme tällä planeetalla vähemmistö. En erityisesti kunnioita muitakaan auktoriteetteja, mutta mielikuvitusolennoille aatteitansa perustavia vielä vähemmän.

Aikuisille ihmisille ei mielestäni hyödytä saarnata. Monet ovat kasvaneet jonkin valtauskonnon hallitsemassa kulttuurissa eivätkä ymmärrä toisenlaisia elämäntapoja. Perhetutuissa on muslimeita (naiset luopuivat huivien käytöstä muutettuaan Suomeen), katolisia ja ortodoksikristittyjä. Olen hyvissä väleissä kotipaikkakuntani luterilaisen papin kanssa, koska klassinen musiikki on yhteinen kiinnostuksemme. Erilaisia New age- zenbuddhalais- ja muita hörhöjä löytyy. Harmi sinänsä, koska olen löytänyt monien "profeetoiden" jutuista myös selväjärkisiä ajatuksia.

Eräs ystäväni uskoi 20 vuotta astrologiaan ja menetettyään uskonsa oli kiukkuinen kuin lapsi huomatessaan, että Joulupukki onkin naapurin setä. Hän kysyi, miksi minä ateistina en ollut valistanut häntä aikaisemmin. Sanoin kyllä maininneeni vuosien varrella useaan otteeseen, että vastustan hyväuskoisten ihmisten taloudellista ja muuta hyväksikäyttöä ja periaatteesta vastustan meedioita ja muita humpuukimaakareita. Mielestäni aihetta puuttua olisi siinä vaiheessa, kun joku läheinen aikoisi liittyä joukkoitsemurhakulttiin tai muuten vahingoittaa omaansa tai muiden fyysistä tai psyykkistä terveyttä.

ON TUHOTTAVA. Uskovaiset on yhtäaikaa aivopestyjä idiootteja (vaikka olisivat tohtoreita sekä biologiasta että fysiikasta) ja vallanhimoisia despootteja. He ovat täysin moraalittomia. Uskonnot ovat hölynpölyä ja satua.

Luonnollinen ihminen ei halua uskoa yliluonnolliseen, mutta ulkoavaruuden hemmot ovat jo tuhansia vuosia häirinneet järkeen perustuvaa ajattelua säteilytyksen avulla. He ovat tarkoituksellisesti himmentäneet loogista ajattelua jotta Durkheimin pyhät sanat eivät aukeaisi ihmisille.

Ja niin edelleen.


Vitsi. Hehe.

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=53991&c=5&suurennos