ELikkäs tilanne on tämä. Miehelläni on ollut nuoruudessaan huumetaustaa. Olen ollut tästä tietoinen koko seurustelumme ajan. On ihan rehellisesti kertonut, että on käyttänyt suonensisäisesti subutexiä ja lääkkeitä päihtymistarkoituksessa. Mutta sen kaiken piti olla historiaa. Enkä epäillytkään että hän enää käyttäisi mitään, ikää on jo kuitenkin 26. Emme hirveän kauaa ole seurustelleet vielä (vähän reilu vuoden verran) ja puol vuotta siitä olemme asuneet yhdessä, kun tein positiivisen raskaustestin. Täysin vahinkohan tuo oli ja ehkäisy oli kunnossa joten siitä ei siis tarvitse alkaa moralisoimaan. Päätimme tietysti pitää lapsen, abortti ei käynytkään missään vaiheessa mielessä ja nyt mennään rv 32.
Tuossa kuitenkin muutama kuukausi sitten näin pistojälkiä miehen kädessä. Suutuin tietysti ja raivosin ja halusin tietää mitä nämä ovat ja mies myönsikin "olisi pitänyt kertoa että on alkanut tekee taas mieli....".
Parisuhteemme on erittäin hyvä kuitenkin. Hän hemmottelee minua ja viettää kanssani aikaa (tosin näin viikonloppuisin käy kavereitaan näkeen, joskus kaljan merkeissä). Odottaa vauvan tuloa ja olemme keskustelleet vauvan kasvatuksesta, nimestä ja muusta tälläisestä.
Minua kuitenkin vaivaa erittäin paljon tuo huumeiden käyttö enkä ole sujut ollenkaan sen kanssa. Siispä toimin ehkä jopa itsekkäästikkin ja laitoin asuntopaperit menemään ja ens kuun alussa olisi siis muutto edessä. Mies tietää tästä, mutta ei ole reagoinut asiaan millään lailla. Suhteemme on edelleen hyvä ja rakastamme toisiamme ylikaiken. Olen alkanut vähän katumaan pois lähtöäni, mutta sitten kun mietin että pitäisi vauvan kanssa asettua saman katon alle huumeruiskujen kanssa niin ei kaduta enää yhtään.
En haluaisi erota kuitenkaan, mutta haluaisin "jättää" mieheni, jotta hän tajuaisi että oikeasti menettää meidät huumeiden vuoksi. Ja tajuaisi lopettaa ne.. (tällä kertaa ihan kokonaan).
En tiedä ymmärtääkö hän sitten lopettaa huumeet jotta voisi palata kanssamme takaisin (olen valmis ottamaan hänet kyllä takaisin, huumeettomana..) vai ajatteleeko hän, että kaikki on jo menetetty ja voi siis vetää vain lisää kamaa..
Asiasta olen koittanut puhua, mutta hän ei tästä käytöstään kauheasti puhu. Mitään en saa irti. Ja on myös itsekkin sanonut ettei osaa tästä aiheesta puhua ollenkaan. En tiedä enää mitä teen. Pyydänkö hänet suoraan muuttamaan kanssani vai vai.. Jotenkin säälittääkin jättää hänet yksin, kaikki huonekalut ja muut ovat kuitenkin minun ostamiani joten otan ne mukaan muuttaessani. Hänelle ei jää kun sänky ja telkkari ja sekin säälittää minua. Hän joutuu elelemään tyhjässä asunnossa..
En tiedä asiani pointtia, mutta kiitos kun sain avautua. Eteenpäin on mentävä..
Tuossa kuitenkin muutama kuukausi sitten näin pistojälkiä miehen kädessä. Suutuin tietysti ja raivosin ja halusin tietää mitä nämä ovat ja mies myönsikin "olisi pitänyt kertoa että on alkanut tekee taas mieli....".
Parisuhteemme on erittäin hyvä kuitenkin. Hän hemmottelee minua ja viettää kanssani aikaa (tosin näin viikonloppuisin käy kavereitaan näkeen, joskus kaljan merkeissä). Odottaa vauvan tuloa ja olemme keskustelleet vauvan kasvatuksesta, nimestä ja muusta tälläisestä.
Minua kuitenkin vaivaa erittäin paljon tuo huumeiden käyttö enkä ole sujut ollenkaan sen kanssa. Siispä toimin ehkä jopa itsekkäästikkin ja laitoin asuntopaperit menemään ja ens kuun alussa olisi siis muutto edessä. Mies tietää tästä, mutta ei ole reagoinut asiaan millään lailla. Suhteemme on edelleen hyvä ja rakastamme toisiamme ylikaiken. Olen alkanut vähän katumaan pois lähtöäni, mutta sitten kun mietin että pitäisi vauvan kanssa asettua saman katon alle huumeruiskujen kanssa niin ei kaduta enää yhtään.
En haluaisi erota kuitenkaan, mutta haluaisin "jättää" mieheni, jotta hän tajuaisi että oikeasti menettää meidät huumeiden vuoksi. Ja tajuaisi lopettaa ne.. (tällä kertaa ihan kokonaan).
En tiedä ymmärtääkö hän sitten lopettaa huumeet jotta voisi palata kanssamme takaisin (olen valmis ottamaan hänet kyllä takaisin, huumeettomana..) vai ajatteleeko hän, että kaikki on jo menetetty ja voi siis vetää vain lisää kamaa..
Asiasta olen koittanut puhua, mutta hän ei tästä käytöstään kauheasti puhu. Mitään en saa irti. Ja on myös itsekkin sanonut ettei osaa tästä aiheesta puhua ollenkaan. En tiedä enää mitä teen. Pyydänkö hänet suoraan muuttamaan kanssani vai vai.. Jotenkin säälittääkin jättää hänet yksin, kaikki huonekalut ja muut ovat kuitenkin minun ostamiani joten otan ne mukaan muuttaessani. Hänelle ei jää kun sänky ja telkkari ja sekin säälittää minua. Hän joutuu elelemään tyhjässä asunnossa..
En tiedä asiani pointtia, mutta kiitos kun sain avautua. Eteenpäin on mentävä..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet oikealla tiellä viedessäsi syntymättömän lapsesi pois hankalasta tilanteesta. Sinun tehtäväsi on suojella lasta,vaikka se tarkoittaisi luopumista suhteesta hänen isäänsä. Asia olisi aivan toinen, jos sinä aikuisna ihmisenä tekisit sen päätöksen, että jaat elämän tuon miehen kanssa. Mutta lapsen tullessa kuvioon tilanne on vallan toinen.
Se, että pystyt päästämään suhteesta irti rakkaudella on hyvin kaunista ja kypsää sinulta. Painostaminen ja hylkäämisellä kiristäminen ei toimi, ja joka tapauksessa sinulla ja lapsella on oikeus elää tervettä, raitista elämää. Miehellä on ongelma, mutta sen ei tarvitse tulla ongelmaksi sinulle ja vauvalle. Huumeista irtautuminen lähtee käyttäjän sisäisestä motivaatiosta, eikä sekään yksin auta. Et voi liioin hallita miehen valintoja, mutta oman ja lapsesi elämään voit vaikuttaa mitä suurimmassa määrin. Älä anna säälin sokeuttaa, suuntaa myötätuntosi lapseen ja itseesi. Olet äitinä maailman tärkein ihminen pikkuisellesi.
Viisautta ja rohkeutta jatkossakin, ja kaikkea hyvää elämääsi!
Tällä hetkellä sinä ja vauva olette tärkeimpiä. Sinun tehtäväsi on kasvattaa uuden ihmisen alkua. Mies, joka käyttää suonensisäisiä huumeita ei ole hyvä mies isäksi, ennen kuin pääsee eroon huumeidenkäytöstä. Lisäksi mielestäni se, että käyttää jo suonensisäisiä huumeita on merkki siitä, että miehesi ei käytä mietoja vaan erittäin vahvoja ja vaarallisia huumeita. Hän ei pysty olemaan lapsesi isä narkkarina. Mietin, millaisen elämän tahdot uudelle ihmisalulle tarjota ja ole sinä äiti. Voit myöhemmin löytää miehen, joka ei käytä huumeita ja johon rakastut. Keskity vain vauvaasi!
Olet aivan oikeassa kun et halua lapselle sellaista lapsuutta jossa huumeita.
Hae apua itsellesi jotta et lankea valheisiin ja kiusaukseen uskoa tyhjiä lupauksia.
Narkomaanin täytyy itse haluta lopettaa jotta lopetus oikeasti lähtee käyntiin, hänellä täytyy olla myös jokin ryhmä tai muu asiantuntija apu tukena. Sinä et voi häntä pelastaa, et vaikka kuinka haluaisit. Jos jäät voi tuhota lapsen lapsuuden kun joudut holhomaan narkomaania ja sairastut itsekkin.
pienen vauvan kanssa on raskasta, narkomaani ei kykene sellaiseen vastuuseen.
Hänen moraalinsa myös rapistuu ja hämärtyy. Olen kuullut tapauksista jossa vauvoille syötetty unilääkkeitä. Joten et voisi jättää vauvaa häönen hoitoonsa mitenkään.
Siinä olet oikeassa, että lähdölläsi saatat havahduttaa häntä eniten mitä voit.
Silti narkomaanin on itse koettava olevansa pohjalla.
Älä sääli häntä, sääli lastasi.
Huumeet vai Sinä ?
Ikävä kyllä tuo taitaa olla huume... Miehesi ei voi sille mitään.
Pyydä häntä hakemaan apua, jos hän on valmis sinuun ja lapsenne !
(ehkä miehesiki haluaa sinulle ja lapselle parhaan mahdollisen tulevaisuuden, eikä halua huumeita mukaan ?)
- Jos ei ole reagoinut .?
:Joko ei välitä tai rakastaa teitä ja ymmärtää oman tilanteensa.
EHKÄ !
Tilannetta ei voi korjata kukaan muu kuin miehesi.
Vaikka kuinka tuntisit sääliä tai rakastaisit....
älä vain jää asumaan saman katon alle huumeita käyttävän miehen kanssa. siinä vaiheessa kun lapsi tulee ja jos olet edelleen sen miehen kanssa niin sosiaali alkaa tarkkailla teitä. sosiaali näet ei kato hyvällä yhdistelmää koti lapset ja huumeet. voit menettää lapsesi säälin takia. kirjotan näin sillä minulle oli tapahtua näin.lapseni isä käytti huumeita ja sosiaalista sanottiin suoraan minulle että kumman valitset huumeita käyttävän miehen vai lapsesi.minä valitsin laseni ja erosin miehestä. mutta yritä saada miehesi hoitoon. järvenpäässä on ainakin ollut hoitopaikka. mutta se on monien vuosien taistelu ja hoitoprosessi jos haluaa päästä oikeesti eroon noinkin kovista huumeista kun supu.sitä voi verrata melkeimpä heroiiniin sillä supua käytetään heroiinin korvaushoitona. siis oikein käytettynä lääkärin valvonnan alla. sinulle hyvää jatkoa ja voimia. tee oikea päätös lapsesi takia.
Oli huojentavaa lukea kommenttejanne, ja ulkopuolinen sen asian huomaa varmasti eritavalla (oikealla tavalla) kun minä itse rakkauden sokeana. Lähden säälimättä yhteisestä asunnostamme uuteen kotiin ja perustamaan uutta elämää itselleni ja lapselleni. Ei lapseni ansaitse elää tälläisessä ympäristössä.
Ja tosiaan, miksi minä alan säälimään miestäni? Hän on aikuinen mies ja jos ei osaa pitää huolta itsestään vielä tuossakaan iässä niin muuttakoon takaisin vanhempien luokse. (siellähän hän oli asunut 25 vuotiaaksi saakka).
Pitää ajatella itseni ja lapseni parasta. Toki edelleen haluan auttaa ja tukea jos mieheni päättää lähteä johonkin hoitoon ja alkaa asialle tekemään jotain. Mutta tähän meidän kahden perheeseen hän pääsee takaisin vasta, kun on täysin kuivilla.
Olen todella iloinen tekemästäsi päätöksestä! Vaikutat hyväsydämiseltä naiselta, joten muista olla hyvä myös itsellesi. Varaudu siihen, että katumus erosta voi iskeä, sillä pienen lapsen kanssa on raskasta olla ihan kahdestaan. Lähde siis luomaan ajoissa tukiverkkoa, ettet heikkona hetkenä ala haaveilla paluusta miehesi luo. Äitiys avaa joka tapauksessa sinulle uuden, ihmeellisen ja ihanan maailman. Sen kohtaaminen on haastavaa ja palkitsevaa, etkä todellakaan tarvitse huumeidenkäyttäjää tuhoamaan luottamustasi huomiseen.
Hyvää jatkoa sinulle ja vauvelille!
Voimia sinulle.Teet tärkeän teon itsesi ja lapsesi hyväksi. ( ja loppujen lopuksi miehellesikin on eduskis ettei tunnolle jää lapsen elämän pilaamista jos joskus tokenee ja lähtee hoitoon.)
Lähetän täältä virtuaali voimaa sinulle, toivon että välittyy se kuinka arvostan päätöstäsi.
Tää teksti oli kuin minun kirjoittama, sillä erolla että meille syntyi jo vauva ja asumme yhdessä. Meidän seurusteluaikana(2v) mies on "repsahtanut" 3 kertaa ja viimeksi silloin kun olin rv20.
Meillä on sellainen järjestely että jos mies vielä ottaa, niin ero tulee. En enää hyväksy minkäänlaista käyttö, koska lapseni on minulle tärkein. Mies tietää sen ja sen mukaan on toiminutkin. :) Hän hoitaa vauvaa siinä missä minäkin ja meillä menee hyvin. Mies käy joka viikko seulassa ja minä saan soittaa testin tulokset, jos epäilen miestä. Selvästi näkee että miehelle on vauva ja minä tärkeämpiä kuin huumeet ja ryyppääminen. Ihanaa! :)
Mun mielestä teit oikein että muutat pois. Ei huumeidenkäyttäjä ja lapsi sovi samaan asuntoon. Muista käydä lastenvalvojalla isyydentunnustuksessa, mutta pidä lapsen huoltajuus itsellä, ihan tulevaisuutta ajatellen. Niin minä tein.
ei ole huumeet kuvioissa mutta kuningas alkoholi kylläkin.. Mies käy kyllä töissä, mutta vkloput menee juodessa.
11 vuotta olen katsellut ja useista lupauksista huolimatta viina vie jatkuvasti voiton. Ja viinan myötä on tullut myös muita ongelmia, kuten mm. toiset naiset, raha ongelmat, väkivalta (ei minua eikä lapsia kohtaan kylläkään) ja tietysti iso kasa valheita! Kun olen ollut lähdössä, on käytös muuttunut aina hetkeksi paremmaksi..Niin ja sen säälin takia olen aina jäänyt!!!
Työpoissaolot minun on hyväksyttävä, mutta se että toinen on hukassa vielä kaiken vapaa-aikansa?
No, nyt mitta on täynnä ja asunto hommattu. Suhteesta ei ole voinut puhua enää aikoihin.. Kohta olen vapaa, ja onnellinen siitä! Tänään ilmoitin asian miehelle ja sanoin että aikaa on niin vitusti ollu, etten enää kertaakaan halua rutinaa kuulla muuttumisesta ja uudelleen yrittämisestä!
Nyt voit miettiä, kuulostaako tämä kirjoitus siltä että olisin tehnyt järkevästi jos olisin lähtenyt jo vuosia sitten? Tai muistuttaako se kirjoitustasi 10 vuoden päästä? Antaisin mitä vaan että saisin kelloa käännettyä monta vuotta taaksepäin!!
Selkä seinää vasten! Pysyy ilman huumeita jos tahtoo teidät!
Ja kyllä lapsen kanssa pärjää ilman miestä! Ja paljonko miehestäsi olisi apua lapsen hoidossa? Uskaltaisitko luottaa häneen jos on aineissa? Itse olen hoitanut omat lapset pääsääntöisesti yksin, miehestä ei ole apua ollut. Tiedän, ettei se tuota vaikeutta tulevaisuudessakaan.
Onnea ja voimia sinulle! Pysy kovana päätöksessäsi!
Narkkiukkoon menin itekki ihastumaa. Lupaili (ja oliki) olla selvinpäi kun muutettiin yhtee kunnes saatiin (toivottu) lapsi alulle. Sen jälkeen katoili yöllä ku olin nukahtanu ja kun sen huomasin soitin ja käskin kotiin ni pilveshän se oli. Joskus leikkas resoriin reikiä ja tunki niihi huumeita (huomasin ku menin sitä halaamaan) toisin sanoen mun elämä on ollu yhtä helvettiä ny pari vuotta.. Tyhmänä kumminki uskoin tähän päivään asti ku sanoi että "kyllä mä nyt lopetan ja että sinä ja lapsi ootte mulle tärkeimmät".. Vitut, nyt täs ootellaan rv39 ja yksin.. Mun on pakko päästä tästä suhteesta nyt ennenku mun pää tosissaan räjähtää. En voi olla ees hyvä äiti ku vain n.5päivää kuukaudessa on niitä mukavia päiviä ja loput niistä on itkua ja raivoa ukon takia. Ei voi käsittää miksi ihminen voi olla nii itsekeskeinen.. Vetää ny pää sekasin ku sairaalaan pitäis lähtiä hetkenä minä hyvänsä. Tästä lähin luotan vaan itteeni. Plaah.. Vie perkele yäunetki.
Narkomaani on sairautensa vallassa jos ei hae kunnolla itse apua ja koe olevansa pohjalla.
Mitkään lupailut eivät pidä sillä persoonallisuus on sairastunut pahasti.
paras palvelus on lähteä sillä se voi olla yksi niistä asioista jotka pikkuhiljaa saavat narkomaanin sisimpään orastamaan tunnetta, että tätäkö haluan.
Monesti kyllä täytyy tulla paljon pahempia vastoinkäymisiä. Joillekkin se on vain kuolema joka vapauttaa.
Voimia sinulle lähtöön ja hae itsellesi tukea sillä päihdesairaan elämässä vierailu sairastuttaa läheisetkin.
Jos narkomaani oikeasti vielä raitistuu tulee hän kiittämään lähtöäsi uskomattomalta kuin se kuullostaakin.
Mutta unohda hänet ja pelasta lapsi.
Se on nyt neljättä päivää sekaisin ja ens viikolla on mulla laskettu aika (tämä on siis toinen lapsi)tuntuu vaa nii helvetin pahalta miten voi muuttua noin tunteettomaks.. En voi ymmärtää.. Mutta en mä kestä tätä kohta itekkään selvinpäin joten mun pitää nyt vaa aatella itteeni ja lapsia ja jättää se. Kuinkahan sitä vaa yksin jaksaa.
kysyä että minkälaisen kokemuksen oot ite narkkarista saanu? Olis hyvä kuulla muidenki tarinoita.
Jos sinulla on jo yksi lapsi ennestään, ja asutte narkomaanin kanssa samassa huushollissa, NIIN lähde nyt HYVÄNEN AIKA!!!
Mieti lapsiasi ja itseäsi, te ansaitsette parempaa! Sinä päärjät kyllä -Varmasti paremmin kuin uskotkaan! Jos olet jatkuvasti kestämisen/sietämisen äärirajoilla, niin lapsesi vaistoaa sen kyllä... ja kuten tiedämme, lapsesi luulee olevansa syypää pahaan oloosi. Pian sinulla on kaksi lasta, jotka molemmat tulevat kärsimään tilanteesta! Tee ratkaisu, ja toimi ripeästi, niin olosi helpottuu varmasti!
Usko itseesi, ja hae apua. Se on koko perheesi hyväksi!
itselläni oli sama ongelmavähän aikaa sitten..mieheni oli joka viikonloppu humalassa ja varmaan samalla söi jotain huumeitakin..ja hän poltti päivässä melkein askin.Eräänä päivänä en tätä enään jaksanut kun ymmärsin olevani raskaana ja sanoin tästä hänelle. Hän eleli pari päivää erossa minusta kun muutin vanhempieni luokse. Tajusi näiden päivien aikana onneksi mitä oli menettämässä ja mikä hänelle oli tärkeintä..nykyään olemme yhdessä, todella hyvissä väleissä ja rakastamme toisiamme. Asumme silti erillään vielä sen aikaa kunnes saan koulun käytyä.
Jos miehesi ei ymmärrä mitä menettää ei kannata haikailla hänen perään. Sinulla on elämä edessä ja uusia haasteita tulossa vauvan kanssa :) Onnea ja jakselemisia eteen päin :) Tuleva tuo hyviä asioita mukanaan!