Kun kuuntelette klassista musiikkia, ajatteletteko, mitä säveltäjä on halunnut musiikillaan viestittää? Okei, vaikka barokkiaikana suuri osa sävelletystä musiikista ei luultavasti sisällä mitään suuria ajatuksia, (esim. Vivaldin yli 500 konserttoa, josta suuri osa on sävelletty siksi että säveltäjän johtamalla orkesterilla olisi jotain soitettavaa. En kuitenkaan väitä, etteikö Vivaldilla olisi ollut mitään ajatuksia)mutta kun kuuntelee vaikkapa Mahlerin tai Brucknerin sinfonioita, ne suorastaan huutavat erilaisia ajatuksia ja tunteita. Yritättekö tietoisesti musiikkia kuunnellessanne etsiä näitä asioita? Ja jos olette etsineet ja löytäneet, niin mitä ajatuksia on herännyt?
Mitä säveltäjä haluaa sanoa?
keskustelua.
3150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miten taitavasti on sävelletty.
Löydän monista Sibeliuksen tuotoksista luontoon liittyvän tarinan. Yhdessäkin lapset juoksee ja vilkuttaa syysmuuttoa tekeville linnuille.
Jos tarkoitat, mietinkö mitä säveltäjä on halunnut kuvata musiikillaan, niin sitä on jopa vaikea tai lähes mahdoton olla ajattelematta. Musiikki, joka ansaitsee attribuutin ”klassinen”, tuo pakostakin mieleen monenlaisia mielikuvia, joista tosin säveltäjän tarkoittamat mielikuvat saattavat vaatia ohjelmalehtisen tai kirjallisuuden lukemista. Otetaan nyt esimerkiksi Janacekin Taras Bulba, jonka ”tarinaa” en millään olisi keksinyt lunttaamatta. Sitten taas on säveltäjiä, jotka eivät halunneet kuvata mitään nimenomaista tarinaa tai maisemaa. Esimerkiksi Sibeliusta harmitti, kun hänen sinfonioidensa tulkittiin maalailevan milloin mitäkin maisemaa, vaikka ne Sibeliuksen mielestä olivat absoluuttista musiikkia.
Jos taas viestittämisellä tarkoitat, mitä säveltäjä on halunnut julistaa, eli mitä kuulijan tulisi ymmärtää tai oppia teoksen sanomasta, niin tämä riippuu eniten teoslajista. Julistus on helpointa ymmärtää silloin, kun teoksessa on sanat. Vaikka silloinkin saatetaan tarvita tukea kirjallisuudesta, jotta sanoman voisi täysin ymmärtää. Varsinkin Mozartin oopperoissa on paljon luokkayhteiskunnan kritiikkiä, joka sensuurin vuoksi on jouduttu piilottamaan. Samoin 1800-luvun alkupuolen italialaisissa oopperoissa, erityisesti Verdin, on paljon italialaista kansallishengen nostatusta, josta nykyajan kuulija saa eniten irti yrittäessään omaksua teoksen syntyhetken sielunmaiseman.