Olin naimisissa lähes 20v, kunnes muutama vuosi sitten liitto päättyi eroon. Eron pääasiallinen syy oli mieheni haluttomuus. Meillä ei ollut moneen vuoteen seksiä, eikä muutakaan läheisyyttä eikä hellyyttä. Mieheni vietti aikaansa nettipornon parissa. Minä hoidin lapset, mies surffaili pornoa. Teki tuon kuitenkin salassa ja kun asiasta koitin puhua, kielsi asian totaalisesti! Hän ei suostunut puhumaan seksistä / seksittömyydestä sanallakaan. Hänelle aihe oli täysi tabu.
Itsetuntoni oli pakkasen puolella. Olihan nuo netin pornotähdet vieneet voiton, tunsin itseni rumaksi ja lopulta ajattelin ettei ihmekään kun en kelpaa- olen siihen syypää…Mitäs olen näin ruma ja epäseksikäs.
Lopulta hain kuitenkin eroa. En kestänyt sitä kylmyyttä ja torjuntaa. Ajattelin, että minun on parempi elää mieluummin yksin, kuin torjutussa ja kylmässä suhteessa.
Nyt seurustelen aivan ihanan miehen kanssa. Hän on saanut itsetuntoani nostettua. Ei se kohdillaan ole vieläkään, mutta huomattavasti korkeammalla kuin aiemmin. Hän kertoo kuinka haluttava olen, hän nauttii seksistä ja läheisyydestä minun kanssani, hän kuvailee minua kauniiksi, puhuu aina kunnioittavasti ja rakastavasti.
Hän on avoin ja rehellinen ja tekee kaikkensa osoittaakseen sen minulle. Minulle joka osaan kyllä epäillä häntä vähän joka suhteessa L
Hän on koukussa nettiin. Hän on riippuvainen netin keskustelupalstoista. Täällä galleriauudistuksen jälkeenhän näkee milloin nimimerkin omaava on paikalla…Hän on rehellisesti kertonut nimimerkkinsä minulle, jotta voin seurailla hänen keskusteluitaan. Alkuun ajattelinkin, ettei siinä voi olla mitään kummallista eikä hämärää, hänhän on todellakin avoin ja rehellinen paljastaessaan tuon minulle! Mutta nyt olen huolissani…Minun silmissäni hän suorastaan asuu palstoilla. Hänelle on pakkomielle olla kirjautunut sisään. Hän tekee sitä myös työpaikallaan, tauoilla.
Pitkän välimatkamme vuoksi pystymme olemaan yhdessä n. 10 pvä/kk. Silloinkin kun olemme yhdessä, hän on käynyt keskustelemassa palstoilla ja olen huomannut miten se on minua loukannut. Minulla on taas samanlainen tunne kuin ex-mieheni kanssa ; netti vie mieheni.
Aiemmin chattailimme useita tunteja iltaisin ja öisin, nyt nekin on jääneet ihan minimiin. Minulla on tunne, että nykyinen miesystäväni keskustelee mieluummin palstapersoonien kanssa kuin minun.
Viime yönä odottelin häneltä viestejä galleriaani. Hän oli kirjautuneena yömyöhään saakka, kävi keskusteluja ( lähinnä naisten kanssa ), oli aktiivinen palstoilla, mutta ei huomioinut minua ollenkaan. Kirjoitin hänelle jopa vastauksen yhteen ketjuun, mutta ei kommentoinut siihen mitenkään. Muilla naisille aina vastailee ja kiittelee jne. Kyllä…Olen mustasukkainen myöskin. Mutten tiedä mille tarkkaan ottaen. Palstoille? Gallerialle? Nettinaisille? Ehkä kaikelle tälle. Koska taas koen, että jään kakkoseksi. Netti vie voiton tälläkin kertaa, vaikka erimielessä kuin avioliitossani.
Ajatuksianne kuulen mieluusti. Tämä purkautuminen oli pakko tehdä, en jaksa kieputella asiaa yksin päässäni.
Itsetuntoni oli pakkasen puolella. Olihan nuo netin pornotähdet vieneet voiton, tunsin itseni rumaksi ja lopulta ajattelin ettei ihmekään kun en kelpaa- olen siihen syypää…Mitäs olen näin ruma ja epäseksikäs.
Lopulta hain kuitenkin eroa. En kestänyt sitä kylmyyttä ja torjuntaa. Ajattelin, että minun on parempi elää mieluummin yksin, kuin torjutussa ja kylmässä suhteessa.
Nyt seurustelen aivan ihanan miehen kanssa. Hän on saanut itsetuntoani nostettua. Ei se kohdillaan ole vieläkään, mutta huomattavasti korkeammalla kuin aiemmin. Hän kertoo kuinka haluttava olen, hän nauttii seksistä ja läheisyydestä minun kanssani, hän kuvailee minua kauniiksi, puhuu aina kunnioittavasti ja rakastavasti.
Hän on avoin ja rehellinen ja tekee kaikkensa osoittaakseen sen minulle. Minulle joka osaan kyllä epäillä häntä vähän joka suhteessa L
Hän on koukussa nettiin. Hän on riippuvainen netin keskustelupalstoista. Täällä galleriauudistuksen jälkeenhän näkee milloin nimimerkin omaava on paikalla…Hän on rehellisesti kertonut nimimerkkinsä minulle, jotta voin seurailla hänen keskusteluitaan. Alkuun ajattelinkin, ettei siinä voi olla mitään kummallista eikä hämärää, hänhän on todellakin avoin ja rehellinen paljastaessaan tuon minulle! Mutta nyt olen huolissani…Minun silmissäni hän suorastaan asuu palstoilla. Hänelle on pakkomielle olla kirjautunut sisään. Hän tekee sitä myös työpaikallaan, tauoilla.
Pitkän välimatkamme vuoksi pystymme olemaan yhdessä n. 10 pvä/kk. Silloinkin kun olemme yhdessä, hän on käynyt keskustelemassa palstoilla ja olen huomannut miten se on minua loukannut. Minulla on taas samanlainen tunne kuin ex-mieheni kanssa ; netti vie mieheni.
Aiemmin chattailimme useita tunteja iltaisin ja öisin, nyt nekin on jääneet ihan minimiin. Minulla on tunne, että nykyinen miesystäväni keskustelee mieluummin palstapersoonien kanssa kuin minun.
Viime yönä odottelin häneltä viestejä galleriaani. Hän oli kirjautuneena yömyöhään saakka, kävi keskusteluja ( lähinnä naisten kanssa ), oli aktiivinen palstoilla, mutta ei huomioinut minua ollenkaan. Kirjoitin hänelle jopa vastauksen yhteen ketjuun, mutta ei kommentoinut siihen mitenkään. Muilla naisille aina vastailee ja kiittelee jne. Kyllä…Olen mustasukkainen myöskin. Mutten tiedä mille tarkkaan ottaen. Palstoille? Gallerialle? Nettinaisille? Ehkä kaikelle tälle. Koska taas koen, että jään kakkoseksi. Netti vie voiton tälläkin kertaa, vaikka erimielessä kuin avioliitossani.
Ajatuksianne kuulen mieluusti. Tämä purkautuminen oli pakko tehdä, en jaksa kieputella asiaa yksin päässäni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei varmasti tunnu hyvältä. Ensimmäisen liiton purkaminen oli varmasti oikea päätös!
Tämä jälkimmäinen taas...jaa-a, kyllä se minuakin vituttaisi. Kyselehän mieheltä kauan hän on palstaillut. Se saattaa nimittäin olla myös ohimenevä vaihe. Kerro tuntemuksistasi. Jos hän on hyvä tyyppi, hän ymmärtää tunteesi ja voitte tehdä jonkinlaisen kompromissin. Positiivista tuossa on se että hän oli rehellinen sinulle.
Itse en varmasti tuota hyväksyisi jos mies nimenomaan flirttailee ja hakeutuu keskustelemaan naisten kanssa.
Me olemme puhuneet tuosta hänen palstailustaan ja hän tietää, että se aiheuttaa mulle mielipahaa. En kuitenkaan ikinä vaatisi häntä siitä luopumaan, koska se on hänen valintansa, hänelle tärkeä juttu. ( Hän asuu yksin ja selittää tuon sosiaalisilla tarpeillaan ).
Enkä voi sanoa että hän flirttailisi...Jotain naista kohtaa varmaankin vähän mielistelee ja on erittäin ystävällinen jne. mutta ei suoranaista flirttailua kuitenkaan.
Gallerian yksityisviesti-osio on ollut minulle arkapaikka. Väkisin tulee mieleen, että siellä käydään sananvaihtoa, miksi miehellä muuten olisi niin pakottava tarve aina kirjautua sisään?
Toissa iltana puhuimme puhelimessa ja hän halusi sitten lopettaa puhelun suht pian...Vetosi siihen, että aamulla aikainen herätys ja töihin lähtö. Aamulla huomasin, että puhelumme jälkeenkin hän oli vielä mennyt kirjautumaan sisään ja galleriaansa =(
En tiedä auttaako tässä puhuminen. Minun on joko kestettävä tämä, tai sitten en kestä ja sen jälkeen vaihtoehtoja ei paljoa jää jäljelle. En vaan haluaisi luopua ihanasta miehestä tämmöisen asian takia. Siksi haluan tehdä asialle jotain!
niin kerromme onko tyyppi ylittänyt rajan...;-)
Minusta tuo on aika huolestuttavaa. Eikö se ihminen osaa olla yksin, ole sinut itsensä kanssa.
ehken kuitenkaan :)
sanonutkin hänelle, ettei tuo palstailu selity vain sosiaalisilla tarpeilla, koska hän ei ole mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen live-elämässäkään. Enemmänkin sellainen erakkotyyppi...
Mies on epäsosiaalinen yksilö jolle oikeat suhteet on vaikeita. Hän kuvittelee palstalla olevansa toisenlainen. Elää toive-elämäänsä toiveminässään.
Mitäs jos näytät hänelle tämän ketjun.
Minun miesystäväni jäi ensin kiinni chattailystä, sitten senssipalstoista, sitten löysinkin vonkausviestejä hänen kännystään.
Jotkut tyypit ovat patologisia vonkaajia.
jossain vaiheessa näyttääkin. Se meidän suhteessa on myös niin hienoa, että osataan olla avoimia ja puhua kaikesta. Ei tuota ongelmaa sekään, että hän tämän ketjun lukee.
Halusin vaan toisten naisten mielipiteitä asiasta, on eriasia jakaa tämä teidänkin kanssa.
Oon tosi pahoillani!
Tuollaista tapahtuu, noista paljon kuulee...Miten vaikeaa luottaminen voikaan olla! Pitäisi luottaa, muttei uskalla. Pelkää juuri tuollaista - märkä rätti lentää naamalle ykskaks. En halua pudota korkealta ja kovaa.
Vetosi siihen, että aamulla aikainen herätys ja töihin lähtö. Aamulla huomasin, että puhelumme jälkeenkin hän oli vielä mennyt kirjautumaan sisään ja galleriaansa =(
Jos hän kirjoitteli palstoille teidän juttelunne jälkeen, hän valehteli sinulle unentarpeensa. Ja jos ei kirjoitellut, kirjautui vain sisään vain tarkastaakseen galleriansa vierailijat/vieraskirjan/yksityisviestit. Kumpi sitten parempi?
Minä epäilisin vahvasti moista käyttäytymistä. Ktysy häneltä suoraan onko hän koukussa palstoihin vai galleriaansa?!?
Minun miesystäväni oli mustis facebookille, epäili että flirttaan siellä muitten miesten kanssa. Me kaksi olimme tavanneet siellä. Olen kyllä aika usein facebookissa, ja se saattaa näyttää riippuvuudelta. Omasta mielestäni se on aika viaton riippuvuus,ja olen siellä vain jos ei ole muuta tekemistä.
minusta raja kulkee siinä että kuuluuko siihen flirttiä vai ei. Tosin jos asia sua loukkaa, se on silloin ongelma ja sille tulisi tehdä jotain. Kerro miehelle että asia vaarantaa suhteenne. Anna hänen valita. Jos hän valitsee palstat, ei hän sinusta välitä.
ylemmäs juuri etten voi häntä kieltää palstailemasta, se on hänelle tärkeä asia sos.suhteiden kannalta...
Luulen, että minun täytyy joko kestää tämä tai sitten ei.
Mekin tapasimme täällä Suomi24:ssä ja luulen että silläkin on osuutensa tässä asiassa. Kun tietää miten helppoa on toiseen ihastua ja rakastua juttelemalla...
miksi vain mietit mitä mies tarvitsee.
Sinä tarvitset luotettavan, hyvän miehen, joka huomioi sinua. Piste.
tuohon täytyy olla! Eihän kukaan tarvitse seuraa irl koko aikaa, miksi sitä pitäisi tarvita virtuaalisesti??
Minulla heräisi kyllä epäilyt. Jotain hän etsii tai hakee? Uutta seuraa?
Jos työaikana pitää päästä palstalle niin varmasti voi puhua jo vakavsta riippuvuudesta ja yksin se on huolestuttavaa=(
Ikävää että sinun kohdallesi on sattunut kaksi tuollaista riippuvaista miestä. Muista kuitenkin että on myös miehiä jotka eivät netissä notku,kaikki eivät ole saman laisia!!!
huoleni on turhaa? Sydämeni kertoo, ettei hän etsi uutta seuraa, uusia naisia elämäänsä. Jos niin tekisi, ei hän olisi avoimesti nimimerkkiään minulle kertonut.
Huoleni on lähinnä se, että omat tunteeni ovat niin samankaltaiset kuin exän kanssa. Juuri se, että netti vie miestä, on se syy sitten seksi tai viaton keskustelu.
Onko se exän aiheuttama loukkaus ja mielipaha niin syvällä minussa, että se herää liian herkästi eloon tässä kohtaa? Suurentelenko asiaa kokemusteni myötä? En tiedä. Tahdon tästä tunteesta eroon, se syö naista liikaa :(
"Eihän kukaan tarvitse seuraa irl koko aikaa, miksi sitä pitäisi tarvita virtuaalisesti??"
Voin tavallaan samaistua tuohon mieheen, koska olen ollut joskus aika lailla "palstakoukussa".
Syynä oli se, että koin että saan eräällä palstalla enemmän arvostusta ja tasoisiani juttukavereita kuin IRL:ssä. Aina kun mailboxiin oli kolahtanut joku viesti, joka kertoi että kirjoitukseni oli luettu ja kommentoitu, se oli kuin pieni voitto. Netissä en enää ollut enää se tyyppi, joka juttuja ei reaalimaailmassa niin suurella mielenkiinnolla kuunneltu, koska yleensä äänekkäämmät tyypit jyräsivät baari- ja kahvipöytäkeskusteluissa.
Palstoilta saadusta huomiosta alkaa tulla helposti riippuvaiseksi ja sen menettämistä pelätä. Siksi palstalla on pakko päästä "näyttäytymään" aika tiuhaan, ettei putoa unohduksiin.
Mielestäni siitä voi päästä irti vain jos tosielämästä alkaa löytyä niin kiinnostavia juttuja, että palstailu käy yksinkertaisesti tarpeettomaksi. Satunnaiset tapaamiset mielenkiintoisen ihmisen kanssa eivät vielä riitä siihen, koska "tyhjyyttä" jää kuitenkin täytettäväksi ja silloin palstakierre pääsee taas käyntiin.
ettei puolison vaihtaminen suhdetta paranna. Muutos lähtee ihmisestä itsestään. Jokaisessa ihmisessä on omat huonot puolensa. Ihminen hakee uuden lähes samankaltaisen, eri virheineen. Sanotaan, että niihin piirteisiin ihmisessä ihastuu, jotka myöhemmin rupeavat ärsyttämään. Näin varmaan onkin. Parisuhdeterapiaan täytyisi kai mennä yksin, ehkä se toinen tulisi perässä...
Oma mieheni katseli myös näitä mainitsemiasi sivustoja, tunsin itseni surkeaksi, mustasukkaiseksi, hylätyksi. Olin vihainen, jos hän jätti tiedoston, niin että lapset saattoivat vahingossa avata sen. Nuorempana tuli yhdessä katseltua näitä filmejä, silloin en pitänyt sitä niin pahana.
Meillä on tietokoneella koko ajan joku. Mieheni kirjoittelee joillekin sivustoille. Aluksi en pitänyt siitä. Sitten, kun itse löysin Suomi24, hän olikin yhtäkkiä kiinnostunut tekemisistäni ja minä taas puolestani uppouduin sivustoon. Alussa vain lueskelin, eikä aikomuskaan ollut kirjoittaa, en kaivannut kirjoittelua tuntemattomien kanssa. Lapsia nauratti, he pitivät minua nolona, säälittävänä ja sanoivat, että minun kannattaisi harrastaa jotain muuta. Mieheni ylläti sitten kerran minut näpyttelemästä koneelta huhti- toukokuun vaihteessa. Hän tuli niin vihaiseksi, etten vähään aikaan kirjoitellut, salaa lueskelin. Välillä kirjoitin ja puhdistin tarkkaan sivuhistoriat, varsinkin jos olin kirjoittanut jotain. Hän joka oli kova menemään, vahtikin minua ja tekemisiäni kotona. Ärsytti, nyt kun olin löytänyt uuden maailman. Yritin vakuutella, että minähän pysyn neljän seinän sisällä, en tästä ykskaks katoa minnekään. Kun menin nukkumaan mieheni tutki, missä olin käynyt, minä taas puolestani huomasin, missä hän oli käynyt. Elämä oli tosi raskasta, riitelimme usein alkukesästä. Mieheni oli varma, että olin pistänyt itseni palstalle, jossa etsitään miesseuraa. Olin pitkän aikaa kirjoittamatta ja ne vähät mitä kirjoitin, oli sekavaa ja kiireellä väsättyä.
Lopulta tajusin, että tämä on hyvää terapiaa, vaikka kauan siihen menikin.
Kipu voi kasvattaa ja samankaltaisessa limessä ollaan. Sinä vaan olet kokenut eron, miten siitä selvisit? Oliko se hyvä ratkaisu? Parisuhde rakennetaan yhdessä, miten eron kanssa. On kai helpompi erota, jos molemmat sitä haluavat. Tunteeko syyllisyyttä, jos toinen ei siitä selviä. Syyllistävätkö lapset eroa hakevan puolison?
Anteeksi, nyt taisin purkaa vain omia tuntojani.
varmasti syyllisyyttä tuntee aina, siltä ei voi välttyä. Koin tietysti itseni kodin ja perheen rikkojaksi ja välillä koen sen saman tunteen vieläkin. Mieshän ei halunnut eroa. Hän olisi ollut valmis jatkamaan. Hän koitti kiristää minua itsemurhalla ja uhkasi kirjoittaa jäähyväiskirjeen lapsille, jossa kertoo kaiken syyn olevan äidissä, eli minussa.
Eroprosessi päässäni kesti useita vuosia ennen kun uskalsin sen toteuttaa.
En kadu eroa. Se oli hyvä ja oikea ratkaisu. Lapset eivät ole syyllistäneet ketään, he ovat ottaneet asian todella hyvin vastaan. Asiasta olemme puhuneet paljon!
Tuollainen kyttääminen toisen tekemisistä tuntuu pahalta. Toiseen ihmiseen pitäisi luottaa, pitäisi uskoa ettei hän ylitä rajaa, ilman vahtaamista.
Itsekin tein sitä exän kanssa. Muistan myös miten hän jätti sivuhistoriat aina tyhjentämättä ja välillä jotkut pornosivut olivat lyöttäneet itsensä kotisivuiksi, joten aina oli se vaara, että lapset avaavat koneen ja näkevät jotain sopimatonta.
Olen samaa mieltä sinun kanssa siitä, että tämmöinen kirjoittelu on erittäin terapeuttista! Kyllä näissä palstoissa paljon hyvääkin on.
Toivottavasti te saatte asiat kuntoon ja löydätte tasapainon tämän nettimaailman kanssa :)
Huonolta näyttää. Tuttavani on eroamassa miehestään juuri saman syyn takia. Jättäisin. Valitettavasti.