Miksi tunnen näin

Eli mulla on yksi kaveri, ystävä, jolle olen kaikesta kamalan kateellinen. Ei sen elämä sen ihmeellisempää ole kuin omanikaan, mutta jos se saa jotain, mun on saatava myös.

Olen jossain syvällä sisimmässäni vähän iloinen, jos hänelle tulee jotain vastoinkäymisiä (koska hänelle ei yleensä ikinä tule!!) esim. riitaa miehen kanssa. Koskaan en näitä tunteitani hänelle näytä ja käyttäydyn kyllä kaikessa kuten kunnon ystävä. Mutta vihaan itseäni, kun tunnen näin. Tiedän olevani paska.

Toki mulla on myös paljon muita ystäviä, mutta he eivät saa minua tuntemaan tällä tavalla. Heidän puolestaan olen vain ihan koko sydämestäni iloinen, kun he pääsevät eteenpäin elämässään.

Mistä tää tunne yhtä kaveria kohtaan johtuu ja miten siitä pääsisi eroon?
1474
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Onko tämä ystäväsi tuttu pitkältä ajalta? Eli että teillä on niin paljon yhteistä historiaa, että olette nähneet toisenne kaikenlaisissa tilanteissa, niin hyvissä kuin huonoissa, ja tunnette myös toisenne erittäin hyvin.

Pitkissä ystävyyssuhteissa, jotka ovat olleet olemassa mahdollisesti jo lapsuudesta saakka, on samoja piirteitä kuin sisarussuhteissa. Tunneskaala on laaja, ja tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia. Toisaalta ihminen tuntuu läheiseltä, toisaalta ihmistä kohtaan voi tuntea vihaa. Ja kateutta, ilman että edes osaa selittää miksi.

Tunnetko muita "negatiivisia" tunteita kuin kateutta? Esim. juuri vihaa, ärtymystä jne.? Puhutteko avoimesti asioista? Salaatteko toisiltanne asioita? Jos vastaat kyllä, se lisää välillänne olevaa skismaa ja epämääräisiä kateuden tunteita.

Yritä olla rehellinen itsellesi ja mieti, mitä kaikkea suhteeseenne sisältyy. Älä syyllistä itseäsi liikaa näistä tunteistasi; ne kertovat vain siitä, että suhteessanne on mahdollisesti jonkinlaista selvittämätöntä skismaa.

Voisitko ajatella, että avaisit keskutelua ystäväsi kanssa jostakin tietystä aiheesta, joka vaivaa sinua? Voiko hänen kanssaan helposti keskustella vaikeistakin asioista?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huono omatunto kirjoitti:

Eli mulla on yksi kaveri, ystävä, jolle olen kaikesta kamalan kateellinen. Ei sen elämä sen ihmeellisempää ole kuin omanikaan, mutta jos se saa jotain, mun on saatava myös.

Olen jossain syvällä sisimmässäni vähän iloinen, jos hänelle tulee jotain vastoinkäymisiä (koska hänelle ei yleensä ikinä tule!!) esim. riitaa miehen kanssa. Koskaan en näitä tunteitani hänelle näytä ja käyttäydyn kyllä kaikessa kuten kunnon ystävä. Mutta vihaan itseäni, kun tunnen näin. Tiedän olevani paska.

Toki mulla on myös paljon muita ystäviä, mutta he eivät saa minua tuntemaan tällä tavalla. Heidän puolestaan olen vain ihan koko sydämestäni iloinen, kun he pääsevät eteenpäin elämässään.

Mistä tää tunne yhtä kaveria kohtaan johtuu ja miten siitä pääsisi eroon?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu