Olen keski-ikäinen nainen ja meidän perhesuhteessamme harrastetaan mykkäkoulua miehen puolelta. Hän voi olla 3 viikkoa puhumatta. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja heitä se ei tällähetkellä pahemmin häiritse mutta minä olen edelleen tässä tilanteessa. En tiedä mitä tekisin? Kaikki muut asiat tuntuvat olevan ok.
Uudenvuoden päivänä mies lopetti puhumisen, luutavasti luuli että olin edellisenä iltana naputtanut jotakin, mutta kerrankin olin pitänyt suuni kiinni juomisesta. Vieläkään ei meillä puhuta.
Tuntuu todella ahdistavalta kun kaikesta huolimatta kaikki muut asiat ovat kohdallaan, ei tietääkseni vieraita suhteita, mies tulee kiltisti töistä kotiin eikä jää matkalle, huolehtii asioista, no kotitöitä ei ole pahmmin aikaisemminkaan tehnyt, mutta muuten kaikki ok.
Useampina kertoina olen tehnyt aloitteen jotta olemme saaneet katkaistua mykkäkolun, olen huutanut, yrittänyt pakottaa puhumaan, uhannut erolla yms. loppuksi olemme puhuneet asiat ja saaneet ne kuntoon. Mutta mutta tätä ei jaksa vuodesta toiseen.
En tiedä haluanko aloittaa elämääni yksin vai jatkaa kaikesta huolimatta. En tiedä enää mitä edes rakkaus on ja onko sitä meidän suhteessa koskaan ollutkaan. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle juuri tällähetkellä.
Auttakaa minua mikäli teillä on samanlaisia kokemuksia ja neuvokaa mistä haen apua ahdistukseeni.
Uudenvuoden päivänä mies lopetti puhumisen, luutavasti luuli että olin edellisenä iltana naputtanut jotakin, mutta kerrankin olin pitänyt suuni kiinni juomisesta. Vieläkään ei meillä puhuta.
Tuntuu todella ahdistavalta kun kaikesta huolimatta kaikki muut asiat ovat kohdallaan, ei tietääkseni vieraita suhteita, mies tulee kiltisti töistä kotiin eikä jää matkalle, huolehtii asioista, no kotitöitä ei ole pahmmin aikaisemminkaan tehnyt, mutta muuten kaikki ok.
Useampina kertoina olen tehnyt aloitteen jotta olemme saaneet katkaistua mykkäkolun, olen huutanut, yrittänyt pakottaa puhumaan, uhannut erolla yms. loppuksi olemme puhuneet asiat ja saaneet ne kuntoon. Mutta mutta tätä ei jaksa vuodesta toiseen.
En tiedä haluanko aloittaa elämääni yksin vai jatkaa kaikesta huolimatta. En tiedä enää mitä edes rakkaus on ja onko sitä meidän suhteessa koskaan ollutkaan. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle juuri tällähetkellä.
Auttakaa minua mikäli teillä on samanlaisia kokemuksia ja neuvokaa mistä haen apua ahdistukseeni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mykkäkoulusta. Mullakin oli nainen mikä saatto olla hiljaa jopa 2 kuukautta. Sillonhan kun toinen ei puhu, niin voit tehdä asioita mitkä kumppania ei miellytä, kun eihän se mitään sano mistään, ku mykkäkoulua pitää. Mullekkin oluen juonnista valitettiin sanallisesti ja lopulta päädyttiin mykkäkouluun, mitä oli harrastanu koko ikänsä myös vanhempiensa kanssa. No mykkäkuolun alettua otin reippaasti olutta, kun tiesin ettei toinen siitä mitään sano. Jälkeenpäin nainen sano, et mitä järkee juoda noin paljon, ni sanoin vaan et mikset sanonu jos ärsytti. Vähän sitä vitutti, kun mykkäkoulu käänty sitä itteensä vastaan
Hei alkuperäinen, ihan samassa tilanteessa olen täällä, paitsi lapset vielä pieniä. Viimeisellä kerralla mykkäkoulu ei kestänyt kuin lyhyen tovin, kun vaadin häntä kertomaan MIKSI hän oli aloittanut mykkäkoulun. Puhtaasta henkisestä väkivallasta ja vallankäytöstä on kysymys, kun siippa haluaa rankaista toista mykkäkoululla. Itse sanon asiat suoraan, puhun liikaa myönnettäköön, mutta on aika helvettiä miettiä "miksiköhän tuo toinen aloitti mykkäkoulun, mitähän tein tai sanoin?".
Ikävä on lapsillekin miettiä "mikähän tuota isää vaivaa" kun mokoma ei mykkökoulun aikana vastaa edes lapsillekkaan, murahtelee vain jotain. KYllä olen monesti miettinyt, kun lapsia muutaman vuoden isommaksi saan, ja mykkäkoulut jatkuvat, niin antaa ukon jäädä mykkäkouluja yksin viettämään.
leijonatar61 sinulle ei voi muuta sanoa kuin tsemppiä. Kannattaa miettiä nyt hyväksytkö mykkäkoulun ja jäätkö siihen suhteeseen. Turhaa on enää vanhainkodin kiikustuolissa kärsiä mykkäkoulusta ja miettiä "miksi en jatkanut omaa elämääni kolmekymmentä vuotta sitten..."
nyt se on tottuuvenaika.
Minunkin mies tekee työnsä ja on kunnon mies, tekee kotitöitä oman osuutensa, koska oletan niin, pesee pyykkinsä, kun minä en pese sitä. Hän on aikuinen, ei lapsi. Mutta: hän on vähäpuheinen. Kuuntelee aina radiota, korvalaput korvilla, istuu tietsikan ääressä, ei puhu juuri mitään. Ei osoita hellyyttä, ei sano mitään kivaa henkilökohtaista. Suunnitelmia ei ole kuin viikonloppuna: monelta syötäisiin. Siinä on meidän kaikki suunnitelmat keväälle ja loppuvuodelle. Lakkasin siksi minä puhumasta. Ei tämä ole mitenkään luontaista minulle. Harmittaa, kun en voi/osaa puhua puhumattomuudesta. On yhtä tyhjän kanssa yrittää muuttaa häntä. Ollaanpa vaan kuulokkeet päässä ruudun ääressä. Jos ei osaa muuta niin ei osaa. Joku muu on hänelle tärkeämpää, kuin minä, ei voi mitään. Olen neuvoton. Kun joku on hiljaa, eikä noteeraa mukavasti "rakkaintaan", se tuntuu kauhealta. Toisaalta olen kuulut jonkun miehen sanovan: on kiva olla yhteisymmärrys hiljaisuudessa. Sitä vain ollaan eikä puhuta, ja on hyvä olla. Tätä en allekirjoita, kait sitä voi ilahtuneena joskus jotakin positiivista sanoa, mielummin tiheästi. Olen todella ymmälläni.
Pitäisi houkutella mies hyvällä puhumaan. Sovittelemalla ja kertomalla ettei tiedä mistä on vihainen jos ei kerro, tai arvailla. Lepyttää.
En voisi vastustaa kiusausta mutta menisin sulalla kutittamaan miestä tai hauskuuttamaan jollain vampaimella jos ei ääntä lähde, ellei olisi joku turpaan tulee -tyyppi.
Ei tuollaista jaksa juu, parisuhdeterapeutti olis paikallaan tai sitten joku ymmärtäväisempi.
Kiitoksia
Osittain kannustavista viesteistä.
Olen yrittänyt aikaisemmilla kerroilla houkutella puhumaan, sekä hyvällä että pahalla, mutta aina se päättyy siihen että minä itken ja sitten mies leppyy ja yleensä jopa pyytää anteeksi. Ja usein olen ollut myös aihe mykkäkouluun.
Mutta tällä kertaa en tiedä edes aihetta ja minusta hänen tarkoituksena on vain nöyryttää minua. Ole vahva persoona ja mieheni yleensä mukailee perässä, mutta tämä on hänen tapansa näyttää kuka käyttää valtaa kehenkin.
Olen tässä pohdiskellut puoleen ja toiseen, ja jos olisi ihminen joka ei olisi puolueellinen niin puhuisin jotta saisin edes kuuntelijan itselleni, mutta nyt kaivelin tossa parisuhdeneuvojan numeroita jospa siitä olisi apua.
Nyt minulla on tunne että tähän on pakko löytää ratkaisu, kun tuntuu että lapsieni suhteessa aletaan käyttämään tätä samaa mykkäkoulua ja sitä en halua missään nimessä, onhan se totta että kun kotona lyödään niin sitä pidetään normaalina, niinkuin meillä tätä mykkäkoulua.
Vaikeinta on kaikesta huolimatta se etten halua erota, mutta en enää jaksa tätäkään, eli joku ratkaisu on löydyttävä.
Parisuhdeneuvoja olisi varmaan hyvä. Jos olet vahva persoona ja mies myötäilee, niin yrittääkö hän sillä keinolla sitten jotain. Jospa ne asiat siitä selviää.
Raakaa käytöstä ja lapsellista ja olet oikeassa on hänelle ainoa keino näyttää valtaansa, ei kykene siihen muuten. En usko että hän pystyy muuttumaan tästä, sinun pitää kestää tai rohkeudella uusi elämä mutta tietenkin se ei ole aina ratkaisu. En kyllä osaa antaa muuta neuvoa kun yritä huumoria, anna samallalailla takaisin tai kirjoita sille lapulle mitä haluut sanoo sille ja pistä sen eteen niin kaupassa kuin töissä tai kotona, kutita häntä, heitä vettä päälle, juokse kotona alasti, pistä rohkeat seksi vaatteet päälle ja pölytä pölyjä, kutsu paljon ystäviäsi kylään, osta jotain ja kerro hänelle että maksoi hirveesti ja näytä kuitit. En usko että pystyt kontrolloimaan häntä muuten tämän jutun kanssa kun yrittää nais viehätystä tai huumoria, jotkut miehet tai useammat kun eivät vaan osaa esittää itseään tai tunteitaan sanoilla ja puhumalla. Tiedän että olet varmaan ihan lopussa tämän kanssa etkä haluaisi tehdä mitään tämmöistä mutta on mielestäni ehkä ainoa ratkaisu ehkä? Hän ehkä odottaa että sinä rikkoonnut tämän takia ja sitten hän on saanut työnsä loppuun mutta sinun pitää olla vahva ja näyttää että tämmöinen peli ei tee suhun vaikutusta, niin ehkä löytää jonkun toisen pelin?
mykkä ei enää välitä, ei jaksa, luopuu...on parempi olla omissa oloissaan.