Lukenut näitä juttuja millaisia miehiä tai naisia näillä linjoilla tavattu. Tulee mieleen vain sellainen suuri puheen aihe kuin yksin huoltajat. Puolesta ja vastaan, olen itsekkin eronnut kahden lapsen äiti. Elin vuosia kylmässä suhteessa ja erosin. Puhutaan miehistä jotka ryyppää ja hakkaa, käyvät vieraissa ja elämä onnetonta. Olen kokenut itsekkin tälläistä. Sellainen jättää tunne elämään leiman varmaankin jokaiselle. Turha kuitenkaan yrittää mitään uutta suhdetta jos koko ajan vain mielessä ne entiset huonot kokemukset. Jotain vikaa molemmissa osapuolissa jos yhteis elämä ei suju. Pakko myöntää vain tosi asia tälle hakkaavalle ilkeälle miehelle varmaan joku toinen nainen olisi saattanut olla sellainen jota kohtaan hän olisi ollut hellä ja kiltti aviomies rakastava isä lapsille. Jossain vaiheessa vain se yhteis elämän onni on kääntynyt. Ei kukaan ala olemaan miehen tai naisen kanssa joka heti tapaamisen jälkeen käyttäytyy kuin raakalainen saatikka perustamaan perhettä. Minäkin yksinhuoltaja ja lapset onnellisia.
Kuitenkin varmaan näin...
Jotain hyvää
4635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nainen ei yksinänsä tule yh-äidiksi/ ylensäkää äidiksi, kyllä siihen tarvitaan se toinenkin osapuolikas. Ja moni yh-äiti on täydellä rakkaudella tehnyt lapsen sen *ihana miehen* kanssa. Joka lapsen synnyttyä muuttuu itekki lapseksi vieläkin enemmän, mitä oikeasti on ollut. Miehille iskee joku ihme paniikki. Ikuisia lapsia koko lauma. Ei ole kaikki yh-äidit tulleet vaan huvinvuoksi yh:ksi. Kyllä siinä tarvitaan se isi-sikamies mukaan. ketään ei tappele yksinänsä. ja nainenhan ei valita jos ei mies anna siihen aihetta ;)
Menin yhteen miehen kanssa ajatuksella tää kestää loppuelämäni, ja lapsia teimme useamman vuoden yhdessä olon jälkeen. Enhän tiennyt että lasteni isä muuttuu hitaasti mutta varmasti alkoholistiksi ja 16-vuoden yhdessä olon jälkeen löytää uuden naisen elämäänsä.
En minä ainakaan koskaan suunnitellut alkavani yh-äidiksi, vaan kyllä perheen oli tarkoitus pysyä kasassa, mutta aina asiat ei mene niin kuin itse tahtoisi.
Nyt olen ollut kolme vuotta yh-äitinä, isä tapaa lapsiaan sattunnaisest, kun se selvä päivä sattuu kohdalle.
Jokin aika sitten tapasin S24, yh-isän jonka kanssa seurustelemme ja sovittelemme aikatauluja yhteen. Ja katsomme mitä tulevaisuus meille antaa.
Jotenkin tuntuu kummalta tuo yh-äitien mollaus ja haukkuminen, ainahan on se mies joka on myös vastuussa lapsistaan, mihin se unohtuu.
Elämä ei mene aina niin kuin sitä kuvittelee, joskus loppuu rakkaus, joskus löytyy uusi rakkaus, joskus tulee kuolema, joskus alkoholi... milloin mitäkin, mutta ei se onneksi lannista.
Hymyä kasvoille kaikki yh:t, elämä on ihanaa :)
että kyllä yh-äitejä arvostetaan samalla tavalla kuin muitakin naisia. Kysymys on pikemminkin siitä, arvostaako hän itse itseään, eli hoitaa itsensä eheäksi entisestä suhteestaan esim. terapialla.
Jos alkaa rasittaa uutta suhdettaan vanhoilla läpikäymättömillä asioilla, se kertoo siitä, ettei hän edes itse arvosta itseään. Ja ketäpä meistä kiinnostaisi ruveta terapeutiksi. Ensin pöytä puhtaaksi ja parempi kun voisi olla kommentoimatta ex:äänsä, oli mikä lurjus ollutkin. Sellaista naista kyllä mieskin arvostaa.
Totta puhut. Yh:t meillä on vahvuus, me jaksamme huolehtia vaikka mies onkin mikä on. Ei siitä saisi meitä tai ketään alkaa arvostelemaan. Ei noi miehet tiedä sitä arkea mitä me eletään. EI se aina helppoa ole, mutta jaksamme siltin. Hoidamme sivussa kodin, talousasiat, itsemme, yms.. jatkamme elämää. ME LIKAT PÄRJÄTÄÄN!! Noi miehet on niitä häviäjiä, ne eivät pärjänneet. Me ollaan voittajia tässä elämässä :). me osataan hoitaa se vastuu ja kunnolla kiitettävästi. Meitä se lapsi rakastaa kaikkein eniten, koska se tajuaa sen joskus että me ollaan jaksettu huolehtia heistä kaikista ongelmista huolimatta. Kiitosta saamme taatusti lapselta itseltä. Elämä jatkuu. Ylpeys kehiin. :) Rauhassa eteenpäin lasta ajatellen. Elämä kyllä palkitsee ne parhaat joskus :).