Tapasin poikaystäväni netin kautta. Kaikki meni alusta asti nappiin, mutta yksi isompi ongelma oli olemassa - hänen tupakointinsa. Itse en ole koskaan polttanut, joten savuttomuus ja muut terveet elämäntavat ovat minulle tärkeitä asioita. Homma meinasi jäädä alkutekijöihinsä, kunnes mies kertoi lopettavansa tupakoinnin, mikäli syy siihen löytyisi, (lue: tyttöystävä). Hän pyysi saada mahdollisuuden tutustua minuun paremmin pahasta tavastaan huolimatta. Pessimistinä (asenteella "ihan sama, ei tästä kuitenkaan kehity mitään") annoin hänelle mahdollisuuden.
Kuukausi tutustumisen jälkeen olin korviani myöten rakastunut. Tuntui siltä, että olin löytänyt kauan etsimäni elämäni miehen. Paketti oli täydellinen minulle ja mies tunsi samoin. Valitettavasti tupakointi oli yhä kuvioissa, mutta mies vannoi entistä enemmän lopettavansa sen vuokseni. Tiesin, ettei tupakointia voi toisen takia lopettaa, ellei siihen löydy omaa voimakasta motivaatiota. Mies kuitenkin kertoi harkinneensa lopettamista jo kauan ja yrittäneensä sitä aikaisemminkin. Luotin hänen lupauksiinsa, halusin olla hänen tukena ja aloimme seurustella.
Koska tämä ei ole tupakoinninlopettamiskeskustelu, en mene yksityiskohtaisuuksiin. Kerron vain, että lopettamista yritettiin neljä kuukautta tuloksetta. Se oli miehelle todella vaikeaa. Minulta alkoi mennä hermot asian kanssa, mutta rakkaus oli edelleen jäljellä - ja kasvanut.
Koska tiesin, etten pystyisi elämään tupakoitsijan kanssa pidemmän päälle, aloin antamaan miehelle kovia vaatimuksia lopettamisen suhteen. Punainen lanka oli seuraavanlainen: "Valitse minut tai tupakka!". Mies sanoi valitsevansa ehdottomasti minut mutta selitteli, että lopettaminen vie vain aikaa. Hän alkoi pelätä, että jätän hänet, mikäli lopettaminen ei onnistukaan. Jätetyksi tulemisen pelko johti jatkuvaan valehteluun. Mies ei halunnut tunnustaa polttaneensa, vaan mieluummin valehteli silmät kirkkaina lopettamisen olevan hyvällä mallilla. Sain tietää, ettei asia ollutkaan niin ja pahoitin useasti mieleni.
Nyt on kulunut puoli vuotta lopettamislupauksesta. Mies polttaa edelleen (minulta salassa) ja valehtelee entistä enemmän. En siedä valehtelua, joten se tuottaa lisäongelmia suhteeseen. Kaikki muut asiat ovat kunnossa ja rakastamme toisiamme kovasti. En haluaisi jättää miestäni, mutta luulen, että se on jossain vaiheessa edessä, mikäli homma jatkuu samaan malliin. Tämä surettaa minua ihan liikaa ja aiheuttaa päänvaivaa.
Olen miettinyt, että... Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty lopettamaan tupakointia, vaikka syy(t) ja menetelmät olisivat kuinka hyviä? Voiko riippuvuus voittaa rakkauden? Yksinkertaisesti: Miten minun tulisi tällaisessa tilanteessa toimia, ja kuinka kauan odottaa jotain tapahtuvan? Asia on vaikea, kun on tunteet pelissä.
Kuukausi tutustumisen jälkeen olin korviani myöten rakastunut. Tuntui siltä, että olin löytänyt kauan etsimäni elämäni miehen. Paketti oli täydellinen minulle ja mies tunsi samoin. Valitettavasti tupakointi oli yhä kuvioissa, mutta mies vannoi entistä enemmän lopettavansa sen vuokseni. Tiesin, ettei tupakointia voi toisen takia lopettaa, ellei siihen löydy omaa voimakasta motivaatiota. Mies kuitenkin kertoi harkinneensa lopettamista jo kauan ja yrittäneensä sitä aikaisemminkin. Luotin hänen lupauksiinsa, halusin olla hänen tukena ja aloimme seurustella.
Koska tämä ei ole tupakoinninlopettamiskeskustelu, en mene yksityiskohtaisuuksiin. Kerron vain, että lopettamista yritettiin neljä kuukautta tuloksetta. Se oli miehelle todella vaikeaa. Minulta alkoi mennä hermot asian kanssa, mutta rakkaus oli edelleen jäljellä - ja kasvanut.
Koska tiesin, etten pystyisi elämään tupakoitsijan kanssa pidemmän päälle, aloin antamaan miehelle kovia vaatimuksia lopettamisen suhteen. Punainen lanka oli seuraavanlainen: "Valitse minut tai tupakka!". Mies sanoi valitsevansa ehdottomasti minut mutta selitteli, että lopettaminen vie vain aikaa. Hän alkoi pelätä, että jätän hänet, mikäli lopettaminen ei onnistukaan. Jätetyksi tulemisen pelko johti jatkuvaan valehteluun. Mies ei halunnut tunnustaa polttaneensa, vaan mieluummin valehteli silmät kirkkaina lopettamisen olevan hyvällä mallilla. Sain tietää, ettei asia ollutkaan niin ja pahoitin useasti mieleni.
Nyt on kulunut puoli vuotta lopettamislupauksesta. Mies polttaa edelleen (minulta salassa) ja valehtelee entistä enemmän. En siedä valehtelua, joten se tuottaa lisäongelmia suhteeseen. Kaikki muut asiat ovat kunnossa ja rakastamme toisiamme kovasti. En haluaisi jättää miestäni, mutta luulen, että se on jossain vaiheessa edessä, mikäli homma jatkuu samaan malliin. Tämä surettaa minua ihan liikaa ja aiheuttaa päänvaivaa.
Olen miettinyt, että... Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty lopettamaan tupakointia, vaikka syy(t) ja menetelmät olisivat kuinka hyviä? Voiko riippuvuus voittaa rakkauden? Yksinkertaisesti: Miten minun tulisi tällaisessa tilanteessa toimia, ja kuinka kauan odottaa jotain tapahtuvan? Asia on vaikea, kun on tunteet pelissä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
paheet lakkaavat sinä päivänä kun itse päättää ja todella haluaa niiden loppumista. Muiden tähden jäävät helposti yrityksiksi, koska itse ei olla 100% mukana.
Itse en lopettaisi kenenkään muun kuin itseni tai oman lapseni takia.
Jos et itse ole koskaan ollut mihinkään riippuvainen,voi sinun olla vaikea käsittää.
Mies sanoi tarvitsevansa aikaa ja sinä et ehkä sitä antanut hänelle tarpeeksi ja kai hänen nyt pakko on valehdella ja peitellä sitä että polttaa salassa,kun pelkää menettävänsä sinut ja mahdollisesti ei jaksa kuunnella nalkutusta aiheesta.
Puhu miehesi kanssa,älä uhkaile ja syyllistä.
Toivon että hän pystyy lopettamaan.
t.tupakoitsija nainen
On sulla kans ongelma.mitä väliä sillä on jos miehesi polttaa.ei se suhun vaikuta millään lailla ethän sä sitä tupakkaa polta vaan miehes.ja toi on tosi säälittävää että sä JÄTÄT miehes sen takia ettei se vittu lopeta tupakan polttoo.mieti jos miehes iskis sulle kans jonkun asian jota et ees välttämättä haluais lopettaa tai kykene.jos mä olisin sun mies ni en kyl kuuntelis tollasta nalkuttajaa hetkeekä.
vähäsen miettii... et sä sitä ees rakasta, jos se siitä tupakasta on kiinni. joten jätä ihmees, että se mies voi ettii ansaitsemaansa seuraa...
miten se tuollaisel painostamisella tai uhkaamisella siitä pääsisi.. käsittämätöntä. ja tuossa tilanteessa, voiko sitä syyttää valehtelusta, itse olet ns. pakottanut sen siihen..
Täällä ihmetellään kovasti kantaasi, mutta olen itse kokenut saman ja tiedän, mitä mietit. Moni ei tajua, kuinka vastenmielinen voi tupakanhaju olla, kun sitä se ei ole kaikille tupakoimattomille. Oma miesystäväni poltti paljon, oli polttanut jo kauan ja valehtelematta haistoin yhdessä nukutun yön jälkeen tupakan hajun omalta iholtani. Se oli piintynyt hänen vaatteisiin ja hikikin haisi tupakalle, illalla viimeksi piti käydä parvekkeella savuilla ja aamulla ensimmäiseksi. Vihasin sitä yskää ja rohinaa, inhosin sitä ettei hän kyennyt pitämään huolta itsestään tässä asiassa.
Aerobinen kunto oli huono, joka paikkaan olisi pitänyt autoilla. Kysymys oli paljon laajempi, kuin vain tupakka. Vastakkain olivat ihan erilaiset elämäntavat ja näkemys siitä, mitä on hyvä elämä ja mistä nautimme. En koskaan vaatinut tupakoinnin lopettamista, koska tajusin riippuvuuden olevan suurta ja surettavan miestäkin. Koitin tukea kävelemään esim kauppareissut ja iltakävelyille jne.
Mutta ei siitä mitään tullut, olimme kyllä molemmat rakastuneita, mutta siinä vaiheessa kun aloimme puhua yhteen muuttamisesta yli vuoden seurustelun jälkeen jouduin miettimään ihan tosissani asiaa. Suunnitelmissa oli kuitenkin perhe jne. Ehkä olen pinnallinen paska, mutta tässä vaiheessa koin ihan mahdottomaksi suhteen jatkumisen. Olin jo nyt huolissani, että mies kuolisi tupakointiinsa ennen aikojaan, kuinka voisin valita tuollaisen isän lapsilleni? Melkein kahden vuoden seurustelun aikana tupakointi ei edes vähentynyt, eikä mies omaehtoisesti halunnut edes liikkua.
Tiedän kyllä, että kuka tahansa voi kuolla tänään, minäkin. Mutta silti tupakointi tapana yhdistettynä muutenkin huonoihin elämäntapoihin on sellainen juttu, että lopetin suhteen. En halunnut sellaista tulevaisuutta. Etenkään kun toisestaei löytynyt pienintäkään merkkiä halusta muuttaa suuntaansa.
Sinuna lopettaisin poikaystäväsi painostamisen. Se on hänen valintansa, mitä elämällään tekee. Voit tukea häntä oikeaan suuntaan esimerkilläsi, mutta ei toista voi muuttaa. Muutos lähtee aina itsestä. Olet kertonut mitä haluat ja millaista elämäntyyliä arvostat. Itse ainakin toivon pitkää yhteistä matkaa terveenä toisen kanssa ja sitä, että voisimme olla esimerkkeinä lapsillemmekin. Jos toinen ei näe asioita samoin, on ehkä viisaampaa lopettaa suhde. Jos ihan perusjutuissa tökkii noin, se vain pahenee vuosien saatossa. Lopulta pahimmillaan katkeroidut siitä, että valitsit hänet, ettei hän rakasta kun ei lopettanut (mikä ei ole totta, mutta kun rakkaus ei aina riitä). Etsi poikaystävä, joka jakaa arvomaailmasi. Se on pitkässä juoksussa tosi tärkeää.
Itsekin tosiaan pistin poikki. Koskihan se ja melkein vuosi meni, ennen kuin pystyin edes katsomaan sopivaa miestä sillä silmälä, niin surullinen olin. Mutta nyt löytynyt mies, jolla on samat arvot, samanlainen elämänasenne. Yhdessä on helppo olla eikä tulevaisuus murehduta. Vaikeita päätöksiä, mutta niitä on joskus pakko tehdä. Kysymyshän on myös siitä, millaiseksi oma elämä muodustuu. Jokainen voi sairastua vakavasti, enkä voi kuvitella, että sen vuoksi jättäisin miestäni, mutta mieluummin silti elämäntavoiltaan perusterveellistä elämää viettävä. Mutta jokainen tekee omat valintansa...
Mies haisee pahalta, ei voi pussailla kun maustuu ällöltä. Kädet haisee hirveeltä...
Rahaa menee tupakkaan....ja tämän tähden minä maksan kun käymme ulkona syömässä yms. Koska hänen rahat ovat menneet tupakkaan...
Omani polttaa nykyään vain kännissä ja kun on muualla töissä! Jos kotona alkaa sauhuttamaan niin saa jäädä!
Jos OIKEASTI rakastaa niin ei polta ja piste!
Kaikki ne, jotka ovat tähän vastanneet, että AP jotenkin pakottaisi miestään valehtelemaan, hävetkää. Minua ällöttää huomata että kaltaisianne löytyy jopa useita tähän kantaa ottamaan. AP painostaa miestä lopettamaan tupakoinnin. Mieheltä ei löydy selkärankaa, joten hän valehtelee. Nämä ovat kaksi erillistä asiaa. On aivan omaa miehen valinta olla vässykkä ja epärehellinen pelkuri - varmasti motiivina on tuo pelko, mutta tekeekö se hänestä jotenkin paremman ihmisen? Ei, mutta heikkouden se todistaa. Ja heikkoudellahan en tässä tarkoita kyvyttömyyttä lopettaa tupakointia vaan kyvyttömyyttä myöntää tosiasioita.
AP:lle:
Sinuna en sietäisi epärehellisyyttä. Eiköhän se tule olemaan suhteellenne paljon pahempaa myrkkyä kuin ne mitä tupakka sisältää. Kannattaa myös etsiä ihminen, joka kelpaa sinulle sellaisenaan. Ei mies (tai nainenkaan) ole "projekti", josta ikään kuin koulitaan sopiva kumppani. Tuollainen asenne ei ole rakastava vaan omistava ja kontrolloiva.
en ymmärrä minkä takia kenenkään pitäis lopettaa tupakointi! tuskin mies kumminkaan sisällä polttaa?! mutta sinä varmaankin piereskelet sisällä..? vedäppä siitä johtopäätöksiä!
mutta vastaan silti: Vaikka polttaa vain ulkona haisee ne vaatteet, kädet, suu, jopa hikikin tupakalle jos polttaa paljon. Tupakointi altistaa vakaville sairauksille, toisin kuin piereskely, tapahtui se sitten sisällä tai ei... Tupakointi on vastenmielinen tapa monien mielestä monellakin tapaa, ei sitä tarvitse kenenkään sietää, ellei halua. Mieluummin terve elämä ilman haisulia, etenkin kun lapset alkavat tutkitusti polttaa herkemmin jos kotoa saavat mallia. Sitä en ikinä lapsilleni halua.
"Tuntui siltä, että olin löytänyt kauan etsimäni elämäni miehen. Paketti oli täydellinen minulle ja mies tunsi samoin."
Luulen, että tuossa kohtaa lähti jo menemään metsään. Täydellistä ihmistä ei ole. Jos sitä hakee (ja luulee loytäneensä) kohtaa sen kylmän tosiasian, että aina löytyy jotain vikaa.
Rakkaus on yksinkertaista. Se on sen kumppanin hyväksymistä sellaisena kuin on, kaikkine vikoineen. Jos ei voi hyväksyä, ei rakasta. Voi viihtyä, kokea lämpimiä tunteita, olla ihastunut niihin hyviin puoliin, mutta rakkautta se ei ole. Rakkaus on myös luottamusta, sitä, että voi olla rehellinen toisen edessä eikä mitään tarvitse pelätä. Että voi uskoa toiseen kuin kallioon, että hän on siinä silloinkin, rakastavana, tukevana ja tuomitsematta, kun itse kompastuu. Teillä ei ole tuotakaan, sinä et luota kumppaniisi eikä kumppanisi luota sinuun.
Näkisin parhaimmaksi tuon suhteen loppumisen, molempien kannalta.
Yhdyn täysin tuohon viimeisimpään. Rakkaus on juuri noin yksinkertaista. ja kyllä, mies on pakotettu valehtelemaan. en tiedä miksi se valehtelu tuollaises tilantees on pahempaa ku vaikka tuollainen kontrollointi, ehtojen asetus.harmi vaan mut kun toista ei voi muuttaa, muutos lähtee itsestä.
minun poikaystävä polttaa silloin tällöin. välillä joka pv, välillä viikottain, välillä ei sitäkään. ei häiritse minua muuten kuin terveyshaittojen vuoksi. olen asiasta maininnut, mutta en valittanut.ja hän samaa mieltä. painostamalla tuskin lopettaa.
jos ei lopeta koskaan, niin onhan se harmillista, sairastumisriskien noustessa. mutta lopettaako se minun rakkauden, ei koskaan.
Ei kenenkään riippuvuutta voi toinen ihminen määrätä lopettamaan. Koskee tupakkaa, alkoholia jne. Jos se päätös ei ihan oikeasti lähde itsestä, vaatimukset ovat silkkaa kiristämistä. Siten ei tule onnistumaan.
Itse olen joskus lopettanut tupakanpolton osittain naisen takia, mutta eipä minua siihen mitenkään painostettu. Se oli silloin oma päätös. Nykyään tosin poltan taas, mutta se on eri juttu.
Jos sinua tosiaan häiritsee aivan liikaa miehen polttaminen, eikä kyse ole vain periaatteesta, teidän on varmaan syytä pistää peli poikki.
Koska ilmeisesti itselläsi ei ole koskaan vastaavaa riippuvuutta ollut, on luonnollista, ettet ymmärrä. Ei sillä ole tekemistä rakkauden kanssa.
Ajattelepa sitä asetelmaa, jos miehesi nyt saisikin lopetettua polttamisen vaatimuksestasi, mihin se voi johtaa tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa hän tulisi heräämään siihen tunteeseen, että häntä on kiristetty, niinkuin olisikin.
Olen pahoillani, mutta ei tuo onnistu, lähtökohta jo on pielessä.
Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta siinä ex-mieheni painosti minua lopettamaan tupakointia. Aluksi hän oli ymmärtäväinen ja tuki minua. Mutta en kuitenkaan pystynyt siihen, koska en tehnyt sitä itseni vaan silloisen mieheni takia. (Tykkään polttaa tupakkaa)
Kun mies sai tietää että poltin taas, alkoi nalkutus, syyttely ym. ja aloin polttamaan salaa. (sekin paljastui) Lopulta kaikki syyttely sai minut unohtamaan lopettamisaikeet. Jätin sen nalkuttavan "ämmän" ja löysin TOSI miehen, jonka kanssa voin sauhutella milloin huvittaa :)
Pointtini on, että meillä kaikilla on vain yksi elämä. Minä ainakin pyrin tekemään siitä sellaisen, kun itse haluan, en aio tyytyä vähempään eikä muidenkaan kannattaisi.
Eli jos miehesi tupakointi ärsyttää etsi toinen jolla on samanlaiset elämäntavat ja arvot kuin sinulla :)
Peace.
Hei AP
Kerronpa vaan, että onnistuin vasta itse hiljattain lopettamaan. Miesystäväni ei polta, eikä hyväksy sitä. Itse olin polttanut 16 vuotta, joten lopettaminen oli TODELLA suuri päätös. Olen nyt ollut polttamatta pian 3 kk.
Miesystäväni kesti tätä pahetta hienosti liki 2 vuotta, mutta sovimme niin, että minä en mennyt hänen lähelle poltettuani, eikä hän koskaan suudellut minua poltettuani. Hän ei kuitenkaan koskaan kiukutellut minulle asiasta. Eikä asettanut mitään ehtoja. Lopettamisessa kun ei lisää paineita tarvita. Hän sanoi vaan aina, että hän luottaa minuun, että pystyn siihen. Hän näki ja tuskaili mun rinnalla, kun olin polttamatta ja hikoilin, voin pahoin ja olin äärettömän hermostunut. Hän voiteli ihoni kun se punoitti ja sattui nikotiinilaastareista. Hän tuki minua. Hän jopa kehoitti polttamaan silloin kun se tuntui ylivoimaiselta, mutta minä en halunnut polttaa, ja kun poltin, häpesin. Halusin saada olla hänen lähellä.
Lopetin sitten kerran vaan, kun olin kuukausikaupalla kärsinyt itseni kanssa. Haisin omasta mielestäni pahalle kun poltin (minusta on harvinaista että tupakoitsija itse kokee haisevansa niin pahalle että voi pahoin), häpesin mitä tein, joten poltin niin ettei kukaan nähnyt, pesin kädet ja hampaat ym ym aina poltettuani...tuloksetta. Tajusin että haisen kunnes lopetan. Siis häpesin oikein kunnolla.
Yksi ilta tulin sitten sanoneeksi miesystävälleni kun hän saattoi minut bussille että; Kulta, mene sinä vaan, minä poltan tässä kun odotan bussia...
Miesystäväni ei reagoinut näkyvästi siihen, mutta se oli käännekohta minulle. Tajusin mitä olin rakkaalleni sanonut. Olin valinnut illan viimeisen yhteisin hetken tupakan kanssa, en hänen kanssaan. Heitin sinä iltana tupakat ja sytkärit pois, ja tupakointi jäi siihen ja on pysynyt.
En osaa muuta kertoa kun omaa tarinani. Se joka sisimmässään haluaa lopettaa, onnistuu kyllä, kun on henkisesti valmis siihen. Auta häntä ja anna hänelle aikaa, älä painosta liikaa. Kannusta vaan rohkeasti, kyllä te yhdessä onnistutte!