eikä toisesta. Arvosta itseäsi niin toisetkin voi arvostaa sinua. Itse en tästä lähtien aio masennella, jos olen yksin koko elämäni niin olen. Enää muutama kuukausi ja olisi tarkoitus suunnistaa espanjaan.
Tänään siivoon kämpän, pyyhin pölyt ja ehkä käyn kaupassakin.
Pienistä elämänasioista se lähtee. Kumppani löytyy jos löytyy, vaikka epätoivoiselta tuntuukin joskus. Kun ei ole vielä edes 30 niin hyvää aikaa vielä itselläni ainakin.
Kiitos ja hyvää päivänjatkoa, niin naisille kuin miehille.
Tänään siivoon kämpän, pyyhin pölyt ja ehkä käyn kaupassakin.
Pienistä elämänasioista se lähtee. Kumppani löytyy jos löytyy, vaikka epätoivoiselta tuntuukin joskus. Kun ei ole vielä edes 30 niin hyvää aikaa vielä itselläni ainakin.
Kiitos ja hyvää päivänjatkoa, niin naisille kuin miehille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ajattelen kokolailla samoin. Itseään pitää arvostaa, jos nyt ei ihan rakastaa.
Ehkä tässä "itsensä rakastamisessa"/sen ajattelussa on menty turhan pitkälle: en jaksa uskoa, että parisuhteeseen täytyisi valmistautua jotenkin tai olla täydellinen.
Vaikka tällä hetkellä ei ole oloa, että juuri nyt täytisi löytää se oma mielitietty, en kuitenkaan pysty ajattelemaan, että olisin loppuelämäni itsekseni. Kumppanin kaipuu on varmasti rakennettu ihmisen sisään, eikä se sieltä pois lähde.
Kyllä mustakin vois joku herra löytää varsinaisen aarteen...
Totta kai ihmiseen on sisäänrakennettuna "kumppanin kaipuu", koska ihmisen tärkein tehtävä elämässä on lisääntyminen. Kaikki pohjautuu perimmältään hyvin yksinkertaisiin asioihin, ihmisen fysiologiaan.
Ihminen kaipaa seksiä ja/tai parisuhdetta siksi, että hän haluaa päästä lisääntymään ja näin täyttää oman tarkoituksena.
Rakkaus yms. on osa tätä samaa fysiologista tarvetta. Tätä voi pitää hirvittävän ei-romanttisena lähestymisenä aiheeseen, mutta kuka on sanonut että jonkun asian, tai minkään asiann pitää olla romanttista?
Romantiikka on ihmisen itsensä keksintö, kuten ns. rakkauskin. Ne ovat ihan hyviä asioita kuvaamaan asioita, mutta niitä käyttäessä pitäisi muistaa että ne perustuvat fysiologiaan, eikä niin päin että fysiologia perustuu ihmisen keksimiin termeihin ja "ideologiaan".
Ihastuminen, rakastuminen ja seksi on kivaa, eikä minusta niiden arvo "henkisesti" putoa siitä mihinkään, että tunnustetaan näiden kaikkien pohjautuvan vain ja ainoastaan ihmisen lisääntymisviettiin.
Muutenkin on minusta typerää että erotellaan suhteen henkinen ja fyysinen puoli, kuten yhdessä alemmassa keskustelussa, jossa mietitään onko seksi hyvän suhteen perusta vai ei. Ikäänkuin olisi jokin henkinen rakastumisen puoli ja fyysinen rakastumisen puoli, ja että nämä voisi pitää erossa. Tai vielä typerämpää -että niitä voisi jotenkin itse hallita.
Ei se niin mene. Kumpikin liittyy kumpaankin, henkinen fyysiseen ja fyysinen henkiseen. Hengen ja ruumiin erottelu on muistaakseni sekin uskonnon mukanaan tuomaa, kuten moni muukin asia, ja on luonteeltaan täysin keinotekoinen ja perustaltaan väärä.
On tietenkin hirveän paljon vaikeampaa kirjoittaa iskelmiä ja rock-ballaadeja ihmisen lisääntymisvietistä, joten puhutaan jatkossakin rakkaudesta.
Kirjotin toisaalle samasta asiasta, hiukan eri asiayhteydessä vaan. Alla on linkki ko. keskusteluun. Nimimerkkinäni taisi olla "ei noinkaan" tai jotain sinnepäin.
Väittäisin, että ihmisellä on merkittävä tehtävä olla yhteisönsä jäsen, eikä välttämättä konkreettisesti lisääntyä itse (ainakaan kaikissa tapauksissa).
Omalla kohdalla voin sanoa, että kaipaan kumppania, mutta en kaipaa jälkikasvua. Ehkä se mielipide joskus muuttuu, muttei välttämättä. En koe tätä millään tavalla (edes) biologisen tehtäväni epäonnistumisena.
"Ikäänkuin olisi jokin henkinen rakastumisen puoli ja fyysinen rakastumisen puoli, ja että nämä voisi pitää erossa"
En minäkään käsitä, miksi nämä edes täytyisi pitää erillään.
"Tai vielä typerämpää -että niitä voisi jotenkin itse hallita"
Ei sitä ihastumista juuri pysty hallitsemaan, mutta kyllä esimerkiksi omia kauneuskäsityksiään voi laajentaa jonkin verran (niin no voihan niitä kaventaakin jos haluaa, mutta en suosittelisi). Suvaitsevampi kauneuskäsitys helpottaa kumppanin löytymistä, kun on enemmän varteenotettavia ihastumisen kohteita.
"..koska ihmisen tärkein tehtävä elämässä on lisääntyminen. Kaikki pohjautuu perimmältään hyvin yksinkertaisiin asioihin, ihmisen fysiologiaan"
Vaikka kaikki pohjautuisikin fysiologiaan, ei voi sanoa, että "tärkein elämän tehtävä on lisääntyä", koska eihän ihmisen fysiologiaa tunneta lähimainkaan täydellisesti.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000040806146
"Onnellisuus lähtee itsestänsä!"
Juu, ei sen eteen välillä tarvitse todellakaan ponnistella, joskus onnellisuus lähtee pois ihan itsestänsä.