Miksi tuhlaatte parhaat vuotenne (25-30v) sen Mr.Täydellisen etsimiseen? Kukaan muu ei kelpaa, koska teidän ei täydy tyytyä keskinkertaisuuteen. Mieluummin olette yksin sinkkuna.
Ei tuossa välttämättä mitään pahaa olekaan, mutta sitten nuo samat naiset valittavat näillä palstoilla 30-35v iässä, että kun ei ketään löydy, joutuu olemaan loppuelämän yksin, ja tulis nyt ees joku mies.
Hyvä ja mukava mies on eria asia kuin Mr.Täydellinen, muistakaa se! :))
Ei tuossa välttämättä mitään pahaa olekaan, mutta sitten nuo samat naiset valittavat näillä palstoilla 30-35v iässä, että kun ei ketään löydy, joutuu olemaan loppuelämän yksin, ja tulis nyt ees joku mies.
Hyvä ja mukava mies on eria asia kuin Mr.Täydellinen, muistakaa se! :))
Vastaukset 29
Vanhimmat
Johan tästä jaksetaan jauhaa. Sääli jos sinun mielestäsi sinkkuna olo on niin kamalaa. Omasta mielestäni, silloin vasta tuhlaisinkin aikaa, jos haaskaisin sen "ihan mukavaan" mieheen. Onneksi en niin tehnyt, löysin sitten viimein sen Mr. Täydellisenkin.
Mutta veikkaanpa, että kaikki eivät kuitenkaa löydä ikinä sitä Mr.Perfectiä. Mutta kuitenkin (epätoivoissaan, yksinäisyydessään) luovuttavat sen etsimisen ja "ottavat" tavallisen ihan mukavan miehen.
Miksi siis vedättää parhaat vuotensa kun voisi suosiolla tehdä ratkaisun aiemmin? Kuitenkin on ollut jo 18-25v aikaa ettiä sitä Mr.Perfectiä... jos ei siinä ajasssa, niin ei sitten ikinä!
"Mutta veikkaanpa, että kaikki eivät kuitenkaa löydä ikinä sitä Mr.Perfectiä. Mutta kuitenkin (epätoivoissaan, yksinäisyydessään) luovuttavat sen etsimisen ja "ottavat" tavallisen ihan mukavan miehen. "
Miksi epätoivo? Ei se onnellisuus voi olla kiinni siitä, että pitää löytää joku. Moni sivuuttaa muut elämässä pielessä olevat asiat, ja ajattelee, että jos vaan sen jonkun löytäisi, sitten olisi kaikki hyvin.
En ylipäänsä ymmärrä, mitä tuollaisesta plan B -suhteesta voi saada. Miksi alkaa mihinkään, jos ei ole rakastunut? Itseäni inhottaa suudellakin miestä, jos hänessä ei mielestäni ole sitä jotain. Puhumattakaan, että pitäisi sellaisen tyypin kanssa elää. Elämä kaksin on yksineloa kivempaa vain, jos toinen on se oikea ihminen.
Haluaisitko sinä, että nainen "tyytyisi" sinuun, vaikka haluaisi kiinnostavamman? Kyllä hän sen saattaa tavata, kun olette olleet kymmenen vuotta naimisissa, ja siinä sitä sitten ollaan.
Kun taas on odottanut sitä oikeaa, tietää, ettei parempaa kannata katsellakaan.
"Miksi siis vedättää parhaat vuotensa kun voisi suosiolla tehdä ratkaisun aiemmin? Kuitenkin on ollut jo 18-25v aikaa ettiä sitä Mr.Perfectiä... jos ei siinä ajasssa, niin ei sitten ikinä! "
Ja höpö höpö. Minä katson käyttäneeni ikävuoteni 18-25 parhaalla mahdollisella tavalla: eläen sinkkuna. Otin selvää, mitä itse asiassa elämältä haluan, tapasin paljon erilaisia ihmisiä, ja selveni myös se, mitä mieheltä haluan. Ennen kaikkea ehdin pitää niin paljon hauskaa ja kokea niin monta seikkailua, että nyt asetun mielelläni aloilleni. Eipä jää kaihertamaan, että olisi jäänyt jotain kokematta.
Joten tytöt, älkää noteeratko näitä ruikuttajamiehiä! Kunnon itsetunnolla varustettu mies ei kitise, että naisen pitäisi kelpuuttaa hänet eikä haikailla liikoja, vaan haluaa itsekin naisen, joka rakastaa täysillä.
Itse olen lähempänä 30 ja nyt sinkkuiltuani pari vuotta olisin valmis vakiintumaan, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Jos en tapaa sitä ihanaa miestä, joka minulle kelpaa, niin sitten en tapaa.Ehkä törmään häneen kuukauden päästä, ehkä vuoden, ehkä viiden vuoden, ei voi tietää.. Mihinkään second bestiin en minäkään aio tyytyä.
Anne, onnea sinulle, kun löysit rakkaasi, varmasti kannatti katsella ympärille ja hommata kaikenlaista, eikä lähteä kenen vaan mukavan miehen matkaan =)
Juuri tuota, että 18-25v on hyväkin elää sinkkuna ja kattella maailmaa.
Tarkoitin juuri tälläisiä, jotka sitten ruikuttavat täällä palstalla kun eivät sitten kohdanneetkaan sitä "oikeaa". Turha enää sitten itkeä, kun vellit on jo housussa...sanotaan.
Minä en ole ruikuttajamies, viritimpä vain keskustelua tästä ilmiöstä, joka on tälläisillä palstoilla hyvin tuttua juttua.
Kyllä minäkin silloin periaatteessa "etsin" sitä oikeaa, ja kaipasin aina välillä sen oikean kainaloon. Eiköhän se ole luonnollista, en ymmärrä, miksi niin ei saisi tuntea. Vain näin jälkeenpäin näen, että parempi, etten aiemmin alkanut seurustella.
Olet onnellisessa asemassa, sulla kävi tuuri ja teit oikeat ratkaisut.
Kiitos näkemyksistäsi. :)
vaan katso pari luonto-ohjelmaa, niin jutun juoni kirkastuu sinullekin biologian oppitunneilla nukkuneelle. Olisit ennemmin myötätuntoinen, kun nuo nuoret naiset tekevät parhaansa löytääkseen hyvät geenit tuleville lapsilleen. Kaikki kunnioitus heille.
Nukuin kyllä biologian tunnit, mutta se olikin maikan vika, ei mun! *seliseli* :)
Toi "parhaat geenit" -juttu on täyttä paskaa, tiedät sen kyllä itekin. Kuka nyt ihastuessaan/rakastuessaan miettii heti suunnitelmallisesti, että millaiset jälkeläiset meille tulis??
Herääääätyyshh! :)
kun et muista sitä, ettei ihminen tee valintojaan tietoisesti vaan ns. selkäytimellä. Pitää etsiä niin kauan, että oikean tavatessa oma geenistö huutaa: "Tämä se on!" Eihän tämän jutun juonta tiedekään ole täysin selittänyt.
Todellisuudessa "hyvät geenit" on pikemminkin: "sellainen kumppani, jonka kanssa saaduilla jälkeläisillä menestymisen/selviämisen mahdollisuudet ovat parhaat". Siksi ihmetyttääkin se, että naiset tosiaan saattavat "funtsia" yli kolmenkymmenen ikäiseksikin. Totuushan on, että naisella 35:n ikävuoden jälkeen saatujen jälkeläisten laatu on jo merkittävästi heikompi. Siis: vaikka vaavikat olisivatkin ihan terveitä, on esim. syntymäpaino monesti paljon pienempi nuoren äidin lapsiin verrattuna. Ja mitenkäs sellaisista vauvoista kasvavat terveysongelmaiset miehenrääpäleet naista saavat?
Meillä äijillähän pelivaraa on tuonne n. 50:een ikävuoteen saakka, jos keho on ok kunnossa, eikä ole pahemmin altistunut ympäristömyrkyille.
Olen kohta samaa mieltä kanssasi. Olen juuri sellainen ronkeli, ja kiinnitän ensimmäiseksi huomiota ulkonäköön. ja jos se ei miellytä, harvoin jään juttelemaan esim. jossain baarissa ja mukavat miehet saattavat mennä vahingossa sivu suun. Oon 26 vee, ja tää alkaa jo ahdistaa, mutta minkäs teet, ei sitä noin vain muututa.
P.S. Anteeksipyyntö sultakin kun tähän tungen, mutta jos joku lukija tietää kuinka uudenvuoden tinoja tulkitaan, katsoisitko huuhaa -sivulta viestini. Tarvitsen neuvoja jo huomisillaksi..
mutta kaikkeen vastaan. Miksi haluat tulkita tinoja, kun voit ennustaa vaikkapa kuppitaialla. Kymmenen kuppia nurin pöydälle ja sopivat esineet alle (sormus, raha, tabletti, talo yms.). Lastenlelut ovat käteviä tässä.
joo, kiitos vain noista tiedoista, mutta ei ihan vielä aleta oikeasti tinoja sulattelemaan, tarvitaan vain tietoa miten niitä tulkitaan :D Eli kaikki huuhaa -sivulle jos on jotain tietoja..
vaikka valkkaavatkin. Kyllä normaali mies erottaa nirppanokan oikeasta naisesta ja osaa kiertää tällasen kaukaa.
Mä ainakin osaan.
katsoo miehen luonteeseen, sieluun ja persoonaan eikä siihen ulkonäköön tai lompakon paksuuteen, kyllä se näin on. Onneksi on oikeitakin naisia olemassa eikä vaan noita valikoijia, valikoivat nirppanokat jää rannalle ruikuttaan ja etsimään sitä Mr. Ylitäydellisyyttä ja katsoo kateellisena kun tosinainen korjaa sadon. Lompakolla tai ulkonäöllä kun ei naista syvemmin valloiteta vaan kivalla luonteella. Ja raha ja mammona samoin kuin hyvä ulkonäkö on katoavaista, luonne ja persoona pysyy.
...on yleensä niin piilossa, että ensin huomaa muut seikat, joista ulkonäkö kertoo herkälle katselijalle ja kuuntelijalle yllättävän paljon. Se, mitä kulloinkin etsimme, riippuu senhetkisestä kokonaistilanteesta, mistä harvoin itselläkään on selvää käsitystä! Se, mitä on ns. "kiva luonne", lienee jokaisen kohdalla hiukan eri tavoin määriteltävissä. Sydämeltään viisaita miehiä kaipaavan taival on melko yksinäinen sekin...
Ja sinäkö et katso lainkaan naisen ulkonäköä? Hyvänen aika, totta kai toisen ulkonäöstä viehättyminen on osa ihastumista ja rakastumista. Lompakon paksuus taas on ihan toissijainen seikka, onneksi merkitsevä vain harvoille naisille.
Missähän päin Suomea why mahtaa vaikuttaa kun minä en tunne yhtään tuollaista naista. Jo opiskeluaikoina suurin osa luokkatovereista (olimme vähän yli 2-kymppisiä) seurusteli tai oli avoliitossa ja iän karttuessa loputkin pariutuivat.
Läheskään kaikki toki eivät ole enää sen ensimmäisen kanssa (en minäkään), koska eihän sitä nuorena tiedä mitä parisuhteelta toivoo.
Sitä paitsi mielestäni kaikkien tulisikin elää jonkin aikaa yksin sinkkuna. Siinä oppii tuntemaan itseään ja tietämään mitä elämältä haluaa.
Miten kukaan voisi ottaa miestä johon ei ole rakastunut vain siksi että tämä on hyvä ja mukava? Toisaalta miten kukaan voisi päästää rakastamansa miehen menemään? Eikö kysymyksesi siis ole täysin aiheeton koska sitähän ei voi säädellä keneen rakastuu?
Niin, tuskin sitä voikaan säädellä keneen rakastuu. Toisaalta, ihan alkuunhan kyseessä on enemmän ihastumista, itse en usko rakkauteen ns. ensi silmäyksellä. Silloin rakastuu vain kuoreen, ei ketään sisimmästä heti voi tuntea!
Alkaa karata vähän aihe käsistä, alunperinhän tarkoitin että mikä niitä naisia vaivaa, jotka ensin nirsoilevat vuodet ja sitten katkeroituina tilittävät täällä kun ei ole ketään miestä jne.
En provosoi tekstilläni :)
Kerronpa sulle. Vietin parhaat vuoteni "etsien" 25v.LÖYTY!!! Täydellinen mies minulle kunnes 17 vuoden jälkeen tämä herra täydellisyys lähti 30v naisen matkaan. Ei ollutkaan ihan täydellinen vielä tämä MUTTA olen elämälleni kiitollinen UUDESTA mahdollisuudesta löytää SE! Olen vieläpä varma että se löytyy eikä mun tarvi tällä välillä tyytyä vähempään.
Jep, samaa asiaa olen minäkin miettinyt. Minkä helvetin takia joskus jopa vuodesta toiseen ajetaan takaa ihmistä, joka on täysin erilainen kuin itse on. Johtuuko se itsekritiikin puutteesta tai mistä, En tiedä. Mulle tätä tapahtuu liian usein. Harmittavaa. Pitäisikö sanoa, että sori mut ollaan erilaisia? Tarttis varmaan. Vai kuvitteleeko naiset tosiaan, että mahdollisuuksia ois ton kympin äijän suhteen? Tiedän myös vian olevan itsessäni. Sillä komea, älykäs sekä rento olen. Mua on siis helppo lähestyä. Jopa niin on käynyt tilanne, jossa leidi on lähtenyt suhteesta päästäkseen kanssani suhteeseen tai seksiin. Mitä helvettiä tämänkin naisen päässä liikkui? Tunsimme hyvin aikaisemmin ja nyt myös myöhemminkin. Lämmennyt en hänelle, just ton erilaisuuden suhteen. Yksi argumentti tähän keissiin vois olla leijonakuningas teoria. Joka menee näin: Kuvitellaan että tonkin miehen vois manipuloida ja tehdä siitä itselle sopivan Ken-nukke. Yksi mahdollinen teoria voisi olla myös se seuraavanlainen; Kun itse ei viitti tehdä työtä, otetaan täydellinen mies, jotta voisi itse elää unelmaa toisen kautta. Kannattaisiko kuitenkin ottaa itsestään selvää, ennen kuin aletaan vikitelemään jotain epäsopivaa.
En tiedä miltä tuntuu olla mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään naisrintamalla. Ottaa vaan päähän ihmiset, jotka hukkaavat elämänsä parhaat vuodet johonkin abstraktiin kohteeseen. Sen takia tä avautuminen.
PS. Sorry, et pätkii. Ajatus ei kulje. Toivottavasti ainakin joku sai tästä selvää.
Vai, että naiset juoksevat perässäsi. Ihan tiedoksi, toiset vaativat mieheltä myös älykkyyttä, joka ilmenee mm. äidinkielen taidoissa ja siinä, että ajatus KULKEE. Ja nämä naiset kyllä jättävät sinut rauhaan.
...Ilmeisesti tossa mun edellisessä puheenvuorossa oli jotain oikein kun niin pahasti särähdit. Ota itsestäsi selvää, mikä se mahdollisesti on. Koita tämän jälkeen parantaa elämänlaatuasi. Kirjoittaminen ei todellakaan ole maailman vahvin puoli mussa. Kiitos mielenkiinnosta!
Leperrelkää ihan mitä haluatte, mutta totuus on tämä loppujen lopuksi.
MIEHET rakastuu naisen ULKONÄKÖÖN.
NAISET rakastuu miehen RAHAAN /KUULUISUUTTEN / VALTAAN.
Niin että katselkaa miehet lompakkoonne ja naiset peiliin...
Näin se menee, on aina mennyt ja tulee menemään.
Piste.
Ensinnäkään, ei ulkonäköön rakastuta. Siihen voi toki ihastua, mutta rakkaus vaatii ihmisen tuntemista perinpohjin. Pelkkä kuppikoon tietäminen ei voi riittää rakastumiseen?
Jos naiset rakastuis rahaan, niin jokaisella "peräkammarin" pojalla tuolla pohjois-karjalassa ois nainen kainalossa? Kuulopuheiden mukaan näin ei kuitenkaan ole... sillä "ison talon" pojilla sitä rahaa riittää mettien ja maiden mukana!
Eli "Totuuden torven" ns. totuuden näin kumottuina. :D
Takana on suhde pitkä, vaatimus kasvaa ja tietää mitä hakee.
Mr.Täydellinen sen ei tarvitse olla, mutta rehellinen ( useat miehet eivät kykene rehellisyyteen huonoissa asioissa, siis mitä olettavat naisen paheksuvan ) = kerta valheesta kiinni ja saa mennä. Yksi todella monta mahdollista suhdetta päättänyt asia. Sinut menneisyyden kanssa ( kuka haluaa kuulla muistoja ex:tä ) = en ala lohduttajaksi. Elämä kunnossa = potentiaalinen seurustelu kumppani. Avoin = kertoo ilman kiertelyä mitä haluaa elämältä = aika monelta hukassa. Kiinnostuu minusta = siis muustakin kun ulkonäöstä. Osaa määritellä sen ihanne naisen johon haluaa tutustua = edes joitakin piirteitä, säästää molempien aikaa. On vapaa = ei tapaile muita, kenenkään orastavaa tai olemassa olevaa en halua sotkea. Ei yritä esittää mitä ei ole tai pelata pelejä = ei ota yhteyttä parin päivän sisällä -> ei tunne riittävää mielenkiintoa minua kohtaan.
Virheetön ei tarvitse olla mutta noi perus jutut pitää kyllä varmaankin olla kohdalla. On kinostunnut sitoutumaan, tietää mitä haluaa ja osaa toimia sen mukaisesti, oma päänuppi kunnossa ja elämä myös, kinostunut muustakin kun leikkikaverista. Valmis tekemään siis töitä sen parisuhteen vuoksi.
Lueskelin läpi tässä teidän tekstejänne ja ihmetykseni on suuri. Itse olen 23v kaupunkilainen ja "harrastanut naisia" pienen ikäni. Empiiriset tutkimustulokseni ovat kyllä olleet päinvastaisia. Nykytytöt 18-25v ovat yleensä jo varattuja tapauksia. "Me alettiin seurustelemaan jo 17-vuotiaina" on hyvin yleinen kommentti tyttöjen suusta. Tuntuu varsinkin että kaikki parhaat on jo poimittu päältä. Voi olla että tytöt silti etsivät vielä sitä oikeaa, koska sänkyyn heidät kyllä usein saa, mutta nimellisesti he kyllä ovat nimenomaan varattuja, eivät vapaita!
Toivoisin että tytöt olisivat tuossa iässä vielä vapailla markkinoilla ja etsisivät vasta sitä elämänsä prinssiä. Vaikka olenkin joidenkin mielestä kylmä ihminen, niin kyllä pettäminen tuntuu silti epämielyttävältä. Itse en ala seurustelemaan (enää) vakavissaan ennen 25v ikävuotta, tai muutoin vastaan saa kyllä aikamoinen Janina Frostell kävellä.
Olisikin toivottavaa että te nuoret naiset jotka ette ole kundistanne 100% varmoja, niin älkää seurustelko! Tai jos sitten seurustelette, niin älkää hakeko unelmienne miestä enää ravintoloista ja aiheuttako omalle poikaystävällenne turhaa pahaa mieltä ja särkynyttä sydäntä.