En rakasta sinua

Tilanteesi kuulostaa ikävältä.. mutta et voi mitään tunteillesi. jos et rakasta, et rakasta.. olet vielä niin nuori, että ehdit tavata ihmisen jota rakastat sydämmestäsi ja silti noi kaikki muutkin asiat voi olla. Kyllä, sydänsuruja voi olla tiedossa, mutta sitten se taas helpottaa...

aikana rakastunut häneen?

Jos olet, toivoa on, että tämä on vaan alkuhuuman loppua. Se ei ole vakava asia sinänsä koska on melko väistämätöntä kaikilla.

Olisi kyllä harmi laittaa noin hyvänkuuloista suhdetta roskikseen... Mutta se rakkaudentunne niin.

Voisiko olla niin että tämän takana olisi ainakin osittain vapauden ja kokeilunhalun kaipuu? Et tiedä olisiko tuolla jossain parempaa ja miltä joku toinen tuntuisi. Ja olet nuori vielä. Oletkohan kuitenkaan ihan valmis sitoutumaan? Voi olla että samanlaisia tunteita tulisi vaikka kuka olisi kyseessä.

Miten olisi tauko suhteessa? Vähän etäisyyttä, mutta ei hätiköityjä ratkaisuja.

Muista, että elämä ei ole ennalta arvattavaa. On mahdollisuus, että tulet katumaan jos lähdet, etkä koskaan löydä yhtä hyvää miestä. Ehkä koet rakastumisen huuman, mutta se päättyy nopeasti.

Sanoit, että poikaystäväsi on paras ystäväsi ja tukijasi. Käänny hänen puoleensa ja kerro tunteistasi. Enemmän satutat häntä valehtelemalla että kaikki on hyvin, kuin että olet rehellinen ja hänen luottamuksensa arvoinen. Voi olla, että sinun ei enää tarvitse jättää häntä, vaan hän jättää sinut. Kuka haluaisi tuhlata elämäänsä kovin pitkään rakastamalla naista jolta ei saa vastarakkautta? Miten katkeraa onkaan jos ei edes saa tietää sitä ajoissa? Ole reilu hänelle. Päättäkää sitten yhdessä miten etenette.

Uskon, ettei tilanteesi ole lainkaan niin harvinainen kuin kuvittelet.

Ensin taustatiedoksi se, että minä olen keski-ikäinen mies, jolla on ollut useita suhteita,lyhitä ja pitkiä elämäni aikana.

Rakkaus on ylimainostettua. Kuulemme lauluja rakkaudesta ja katsomme Hollywood elokuvia rakkaudesta. Ne muovaavat ihannettamme.

Darwinistisempi näkemys on sellainen, että mies kilpailee epätoivoisesti naisista. Hänen täytyy suhtautua asiaa kaikki-tai-ei-mitään -periaatteella, koska kilpailu on kovaa. Hänen täytyy mennä sekaisin naisesta. hänen täytyy antaa kaikkensa, koska naapurimieskin antaa.

Nainen puolestaan on se, joka tekee valinnan. Nainen valitsee kummpanin, joka takaa hyvät geenit ja turvallisen elämän. Naisen täytyy toimia järkevästi eikä hänellä ole varaa hullaantua täysin.

Omat kokemukseni tukevat darwinistista näkemystä. En usko, että kovinkaan moni nainen sekoaa miehesta samoin kuin me miehet naisista. Huomma, että melkein kaikki rakkauslaulut ja elokuvat on miesten tekemiä.

Lue tämä artikkeli ja ymmärrät, että väittämälleni löytyy jopa tieteellistä tukea.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/kesaterveys_2008/rakkaus_ja_seksi/

Rakkaus on kuin sairaus. Siitä paranee kun se arkistuu. Parhaimmassa tapauksessa vierestään löytää silloin kumppanin. Sairaudesta jää pysyvä vamma, jos se ei saa parantua arjessa.

Älä kiiruhda mitään. Anna ajatustesi selkeentyä ja kohtele poikaystävääsi kuten hän kohtelee sinua.

Seksistä sanon sen, että karrikoiden se on hyvää silloin, kun kumpikin osapuoli rakastelee naista. Sinä voit keskittyä itseesi seksin aikana. Anna sinun olla se jumalatar, jota palvotaan ja palvo itsekin vartaloasi, häpeilemättä, nauti omasta fyysisyydestäsi, ihostasi, tunnustasi, maustasi, tuoksustasi. Koe itsesi jumalattareksi ja näe itsesi sellaisena. Seksi on paljon kiinni mielikuvista. Kartoita fantasioitasi ja katso mitä niistä voisi toteuttaa oikeasti. Jos sinulla ei ole fantasioita, sinun pitäisi kehittää niitä.

Seksikin on ylimainostettua, mutta parhaimmillaan se on upeaa.

Joo vaan kun se oikee rakkaus, sen pitäis kestää sekin, et jos toinen on pahalla päällä huonoinakin päivinä, eikä riitä aina sitä jumalointia, tukea ja kannustusta välttämättä. Joskus toinen voi olla jopa sitä mieltä, että on pettynyt suhun ja sä häneen ja tosi rakkaus kestää senkin. Eikä sitä, että nuollaan toisen varpaanvälitkin ihastuksissaan. Kyllähän sitä nyt jokainen kestää, mutta siinähän se punnitaan, mitä kestää silloin kun ei olekkaan niin yksinkertaista, väsyttää, kyllästyttää, suututtaa, kaikki menee huonosti ja siltikin rakastaa.

Jotkut tutkijat oli tutkineet, et rakastamiseen kuuluu se rakastumisvaihe, pettymys ja eriytymisvaihe, jossa toinen ei olekkaan sitä mitä odotti ja sitten vasta se lopullinen hyväksymis ja kiintymisvaihe. Ja tuo kolmas vaihe vasta sanoo, oliko se rakkautta, vai jotain tunnehörhöilyä.

En panisi tuollaiselle miehen liirumlaarumille sinällään lopulta aivan kauhean paljon arvoa. Mikäs siinä on olla ja porskutella suhteessa kuin kuningatar ja odottaa aina hyvää. Meneehän se, mutta todelliset tunteet on jossain sen puppu-usvan takana sitten, jos niitä on.
Ja se, että jos niitä ei lopulta ole, voi olla se kaiken muun lempeilyn taakse piilotettu asia. Voi olla, ei välttämättä.

Koittaisit karsia ensin kaiken tuon jumaloinnin pois tosta suhteesta ja ajatella asioita neutraalimmin, eikä vaaleanpunaisesti.

Minusta olet liian itsekäs siinä, että luulet lopulta murtavasi hänen sydämensä jos jätät miehen. Nimittäin jos et rakasta, hän ansaitsee parempaa, aitoa rakkautta. Ja sinä et kyllä silloin ole maailman täydellisin nainen, voit olla jopa virhe hänelle. Entäs jos hän joku päivä itse huomaa, ettei tämä ollut sitä todellista. Silloin se oletkin sinä, joka kiroaa sitä, että olet toisen vuoksi roikuskellut suhteessa. Et voi olla korvaamaton, jos et rakasta. Pettynyt kyllä voi olla, mutta suhteessa omiin odotuksiinsa vain.
Jos todellisuudessa rakkautta ei ole ollutkaan, ei sen puutteeseen voi pettyä, vain omiin odotuksiin.

Ehkä olette vielä nuoria, mutta jos mies joku päivä oikeasti tajuaa, ettei suhde ole sitä, mitä pitäisi, hän tulee jättämään sinut ehkä kuitenkin. Pelkäät, että hän pettyy, mutta jos teeskentelet tunteita, voi olla sinä joka saa pettyä. Älä ole niin itsekeskeinen vaan anna mahdollisuus testata oikeita tunteita, eikä mitään tunnehöttöä. Ehdota vaikka taukoa. Se ei pilaa mitään, jos tunteet on oikeat.

Tunteen tasolla petät häntä ja valehtelet. Oletko ylpeä itsestäsi? Ja luulet olevasi korvaamaton, johon hän pettyy. Varmasti ainakin tuohon valehteluun ennemmin tai myöhemmin.