Heippa!
Rakastan miestäni todella paljon. En silti pysty ikinä sanomaan sitä hänelle. Jos hän kertoo rakastavansa minua, vastaan kyllä, että "niin mäkin sua".. Mutta ikinä en ole se joka sanoo ensin. Miksi näin?
Olen varma, että hän on se oikea jne, miksen voi kertoa..ärsyttää, kun on usein tilanteita, joissa mietin, että nyt. sanat kuitenkin jää kurkkuun. :(
exäni oli sairaalloisen mustasukkainen ja suorastaan vaati minua snaomaan, että rakastan häntä. siis vaati. tivasi jne. emme seurustelleet kauaa, enkä tuntenut rakastavani häntä, mutta pelkäsin reaktiota, jos en sano että rakastan. Nyt toisin, mieheni on täydellinen paketti minulle ja silti tunteista puhuminen on vaikeaa.
onko muilla vastaavaa.
Rakastan miestäni todella paljon. En silti pysty ikinä sanomaan sitä hänelle. Jos hän kertoo rakastavansa minua, vastaan kyllä, että "niin mäkin sua".. Mutta ikinä en ole se joka sanoo ensin. Miksi näin?
Olen varma, että hän on se oikea jne, miksen voi kertoa..ärsyttää, kun on usein tilanteita, joissa mietin, että nyt. sanat kuitenkin jää kurkkuun. :(
exäni oli sairaalloisen mustasukkainen ja suorastaan vaati minua snaomaan, että rakastan häntä. siis vaati. tivasi jne. emme seurustelleet kauaa, enkä tuntenut rakastavani häntä, mutta pelkäsin reaktiota, jos en sano että rakastan. Nyt toisin, mieheni on täydellinen paketti minulle ja silti tunteista puhuminen on vaikeaa.
onko muilla vastaavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itsekään voinut sanoa kellekään rakastavani ketään, vaikka olen. Jotenkin toi sana pelkästään ääneen sanottuna kuulostaa niin kliseiseltä ja vaikealta. Kaipa tuo siitä johtuu mulla. En kyllä muutenkaan osaa sanoa kauniita sanoja naisille, mut osoitan kaiken teoilla.
Ei exäni koskaan sanonut mitään kaunista; en siis tiennyt hänen rakastavan minua omalla tavallaan...asia tuli sitten esiin eroterapiassa, aivan liian myöhään.
tuo R-sana ei todellakaan kuulunut ensimmäisen, pitkän liittoni sanavarastoon...Sitten kun tapasin nykyiseni...hänellä oli tapana sanoa useinkin, että "rakastan sinua". Alussa ei minultakaan tuo sana mahtunut suusta ulos, päätin kuitenkin opetella sanomaan sen. Ensimmäisillä kerroilla tuntui todella falskilta ja vaikealta...äkkiä siihen tottui ja nyt se on osa päivittäsitä puhekieltä!
Siitä vaan, kyllä se sana sieltä ulos tulee, vaikka menneisyyden taakka painaakin ensin... ja jos kerran rakastatte toisianne, voitte tästäkin asiasta keskustella ihan avoimesti:-)
Kuulostaa vähän siltä että olet exäsi takia tullut asiasta "yliherkäksi".
Varmasti ajan kanssa pystyt sen sanomaan nykyiselle miehellesi ja kun kerran ja toisen sanot niin ja mies on onnellinen, huomaat että se onkin ihanaa sanoa se kun tietää että toinen ei sitä vaadi tms.
Tsemppiä teille
..että täällä joku ois antanut vastauksen tohon kysymykseen. Mä kun en ole siihen pienessä päässäni saanut muuta vastausta kehitettyä, kun sen, ettei yksinkertaisesti rakasta toista, jos ei tuota pysty sanomaan. "sen oikean" kohdalla se vaan luiskahtaa suusta, ennenku huomaakaan.
Onko tolle sanalle/lauseelle annettu jotenkin itse elämää suurempi merkitys?
Putoaako teillä taivas niskaan, jos uskaltaudutte tuon sanomaan?
Vai mitä??
Tietysti rakkautta voi osoittaa muutenkin, kuin sanoilla, mutta kyllä mulla rupee hälytyskellot soimaan, jos toinen ehdottomasti_kieltäytyy sanomasta sitä sanaa missään yhteydessä. Saati, että ei edes vastaa, kun hänelle se sanotaan.. :(