Miten suhdaudutte siihen tosiasiaan ja niihin ihmisiin, jotka eivät vain liho, vaikka ahtaisivat kaksin käsin itseensä niitä ruoka-aineita ja herkkuja, joille me laihduttajat joudumme aina sanomaan ei tai muuten vain panikoitumaan niiden lihottavuudesta?
Mä sanon suoraan: MUA ÄRSYTTÄÄ.
Mä sanon suoraan: MUA ÄRSYTTÄÄ.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sellaisia ihmisiä ole olemassakaan, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta! Se on pelkkää legendaa. Tosia asia on se, että laihat syö vähemmän ja liikkuvat enemmän kuin lihavat.
Ja jos et kuulu niihin "jotka voivat syödä mitä tahansa", niin syö sitten vähemmän. Ei sekään selitä sitä, miksi sinun pitäisi olla lihava.
On sellaisia, tunnen montakin ja olen myös kuullut tapauksista, joten älä sinä puhu paskaa!
Ei se ole paskaa kuule rotta, se on totta. Kaikki me lihoamme jos syödään syödään ja syödään epäterveelisesti. Että haista paska vaan tapauksies kanssa luuseri...hähhäh...
onhan se niin että jokainen ihminen lihoo jos mättää ruokaa naamaansa liikaa. ihmiset on kuitenkin yksilöllisiä ja toiset pystyy syömään enemmän kun toiset eikä liho millään, mutta ihan varmasti lihois jos vetäis yli oman tarpeensa.
ja sitten sekin että esim. mun kaveri vetää ihan järkyttäviä määriä ruokaa kerralla eikä liho mut se johtuu siitä et se tosiaan syö vaan sen kaks kertaa (tai joskus vaan kerran) päivässä. joten pelkästään näkemällä jonkun ihmisen mässäilevän jne ei voi tehä mitään johtopäätöksiä
On ihmisiä, jotka syövät näennäisen paljon lihomatta. Fysiikan perustietoa kuitenkin on, että energia ei vaan häviä mihinkään. Jos saa enemmän energiaa kuin kuluttaa, lihoaa.
Jos olet ikinä pitänyt ruokapäiväkirjaa, niin kokeilepa. Ainakin omalla kohdallani itkettävän rehellinen ruokapäiväkirjan pito paljasti, että valtavan isot kalorimäärät kertyivät pikku puputuksesta. Hieman tätä, pikkuisen tuota, eihän tämä missään tunnu... Napostelu on usein hyvin energiapitoista tavaraa - keksi, sipsi, karkki, pikkuinen viaton suklaapatukka...
Ruokavalintoja oikein tekemällä voi myös syödä määrällisesti paljon, mutta kaloreissa kitsaasti. Oma valinta sitten on, että haluaako lounaaksi paistetun pihvin ranskanperunoilla vai vaaleaa, grillattua kalaa keitetyillä perunoilla ja kasvissekoituksella salaatin jälkiruuan vielä pienen lasin viiniä . Näissä kahdessa ateriassa on saman verran energiaa. Toinen on huomattavasti runsaampi, koska ranskanperunat ovat karsea energiapaukku ja paistaminen jättää ruokaan enemmän rasvaa kuin grillaaminen(esimerkki kirjasta Katso mitä syöt. kirj. Howard Shapiro. Suosittelen.)
Juttelin myös kerran kaverini kanssa, joka tuntuu kuuluvan näihin "syö mitä vaan lihomatta" -ihmisiin. Selvisi tällainen juttu: ollessaan yksin, esim kotona hän syö hyvin yksinkertaisesti ja niukasti - ruoka on vain tankkausjuttu eikä häntä huvita tuhlata siihen aikaa. Ollessaan seurassa hän taas nauttii ruuasta enemmän ja syö sitten runsaammin. "Miksi söisin kakkua yksin - on paljon kivempi syödä sitä hyvässä seurassa?" suora lainaus ko. ihmiseltä. Ja tämä asenne on melkein päinvastainen kuin itselläni :(
Muutamaa muuta jämäkästi laihana pysyvää ihmistä seuraten tuli huomattua, että he ovat liikkeessä enemmän kuin minä - normaalin toimistotyöpäivän aikana he kuluttavat varmasti tuplasti energiaa minuun nähden: nousevat ylös, kipittävät asioita, jotka voisi hoitaa (usein nopeamminkin) puhelimella tai sähköpostilla tai laittaa sisäiseen postiin. Keinuvat tuolilla, kävelevät ympyrää lukiessaan, lähtevät lounastauolle hieman pidemmälle (kävellen), tulevat töihin kävellen ainakin osan matkaa... Hieman hermostuneen oloisia ennenkuin siihen tottuu. Ja he ovat kotioloissa samanlaisia - jatkuvaa pientä liikettä. Pienistä puroista kasvaa virta - aivan kuten naposteluista. Ja jos kaksi virtaa yhdistää, eli ei napostele ja menee kun sähköpupu, niin saakin sitten syödä oikeaa ruokaa aikapaljon meikäläistä enemmän ilman että lihoo.
Ja jos sitten sattuu harrastamaan liikuntaa niin, että on ehtinyt kerätä edes jonkinverran lihasta läskin tilalle, niin samanpainoinen lihas kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa ja saa syödä enemmän. Minun painoiseni fitnessharrastaja-tuttu tosiaan syö kaksin käsin että pysyisi nykyisessä painoissaan - hän on siis hyvin lihaksikas, mutta siltikin minua pienempi vaikka painaa saman verran, koska lihas nyt vaan on rasvakudosta tiivimpää.
Tuttavapiiriin kuuluu myös yksi ihminen, joka todella voi syödä mitä haluaa lihomatta. Mutta hänellä on imeytymistä haittaava sairaus. Eikä se ole ollenkaan kivaa. Hän joutuu todella miettimään, mitä syö, että saa tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita. Hän saa osan ravintoaineista pistoksina. Hän yrittää epätoivoisesti lihoa, mutta se ei onnistu. Minua ei ärsytä tai kadeta yhtään.
Ketään normaalia hitaammasta aineenvaihdunnasta kärsivää en tunne. On joitakin kehityshäiriöitä, joihin liittyy hidas metabolia. Näitä ovat esim. Downin syndrooma ja Prader-Willi.
Ja sitten vielä semmoinen pointti, että mikään ruoka-aine ei ole lihottavaa. Ei ole olemassa epäterveellisiä ruokia - vain epäterveellisiä ruokavalioita. Älä kiellä itseltäsi herkkuja. Saat nauttia niistäkin, kunhan kokonaisuutena energiansaanti jää energiankulutuksen alapuolelle.
Tsemppiä! Kyllä me vielä opimme miettimään, mitä suuhumme laitamme. Suosittelen tosiaan lämpimästi sen ruokapäiväkirjan pitoa.