Eräät henkilöt työpaikallani käyttävät viimeiset tarvikkeet eivätkä vaivaudu hankkimaan lisää tilalle vaikka tietävät toisten niitä välttämättä tarvitsevan. Ilkkuvat vain, että nyt sen tarttee mennä lainaamaan jostain. Ja kohteena on usein uusi työntekijä.
Ja uutena työntekijänä minulta vaaditaan liian paljon. Eikä se vielä mitään, mutta se selän takana puhuminen, jos en onnistu tekemään jotain, se rassaa. Tukea ei tule kovinkaan monelta. Onneksi sentään joltain, sillä muuten olisin lähtenyt työpaikalta.
Mihin on kadonnut kollegialisuus? Ei meistä kukaan pärjää yksin. On aivan turhaa yrittää nostaa omaa statustaan sillä, että kertoo kaikille toisen osaaamattomuudesta/epäonistumisesta.
Ja uutena työntekijänä minulta vaaditaan liian paljon. Eikä se vielä mitään, mutta se selän takana puhuminen, jos en onnistu tekemään jotain, se rassaa. Tukea ei tule kovinkaan monelta. Onneksi sentään joltain, sillä muuten olisin lähtenyt työpaikalta.
Mihin on kadonnut kollegialisuus? Ei meistä kukaan pärjää yksin. On aivan turhaa yrittää nostaa omaa statustaan sillä, että kertoo kaikille toisen osaaamattomuudesta/epäonistumisesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entisellä työpaikallani oli kukkienkastelu yksi ärsyttävistä muistoista. Kaksi kauemmin ollutta sanoivat etteivät "he muista kastella kukkia".
lapsellisten ihmnisten yläpuolelle. He ovat typeriä, et sinä!