Meillä on mieheni kanssa tarkoitus lähteä viihteelle kuukauden päästä kun vauva on n.nelikuinen. Vauva syö nyt jo osan ravinnostaan pullosta ja hyvin maistuu. Vauva on muutenkin tyytyväinen ja nukkuu yöt todella hyvin. Kun lähdemme viihteelle niin vauvaa hoitaa mieheni äiti, eli mummo.
Kysymykseni kuuluukin tässä: miten päästä eroon kamalasta ahdistuksesta mikä vaivaa kun on jättämässä lasta hoitoon. Kerran on vauvamme ollut mummon hoidossa kaksi tuntia ja kaikki sujui hyvin, paitsi minulla. Meinasin itkeä kun lähdin lapseni luota.
En kaipaa nyt niitä vastauksia joissa vastustetaan lapsen hoitoon jättämistä näin pienenä, päätös siitä on jo tehty ja todella odotan sitä että pääsen tuulettamaan.
Kysymykseni kuuluukin tässä: miten päästä eroon kamalasta ahdistuksesta mikä vaivaa kun on jättämässä lasta hoitoon. Kerran on vauvamme ollut mummon hoidossa kaksi tuntia ja kaikki sujui hyvin, paitsi minulla. Meinasin itkeä kun lähdin lapseni luota.
En kaipaa nyt niitä vastauksia joissa vastustetaan lapsen hoitoon jättämistä näin pienenä, päätös siitä on jo tehty ja todella odotan sitä että pääsen tuulettamaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ennen sitä teidän vapaailtaa jätä vauvaa pieniksi hetkiksi hoitoon (käy kaupassa, kampaajalla, uimassa, lenkillä jne). Siis jonkun muun hoitoon kun isin :) Näin kynnys jättää lapsi (ja nimenomaan se eron hetki) pienenee, oma ahdistuksesi helpottaa. Luota siihen että vauva pärjää takuuvarmasti ja sinä ja miehesi ANSAITSETTE vapaan. Vauva ja mummu nauttii omasta vapaasta myös :) Jaksatte itsekin paremmin sitten.
Meilläkin oli kuopus ekaa kertaa yökylässä kun oli n. 4kk. Tosin jo kolmas joten ei tule enää ahdistusta eikä huonoa omaatuntoa :) Mutta kyllä teki hyvää viettää iltaa oman rakkaan kanssa ilman lapsia ja velvollisuuksia.
Muistuta itsellesi että sinullakin on oikeus pieneen vapaahetkeen ja ole onnellinen että teillä on mummo auttamassa silloin, kaikilla ei näin ole.
Siitä se pikkuhiljaa lähtee ja oma olosi helpottuu kun tulet huomaamaan että vauva ei mitenkään kärsi siitä että on jonkun muun hoidossa välillä. Nauttikaa kovasti vapaaillasta, rentoutukaa ja tuulettukaa rauhassa!!
Hyvinvoivan lapsen taustalla on hyvin voiva perhe. Ja hyvin voivan perheen taustalla on hyvin voiva parisuhde.
Huono omatunto,ikävä ja paha mieli on ensimmäisellä kerralla aivan normaalia. Tuskinpa monikaan ilman niitä pääsee liikkeelle. Mutta seuraava kerta on jo helpompi. Mukavaa iltaa:)
olla hankala juttu.
Tasapainoinen aikuinen ihminenhän ei vastoin omaa tahtoaan vauvaa vieraalle jätä. Nuorena tekee toisten painostuksesta tuollaisia juttuja, ja voi sitten itse pahoin. (itsekin sorruin tuohon nuorena)
Toki taukoja lapsenhoidosta tulee saada, ja sitä huomiota puolisoltaan, mutta on se vaan parasta se yhteinen laatu aika, meidän perheessä menemme kaikki yhdessä, esim, matkalle, ja ihan lapsen ehdoilla. Siitä nauttii koko perhe.
(mutta olemmekin jo keski-ikäisiä, ja kuivia ihmisiä ja vauvakin on jo kolmas)
Nyt kun oikein ajattelen, niin en ole jättänyt tätä kolmatta lasta kertaakaan yökylään minnekkään vaikka tilaisuuksia olisi ollut paljon. Tarve vain puuttuu. Nautin hänestä itse niin suunnattomasti.
Lapsi on jo 1v 6kk.
Minä en ole kenenkään painostuksesta vauvaani jättämässä hoitoon. Olemme kolmekymppisiä ja asumme kaukana sukulaisistamme ja ystävistämme joten hoitajia ei tulvi ovista ja ikkunoista. Olen päivät lapsen kanssa kotona ja mieheni on ainut kontaktini muuhun maailmaan tällä hetkellä. Toki käyn kaupassa ja liikun yksinkin niin että vauva on isän kanssa kotona mutta tällä hetkellä todellakin kaipaan aikuista seuraa ja tekemistä.
Minulla on tällä hetkellä erittäin ristiriitainen olo, toisaalta odotan innolla sitä että saan istua iltaa ystävien seurassa ja ottaa useamman lasillisen viiniä, toisaalta taas pelkään omaa reaktiotani siihen kun jätän lapsen hoitoon. Onneksi lapsi jää mummolleen, joka on pitkästä välimatkasta huolimatta minulle ja miehelleni erittäin läheinen ihminen ja luotan hänen lastenhoito taitoihinsa täysin. Olemme menossa hänen luoksensa kylään ja lapsemme jää hänelle hoitoon vasta toisena yönä jolloin heillä on aikaa tutustella ja totutella toisiinsa meidän läsnäollessamme.
Ihanaa kuulla etten ole ainut joka näitä tunteita käy läpi. Miehelleni lapsen hoitoon jättäminen ei ole yhtä iso mullistus kuin minulle mutta se lienee ihan normaalia.
Mikähän juttusi pointti oli?
Jos te teette noin, se ei varmaan alkuperäistä auta:)
Kun meidän esikoinen oli vauva, lähdin ekan kerran juhlimaan kun neiti oli noin 3,5 kk. Sen jälkeen kävin noin 3 kk:n välein tuulettumassa. Joka kerta, kun vein tytön hoitopaikkaan tuli huono omatunto ja itku. Kun pääsin kotiin, istuin hetken itsekseni ja kokosin itseni. Ja siitä pääsi kyllä yli!;) Nyt kun lapsia on tullut lisää, on paljon helpompi jättää lapset hoitoon.. huono omatunto tulee kyllä joka kerta, mutta siitä pääsee helpommin eroon. Eikä tartte nykyään enää vollottaa!;) Tosin kyllä aina vain on seuraavana päivänä kiire hakea lapset kotiin.. on jotenkin liian hiljaista ja rauhallista kotona, kun lapset on pois! Kyllä se siitä.. Ja ajattele, että myös sinä ja miehesi tarvitsette yhteistä aikaa ja nauti siitä! Mukavaa "tuuletusiltaa" teille!
meillä on reilu 2v poika ja itken tai ainakin meinaan itkeä, kun jätämme lapsen hoitoon..viimeks joulupäivänä menimme mieheni kanssa elokuviin ja poika jäi siksi aikaa mummin hoiviin...ja tuli kyyneleet silmiin vaikka kyse ei ollut kuin muutamasta tunnista(tosin tää oli illalla ja tiesin että poju on nukkumassa kun tulemme takaisin)..eikä helpottanut tieto siitäkään että poika tykkää kovasti mummista ja hänen puolisostaan mutta..äidit on äitejä, koit vaan nauttia olostasi..
Menkää ihmeessä jonnekin...kyllä te sen olette ansainneet.
Kyllä meilläkin vaimo itki ensimmäisiä kertoja kun poikamme jäi mummin hoitoon. (Poika itse oli ja on edelleen onnesta soikeana kun pääsee mummin luo kylään.)
Tiedoksi vaan; uusi morkkis tulee sitten kun huomaatte vielä käyttävän hoito tilannetta ns. "hyödyksi" ja painutte heti tilaisuuden tullen makuuhuoneeseen, McDonaldsiin, saunaan, ostoksille...
Kyllä se siitä.
...vieläkin joka kerran, kun lasta yökylään jätetään -vaikka jäisi vain isin kanssa kotiin ja äiti menisi yksinään viihteelle. Lapsi on nyt jo yli vuoden, mutta muistan kyllä elävästi, ettei ensimmäisillä kerroilla oikein vilpittömästi osannut edes rentoutua, kännykkä kävi kuumana, kun piti koko ajan kysellä kuulumisia, ja useimmiten ilta loppui sitten aika lyhyeen, kun ei (kumpikaan meistä) oikein osannut / jaksanut "bailata" niinkuin ennen... :)
Mutta sen verran voin lohduttaa, että enää ei itkua väännetä, ja tuo ikäväkin on enemmän sellaista sydänalassa tuntuvaa haikeutta, kuin raastavaa tuskaa. Siis ajan kanssa helpottaa, mutta tiedäthän, ettei äitiys (noin tunnetasolla) koskaan lopu! Yhtä lailla varmaan tulee kirpaisemaan lapsen eka koulupäivä, leiriviikko, ulkomaamatka, kotoa pois muuttaminen jne., mutta kaikki ne on vaan kestettävä, jotta jälkikasvu saa kasvattaa omiakin siipiään.
Rakkaudestahan se kaipuu kertoo! :)
Odotan esikoistani, jonka laskettuaika on helmikuussa..
Ensimmäisen kerran mua on pyydetty lähtemään ulos jo huhtikuun alussa.. Ainakin vielä on sellainen fiilis, että lähen, lapsi jää joko mieheni tai mummon hoiteisiin. En ainakaan nyt vielä koe huonoa omaa tuntoa siitä, että lähtisin lapsen käymään tuulettumassa kun lapsi on vasta parin kuukauden..
Mutta koska en ole vielä kokenut sitä hetkeä kun saan lapsen ensimmäisen kerran syliini, niin ulos lähteminen tuntuu vielä ihan hyvältä ajatukselta, mutta ajatushan voi sen hetken jälkeen muuttua niinkin paljon et kieltäydyn lähtemästä =)
Tarvitaan mekin tuulahdus tauko ilman et on vaikea liikkua vatsan kans, tai ilman koiraa ja lasta. Aina tuohon tuulahdus hetkeen ei tarvita alkoholia vaan ilta hyvien ystävien seurassa ilman vastuuta toisesta,ja se on varmasti sen arvoista että jättää lapsen toisten hoiteisiin..
Minä olen siis tämän ketjun aloittaja. Minä oli myös päättänyt että heti kun vaan pystyn niin lapsi jää isälle (tai sitten isovanhemmille) hoitoon. Noh, eipä tullutkaan enää mikään kiire kun oma muru syntyi :). Nyt kun olisi todellinen tilaisuus päästä miehen kanssa kahdestaan viettämään aikaa ja nauttimaan viinistä niin meinaa pupu mennä pöksyyn. En ole vieläkään päättänyt että lähdetäänkö vai ei, kumpa joku voisi päättää puolestani :).
ulos miehesi kanssa, meillä oli esikoinen yökylässä mummilassa jo 2kk ikäisenä ( siis en imettänyt enää), kaikki sujui hyvin.
Hoitoon kun vietiin niin sanoin, että soittaa pitää jos jotain ongelmia ilmenee, muutoin minä en soita vaan nautin kaksin olosta mieheni kanssa ( vaikeaa oli olla soittamatta, mutta onnistuin!!).
Eli kaikki huoli pois ja hyvin se menee, ajattele vaikka asiaa tältä kantilta: Joskus se on pakko tehdä ja nyt teillä on hyvä ja tuttu hoitaja eli mummo.