Mistä tiedän

kohteliaisuuksien määrästäkään voi laskea. Osa kun tulee ihan luonnostaan ja kuuluvat asiaan.

Yksi hyvä mittari itselläni naisten kanssa on muuten että kehaiseeko hän minua kertaakaan, huomauttaako mistään miten teen asioita ja miten kiinnostunut hän on kyselemään asioita minusta.

Joillakin naisilla kun oma maailma sisältää lähinnä oman navan ja sen lähiympäristön vaikka miehen kanssa treffeillä ovatkin ja tunteitakin muka heillä on. Sellaiset naiset vain kannattaa kiertää kaukaa.

Nainen joka kyselee toiselta asioita muttei tietysti tenttaa tai kuulustele tekee vaikutuksen.

Mielestäni kohteliaisuuksien pitäisi pysyä rajoissa, muutenhan se on kuin karkeilla maustettua mannapuuroa joka on vähän se ja sama.

Tavatessani ei-kiinnostavan miehen, pyrin välttämään katsekontaktia. Automaattisesti katson puhuessani paljon hänen olkansa yli tai muualle. Hetken voin katsoa suoraan silmiin mutta en kauaa. Tarkkailen tällöin myös paljon ympäristöäni, enemmän kuin miestä.
En voi katsoa ihmistä jota tiedän loukkaavani jälkeenpäin.

Usein treffiopaissa mainitaan, että miehen tulisi ekoilla treffeillä kehua naisen ulkonäköä, vaatetusta ja myös pienellä kontaktilla viestiä kiinnostuksesta. Itse koen hieman ujona ja estyneenä henkilönä, että en ainakaan ensimmäisillä tai toisilla treffeillä kykene oikein imartelemaan naista kehumalla ulkonäköä, vaikka aidosti näin ajattelisinkin. Jotenkin siinä tulee vain sellainen olo, että tämä ei minun suustani kuulosta luontevalta, vaan enemmän opetellulta repliikiltä. Siispä en edes yritä tätä...tietysti se olisi ikävää, jos asia tulkittaisiin niin, että en ole kiinnostunut. Silmiin katsominen ei ole minulle ongelma, mutta monet ujommat ihmiset saattavat vältellä katsekontaktia, vaikka olisivatkin kiinnostuneita.

En tiedä onko Hän kiinnostunut.

Saldo oli jutustelua, silmiin katsomista ja hymyilemistä vaikka muuten todella superkorrektia käytöstä. Hän kysyi muutamaan otteeseen uusitaanko joskus johon vastasin myöntävästi mutta emme puhuneet silti mitään jatkosta. Hän lopetti treffit itse aika lyhyeen, mistä mulle tuli tunne että ehkä hän ei sittenkään ole kiinnostunut vaan tuo nähdäänkö kysymys oli sittenkin vain jotakin outoa kohteliaisuutta. Toimiiko miehet noin?

Ruumiin kielestä, silmiin asti ulottuvasta hymystä, äänenpainoista jne. pystyy yleensä lukemaan paljon, mutta nekin voivat pettää. Minulle on pari kertaa sattunut niin, että olen luullut treffikumppanini olevan erittäin innostunut minusta, mutta jatkoa ei ole seurannutkaan. Voi tietysti olla, että he tapaamishetkellä ovatkin olleet innostuneita, mutta mielipide on jostakin syystä (esim. vielä kiinnostavamman kilpailijan ilmaantumisen takia) muuttunut myöhemmin.

Kerran kävi niinkin, että kysyin mielestäni aika hyvin onnistuneiden treffien jälkeen heti erotessamme, onko mies kiinnostunut tapaamaan uudelleen. "Tietysti", hän sanoi, "ilman muuta", mutta käyttäytyminen kertoi toista: hän kiirehti, melkein pakeni paikalta. Emme koskaan tavanneet uudelleen. Jos pitää verrata sanoja ja ruumiin kieltä, ruumiin kieli on tässäkin tapauksessa luotettavampaa.

Kohteliaisuuksien lausuminen ehkä kertoo enemmän ihmisen kommunikointityylistä kuin siitä onko hän todella kiinnostunut. Tietysti kohteliaisuudenkin voi sanoa lukemattomilla eri tavoilla: se voi olla aito, juuri toiselle ihmiselle yksilöllisesti suunnattu, tai vain keskustelun voiteluaineeksi tarkoitettu.

Jonkinlaisen fyysisen kontaktin ottaminen – ei tietenkään päällekäyvä – jo ekoilla treffeillä on merkki siitä, että on kiinnostunut toisesta nimenomaan mahdollisena seurustelukumppanina, ei vain juttuseurana. Ja kun mainitset tuon "keskittyy juttelemaan syntyjä syviä", niin mielestäni juuri se on merkki todellisesta kiinnostuksesta, siitä että haluaa tuntea toisen syvällisesti ja paljastaa jotain aitoa itsestään. Jos sen sijaan jutellaan vain kevyesti niitä näitä, niin ennuste jatkon suhteen on aika huono.