Tällä palstalla on taas ollut liian leppoisa tunnelma, joten nostetaanpa kissa pöydälle.
Onko anopin vika jos:
- aviomies ei osaa pitää kotia siistinä ja tavaroista huolta?
- naisen vastuulle jää suurempi osa kodin arkiaskareista?
- liitossa on liian vähän hellyyttä?
Minun mielestäni miniät usein syyttävät tästä anoppia, koska he ovat pilanneet miehen silloin kuin hän oli lapsi. Lisäksi he ajattelevat, että heidän rakasta lastaan pitää kohdella hyvin, eikä häneltä saa kohtuuttomasti vaatia.
Siis onko anoppi syntipukki useille parisuhteen ongelmille?
Onko anopin vika jos:
- aviomies ei osaa pitää kotia siistinä ja tavaroista huolta?
- naisen vastuulle jää suurempi osa kodin arkiaskareista?
- liitossa on liian vähän hellyyttä?
Minun mielestäni miniät usein syyttävät tästä anoppia, koska he ovat pilanneet miehen silloin kuin hän oli lapsi. Lisäksi he ajattelevat, että heidän rakasta lastaan pitää kohdella hyvin, eikä häneltä saa kohtuuttomasti vaatia.
Siis onko anoppi syntipukki useille parisuhteen ongelmille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kaikki edellämainitut ongelmat.
Anopin syytä on myös:
-jokainen perheriita
-se jos mies on erimieltä vaimon kanssa jostain asiasta
-anoppi on aina väärässä, jos käy kylässä, jos on käymättä, jos auttaa perhettä, jos ei auta, jos puhuu, jos on hiljaa...
-nälänhätä ja yleinen maailman lama ovat myös jotenkin anopin vika
Olisikohan nyt jo aika ruveta katsomaan peiliin ja ottaa vastuu omista asioistaan ja jättää vähän vähemmälle se muiden syyttely.
Jos pariskunta ei pysty keskenään sopimaan kummallekin kuuluvista kotitöistä jne niin se on sitten ihan vaan voi voi...
Kyllä se valitettavasti on näin, kasvatuksestahan se lähtee...
Itse olen naimisissa maatalon pojan kanssa tai mieshän toi jo on, yli 40v ..
Mutta kun se anoppi eli pojan äiti on passanut kaiken sen ainokaisen pojan eteen, jos ei kelpaa ruoka, se mitä on anoppi laittanut niin laitetaan sitten mitä poika haluaa, tehdä kaikki asiat miten poika haluaa...MUTTA MUTTA sitten tuli se MINIÄ joka teki pojasta MIEHEN ja ihan suht kunnollisen aikaa ja hermoja se on viennyt mutta se kyllä on kannattanut...
Kärsivällisyys palkitaan joskus...
15 vuotta jo naimisissakin yhdessä...
tosin, mieheni kyllä osaa tehdä esim. ruokaa, siivota yms. "naisten hommia" ja tekeekin paljon kotitöitä. Mutta mutta...itse uskon vakaasti, että jos liikaa kehutaan, eikä mikään asia ole väärin mitä olet tehnyt, saattaa kehittyä "liian hyvä itsetunto". Voiko näin olla?? Tuntuu välillä, että mieheni hyvä itsetunto nujertaa omani, vaikka mies ei pahaa minusta sanokaan. Vai onko vika siinä että itse suhtaudun liian kriittisesti itseeni?
No mutta, anoppini ei tosiaan ole mikään unelma ja tämän ovat myös kokeneet mieheni entinen avovaimo, heillä menivätkin sukset välillä ristiin oikein pahastikin. MInä taas välillä otan nokkiini anopin sanomisista (arvostelee kovasti jopa pukeutumistani tai kahvinkeittotaitojani), joskaan en tät juuti hänelle näytä, vaan olen hyvin oppinut laittamaan anoppi-suodattimen päälle kun tavataan. Hän on jo vanhempi henkilö ja ei mieskään enää oikein halua hänelle joka asiasta sanoa, vaikka tietää kyllä varsin hyvin millainen äitinsä on. Mutta välillä ottaa pattiin ihan tosissaan....
Ei se ole yksistään anopin vika, jos ei poika ole oppinut tapoja lapsena. Se on yhtälailla appiukon vika! Isästäänhän poikalapset ottavat mallia.
Monet anopit ovat kylläkin sen ikäisiä, että ovat oppineet itse passaamaan miehiä talossa, siis entisaikaisessa kulttuurissa opittu tapa. Eihän pojat muusta tiedä, kun että nainen tekee kaiken kotona ja mies juoksee baareissa, harrastuksissa ja makaa sohvalla telkkarin edessä piereskellen.
Vaikeaa se on nykyäideillä opettaa pojilleen kotihommia, kun vanhanaikaiset tavat naisen orjuudesta on syvällä miestemme (ja naistemme)asenteissa, joista pojat sitten imevät oppinsa.
Teepä toinen yritys!
Se miehesi perhe on elänyt omalla tavallaan ja teidän on aika elää omalla tavallanne. Tehkää yhdessä kodistanne mieleinen, tehän siellä asutte, kasvattakaa lapsenne hyvin, teidänhän ne on.
Minä en arvostele miniäni enkä tyttäreni kotia ja herra paratkoon en alkaisi siellä neuvoja antamaan, vielä vähemmän siivoamaan. Olen laiska siinä omassa kodissanikin. Yleensä en viihdy nuorten perheissä kahta yötä pidempään, ellei esim. lapsenhoito vaadi pidempää aikaa. Minulla on kiire omaan kotiini ja sänkyyni.
En halua myöskään pitkiä ulkomaanmatkoja kummankaan perheen kanssa matkustaa. He tehkööt omat matkansa. Suurempien lastenlasten kanssa viihdyn hyvin matkoilla.
Lapsilla on omat perheensä ja tapansa, niin myös anopilla. Jos lapsuudessa on opittu vääriä tapoja, muuttakaa niitä itse. Einesten ympärille itse keräsin usein ateriat kiireen vuoksi. Nyt nuoret parit näkyvät leipovan sämpylänsäkin itse. Olen itsekäs anoppi, harkitsen tarkkaan, milloin pistän lapsieni perheiden tarpeet omieni edelle.Enkä kanna syyllisyyttä siitä, että poikani ei tullut pullantuosuiseen kotiin. Miniä leipoo ja leipookin hyvin, nauttikoon nyt siitä.
Yleensäkin tämä hännänveto miniöiden-anopin-lasten välillä on hupaisaa. Anopit itse usein ovat vielä suht. nuoria uraohjuksia. Ja jos esim anoppi ja miniä ei tule toimeen keskenään, pojan tulee olla vaimonsa puolella, minulle ei tarvitse tulla vaimoa, ei vävyä, eikä lapsiani moittimaan, tapelkoot keskenään.
Tässä oli päästy aika lailla ytimeen. Kiitos tästä. Toivotaan, että joku ammentaa tästä vähän järkeä omaankin päähänsä ja käytökseensä. Sekä anopit että miniät.
on miehen syytä.
Sekin että mies antaa äitinsä haukkua vaimoaan.
Mitä mieltä olet siitä, että miehen äiti ehdottaa automatkaa niin, että "minä ja poika ajetaan edellä toisella autolla, tule sinä lastesi kanssa perässä"
Täytyy sanoa että se reissu jäi tekemättä eikä miehenikään näistä järjestelyistä äidilleen mitään sanonut..Oliko tuonkin tapauksen aiheuttama perheriita anopin vika vai miehen?
"on miehen syytä.
Sekin että mies antaa äitinsä haukkua vaimoaan. "
Asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Äiti saattaa puhua miniälle niin kuin puhuisi parhaalle kaverilleen, mutta miniä saattaa olla niin herkkähipiäinen, että pitää sitä haukkumisena.
LISÄKSI EIKÖ VAIMOLLA ole itsellään MITÄÄN VASTUUTA, siitä minkälaisessa hengessä keskustelut sujuvat? Kun miniä ja anoppi keskustelevat, niin silloin keskustelussa on mukana kaksi aikuista. Vai pitäisikö miehen koko ajan vahtia, ettei joku vahingossa ole loukannut pienen herkän prinsessan mieltä?
Mitä mieltä olet siitä, että miehen äiti ehdottaa automatkaa niin, että "minä ja poika ajetaan edellä toisella autolla, tule sinä lastesi kanssa perässä"
Riippuu tapauksesta. Jos anopilla on erittäin hyvä syy tähän, niin sitten se on ok. Esimerkiksi anoppi on kuolemassa syöpään ja tämä automatka hänen viimeinen tilaisuus kertoa joistakin vuosikausia vaivanneista asioista.
Miten siitä perheriidan saa aikaiseksi, jos anoppi ehdottaa automatkaa siten, että hän ja poika ajaisivat toisella autolla ja pojan vaimo lasten kanssa toisella?
Siis tästä kyllä näkee, mitä jotkut miniät on ihmisiään. Joka saamarin pienestäkin asiasta nostetaan perheriita, oliko varmasti aiheellista? Muuttuiko maailma jotenkin tämänkin riidan seurauksena? Kannattiko sekin riita käydä?
Entä jos anopilla ei ole ajokorttia. Kenen kyydissä hänen olisi pitänyt olla? Jos anoppi olisi ehdottanut, että tulee sinun kyytiisi, olisiko se ollut mieleesi?
No, anopilla kaiketi on kortti. Siis hänen olisi mielestäsi pitänyt ajaa yksin. Miksi? Etkö sinä muka saa olla miehesi vieressä autossa riittävästi? Eikö teiltä liikene tuon verran aikaa olla eri autossa? Mikä siinä on niin paha?
Ai anopin olisi pitänyt ottaa lapset autoonsa, ja te miehen kanssa kahdestaan. Jälleen kerran: miksi?
Minun kohdallani olisi ollut ilman muuta selvää, että mieheni ajaisi äitinsä kanssa, siinä ei kahta sanaa olisi tarvittu asian ratkaisemiseksi. Ja jos nyt kyseessä olisi sitten sellainen reissu, jossa matkustetaan monta päivää, onhan sitä mahdollisuus vaihdella kokoonpanoja.
Draamakuningatar-miniällä taas kerran keittänyt yli. Kun ei mies nyt joka saamarin sekuntia elämästään pyhitä tälle kuningattarelleen, kyllähän siinä päreet palaa. Ja riita kannattaa nostattaa.
Teille tulee vielä tosi suuria riitoja keskinäisessä elämässänne. Tuolla asenteella ei sopua synny. Varautukaa ainaiseen tappeluun. Sehän se lienee elämän tarkoituskin, eräillä.
Anoppi kuolemassa syöpään ja pyytää pojan ajelulle ja miniä lapsineen perässä seuraajiksi...
Ja keskustelut anopin kanssa ei todellakaan aina suju hyvin,,
yksin kolmen pienen lapsen kanssa..
Yksi vauva ja keskimmäinen kärsii matkapahoinvoinnista,,,Olisi kyllä kuski tarpeen..anoppi tai mies, mutta eihän se anopille käy,,mutta jäi sekin reissu tekemättä..
Minulla ollut yksi "vanhan kansan" anoppi. Niin herttaista, viisasta, sydämellistä saisi hakea. Ei koskaan pahaa sanaa minulle sanonut. Enkä minä hänelle. Hän poikansa eli ex-mieheni hienoksi ihmiseksi (oikeesti!) kasvatti. Sitten oli anoppikokelas 10 v ajan. Karsea toisten elämäntyylin haukkuja, itse kaiken oikein tehnyt ;-), pojassaan taas taisi osaltaan näkyä sen naisen kasvatuksen jäljet. Hyvä, että pääsin eroon kahdesta jälkimmäisestä tapauksesta, ero kun tuli siitäkin....