Ollaan ny tal hetkel aupparoimassa. viides kuukausi menossa..
Rupee tuntuu ettei millaan jaksais enaa, kotia haluaisin. Kuitenkin ois vajaa 8kk jaljella..
Vuosi siis tarkoitus olla ja amerikan mantereella talla hetkella.
Perheen kanssa sujuu tosi hyvin, lapsi ihana mut osaa myos koetella hermoja liianki hyvin.
Itella hermot ny tosi kireella eika auta tieto siita etta toita pitas tehda melekolailla joka ikinen paiva.
Ja vaikka vapaata oiskin (yks paiva per viikko) niin se menee niin nopeeta ettei tuota kerkia ees aatella.
Tilanne siis se etta oon menossa kotona kaymaan tuossa muutaman kuukauden paasta.
Miettinyt nyt et joskos tuota jais samalla kotio ja jattais vuoden kesken.
Perheen kanssahan mun pitais porista, mut en viela halua kun mieli voi kuitenkin muuttua.
Ja kaikki sujuu hyvin niin perhe varmasti ihmettelis etta miksikas mina lahtisin.
Toisaalta oon just semmonen etta sitten havettais jos jattais vuoden kesken. Maksanut oon jarjestolle aika kivat summat etta ihan senki takia mietin et joskos pakolla jais.
Mitakas tuota tekis..
Ei huvita liikaakaan tuota asiaa miettia kun sitten ne paivat vasta hitaasti menis jos joka sekunti olis tuo ajatus mielessa ' lahteako, vai ei'.
Mitenka te muut ootte paassy yli tuommosesta tilanteesta? Onko menny ajan kanssa ohitte vai oottako lahteny ja jattany leikin kesken..
Rupee tuntuu ettei millaan jaksais enaa, kotia haluaisin. Kuitenkin ois vajaa 8kk jaljella..
Vuosi siis tarkoitus olla ja amerikan mantereella talla hetkella.
Perheen kanssa sujuu tosi hyvin, lapsi ihana mut osaa myos koetella hermoja liianki hyvin.
Itella hermot ny tosi kireella eika auta tieto siita etta toita pitas tehda melekolailla joka ikinen paiva.
Ja vaikka vapaata oiskin (yks paiva per viikko) niin se menee niin nopeeta ettei tuota kerkia ees aatella.
Tilanne siis se etta oon menossa kotona kaymaan tuossa muutaman kuukauden paasta.
Miettinyt nyt et joskos tuota jais samalla kotio ja jattais vuoden kesken.
Perheen kanssahan mun pitais porista, mut en viela halua kun mieli voi kuitenkin muuttua.
Ja kaikki sujuu hyvin niin perhe varmasti ihmettelis etta miksikas mina lahtisin.
Toisaalta oon just semmonen etta sitten havettais jos jattais vuoden kesken. Maksanut oon jarjestolle aika kivat summat etta ihan senki takia mietin et joskos pakolla jais.
Mitakas tuota tekis..
Ei huvita liikaakaan tuota asiaa miettia kun sitten ne paivat vasta hitaasti menis jos joka sekunti olis tuo ajatus mielessa ' lahteako, vai ei'.
Mitenka te muut ootte paassy yli tuommosesta tilanteesta? Onko menny ajan kanssa ohitte vai oottako lahteny ja jattany leikin kesken..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Väkisin ei kannata perheeseen jäädä hampaitaan kirskuttelemaan, joten ehdotan miettimään tarkkaan (!!) jäämistä. Miksi jäisit rahan takia, jos reissu ei muuten maistu?
Kaverini tuli takasin kuukauden-parin jälkeen, eikä ole päätöstään pahemmin katunut. Tietenkin hänellä on pyörinyt päässä kysymyksiä, et olisko kaikki muuttunu sittenki paremmaksi, etc, mut enpähän usko.
Aupaireilu ei vaan sovellu kaikille. Vähän mua itteänikin mietityttää toi lähtö, mut päätän silti ottaa riskin. Takashan sieltä aina pääsee, jollei ookaan se oma juttu. :)
Moi! Mä luulen, että pahin ongelma siellä sulla on nimenomaan sen vapaa-ajan vähäinen määrä. Yks päivä menee toipumiseen viikon työstä ja lähinnä helposti lepäilyyn. Jos koko viikon paahtaa töitä niin eihän sitä ainoana vapaapäivänä jaksakaan edes mitään tehdä. Oletko siis alunperin sopinut tekeväsi töitä 6pv viikossa vai onko perheen toimesta homma lipsunut siihen? Kannattaisi ehkä kertoa perheelle, että tarvitset enemmän vapaata ja aikaa itsellesi. Kyllä kaksi peräkkäistä vapaata on ihan ehdoton juttu oman jaksamisen kannalta! Voisit sitten lähteä joskus vaikka reissuunkin tai viihteelle kun olisi aikaa levätä ja harrastaa siitä huolimatta. Tuleville aupaireille neuvoksi, että lähtekää perheeseen jossa viikonoput ovat vapaat! Muuten olette äkkiä tilanteessa, jossa itse olette töissä silloin kun kaikilla muilla on vapaata...ja ottaa päähän, voin kertoa :-)
Kyllä kannattaa omasta jaksamisestaan pitää huolta.. Kannattaa puhua perheen kanssa noista vapaista.. Mulla itselläni ei ollut paljon mitään vapaita kun olin aupairina ja se vaikuttai paljon mun jaksamiseen.. Paljon mulle luvattuun pitempää lomaa jota ei sitten ikinä tullut ja luvattiin vapaita ja silti niitä peruuteltiin. Kannatta keskustella perheen kanssa, jos asiaan ei tule muutosta niin ihan hyvin voit lähteä kotiin, koska omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta kannattaa oikeasti pitää huolta. Ja että ei ihan jää paha maku suuhun aupair ajasta niin kannattaa lähteminen tehdä ajoissa ja kuitenkin hyvässä hengessä perheen kanssa...
Itse lähdin au pairiksi vuodeksi mutta kolmen kuukauden päästä matkasin kotiin. Perheessä ei ollut mitään vikaa, mitä nyt lapset osasivat koetella niin kuin sanoit, mutta sehän kuuluu asiaan. Homma ei vain sopinut minulle. Minulla oli ihan liikaa vapaa aikaa ja ehdin ikävöidä kamalasti kotiin. Perheen kanssa juttelin ja ymmärsivät asian ja sanoivat, huomanneensakin ettei kaikki ollut minulla hyvin. Uskon että lähtö päätös oli heidänkin kannaltaan parempi. Saivat tilalleni ihananoloisen uuden aupparin, joka todella oli 100% hommassa kiinni. Päätöstäni en ole katunut ja minulla on hyvät muistot amerikan ajasta, vaikka jäikin suunniteltua lyhyemmäksi.
Mieti omaa persoonaasi. Onko hyvä keskeyttää vai harmittaisiko jäljestä päin? Ja juttele perheesi kanssa. Ja vaikka töissä siellä oletkin niin kyllä vapaata täytyy järjestyä. Jaksat sinäkin tehdä työsi kunnon levon jälkeen. Ja vaikka kesken lähtisit niin hävettää ei tarvitse! Ei ole häpeä tunnistaa omat rajat ja voimavarat. Järkeväähän se on ettei väsytä itseään.
Tsemppiä sulle! Asioilla on tapana järjestyä!
Moi!
Aika pitkä aika kulunu, ku kirjotit, mutta ajattelin silti kirjottaa. Ite oon tällä hetkellä Ruotsissa aupairina. Reilut 7 kuukautta takana ja 4 kuukautta vielä jälellä. Ei jaksas millää. Ahistaa koko ajatus, että vielä niin pitkään jälellä. Jo alusta lähtien oli semmonen olo, että ei oikein kotiutunu kunnolla. Perhe on ok. Lapset jo 9- ja 10-vuotiaat, joten ne käy koulussa eikä mulla siis tartte niitten kanssa olla niin hullun paljo. Kotihommia teen kohtuullisesti. Viikonloput on vapaita yleensä jotaki pikkuhommia lukuunottamatta, jotka neki sovitaan erikseen.
Ongelmana on perheen äiti. Se on nyt ollu vuoden alusta lähtien kotona. En oo oikein tajunnu tekeekö se töitä vai mitä. No kuitenki. Se on alkanu nyt moittimaan tosi paljo joka asiasta, jotka minusta tuntuu turhanpäiväsiltä ja jotka ei oo ollu ees minun vika. Minä oon sitte niin kiltti tai häjissään, että en uskalla alkaa sanomaan takasi. Tiiän, että mulla pitäs puhua sen kanssa, mutta se tuntuu niin vaikealta. Oikeastaan oon jo päättäny, että taijan jättää leikin kesken, mutta nyt mietityttää vaan se, että mitä minä sanon. Ja se, että ei saa puhutuksi niin ahistaa vielä enemmän. Jos jollaki on omia kokemuksia ym. niin kirjotelkaapa. :) Jospa se mullaki tästä vielä suttaantus.