Minulla on jatkuva päänsärky, koska minun täytyy päteä koko ajan.
Minun ja mieheni useita vuosia kestänyt suhde on muuten erittäin hyvin toimiva, mutta valitettavasti olen melko kaukana mieheni naisihanteesta. Olen naisellinen pakkaus, rakastan laittautumista ja koreita vaatteita. Harrastuksenikin ovat naisellisia, esimerkiksi tanssi. Olen herkkä, puhelias ja ilmaisen helposti erityisesti positiivisia tunteita. Mieheni ihanne on kuitenkin poikamainen, vakava, lähes androgyyni kovisnainen, joka ei näytä helposti tunteitaan ja joka harrastaa punttisalilla käyntiä ja miesten kanssa painimista. Hänen ihannevartalonsa on lihaksikas ja sukupuolineutraali, kun minun vartaloni taas näyttää siltä, että siihen on tupattu ehkä hieman liikaakin estrogeenia.
Mieheni sanoo rakastavansa minua tällaisena kuin olen, mutta sitä on vaikea uskoa. Koen jatkuvasti painetta siitä, että minun pitäisi muuttua päinvastaiseksi ihmiseksi ja olenkin esimerkiksi alkanut treenata tavalla, josta en pidä. Pidän myös usein mieheni seurassa housuja, vaikka oikeasti pidän hameista ja aina viihteelle lähtiessäni olen erittäin naisellinen ja näyttävä.
Mieheni melkein jätti minut pari vuotta sitten, kun en ymmärtänyt hänen ihannettaan ja sanoin, etten ehkä pysty toteuttamaan sitä. Nuorempana olin kyllä poikatyttö, mutta se johtui lähinnä siitä, että häpesin itseäni niin paljon, etten uskaltanut olla naisellinen. Saan monilta miehiltä positiivista huomiota ja olen ollut ihastunut siihen tunteeseen, että minusta pidetään juuri sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse yrittää päteä millään oudolla tavalla. Kerran ei ollut hirveän kaukana, etten pettänyt miestäni, kun hullaannuin erääseen hunajakieleen.
Olen puhunut mieheni kanssa aiheesta ummet ja lammet, mutta hän ei kestä enää kuunnella valitusta epävarmuudestani itseni suhteen. Hän sanoo usein, että nykyään hän on ymmärtänyt, ettei naisen tarvitse olla hänen ihanteensa mukainen ollakseen mahtava ja ihana, eikä minun tarvitse stressata. En kuitenkaan jotenkin usko sitä, ja välillä saan omituisia ahdistuskohtauksia nähdessäni lihaksikkaita poikatyttöjä. Esitän usein seksin aikana jotain muuta kuin olen, koska en osaa nauttia seksistä omana itsenäni.
Miksi minä täälläkin tästä avaudun? En tosiaan enää oikein viitsi puhua mieheni kanssa, koska hän ahdistuu. En oikein tiedä, mitä tehdä, en missään tapauksessa halua erota. Pitääkö minun vain muuttaa itseäni enemmän?
Minun ja mieheni useita vuosia kestänyt suhde on muuten erittäin hyvin toimiva, mutta valitettavasti olen melko kaukana mieheni naisihanteesta. Olen naisellinen pakkaus, rakastan laittautumista ja koreita vaatteita. Harrastuksenikin ovat naisellisia, esimerkiksi tanssi. Olen herkkä, puhelias ja ilmaisen helposti erityisesti positiivisia tunteita. Mieheni ihanne on kuitenkin poikamainen, vakava, lähes androgyyni kovisnainen, joka ei näytä helposti tunteitaan ja joka harrastaa punttisalilla käyntiä ja miesten kanssa painimista. Hänen ihannevartalonsa on lihaksikas ja sukupuolineutraali, kun minun vartaloni taas näyttää siltä, että siihen on tupattu ehkä hieman liikaakin estrogeenia.
Mieheni sanoo rakastavansa minua tällaisena kuin olen, mutta sitä on vaikea uskoa. Koen jatkuvasti painetta siitä, että minun pitäisi muuttua päinvastaiseksi ihmiseksi ja olenkin esimerkiksi alkanut treenata tavalla, josta en pidä. Pidän myös usein mieheni seurassa housuja, vaikka oikeasti pidän hameista ja aina viihteelle lähtiessäni olen erittäin naisellinen ja näyttävä.
Mieheni melkein jätti minut pari vuotta sitten, kun en ymmärtänyt hänen ihannettaan ja sanoin, etten ehkä pysty toteuttamaan sitä. Nuorempana olin kyllä poikatyttö, mutta se johtui lähinnä siitä, että häpesin itseäni niin paljon, etten uskaltanut olla naisellinen. Saan monilta miehiltä positiivista huomiota ja olen ollut ihastunut siihen tunteeseen, että minusta pidetään juuri sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse yrittää päteä millään oudolla tavalla. Kerran ei ollut hirveän kaukana, etten pettänyt miestäni, kun hullaannuin erääseen hunajakieleen.
Olen puhunut mieheni kanssa aiheesta ummet ja lammet, mutta hän ei kestä enää kuunnella valitusta epävarmuudestani itseni suhteen. Hän sanoo usein, että nykyään hän on ymmärtänyt, ettei naisen tarvitse olla hänen ihanteensa mukainen ollakseen mahtava ja ihana, eikä minun tarvitse stressata. En kuitenkaan jotenkin usko sitä, ja välillä saan omituisia ahdistuskohtauksia nähdessäni lihaksikkaita poikatyttöjä. Esitän usein seksin aikana jotain muuta kuin olen, koska en osaa nauttia seksistä omana itsenäni.
Miksi minä täälläkin tästä avaudun? En tosiaan enää oikein viitsi puhua mieheni kanssa, koska hän ahdistuu. En oikein tiedä, mitä tehdä, en missään tapauksessa halua erota. Pitääkö minun vain muuttaa itseäni enemmän?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei vaan tyttöseni.
Kuullostaa niin tutulta. Minä olen naisellinen, feminiininen,sensuelli,eksoottinen ja huoliteltu..Ex-Mieheni ei sitä kunnolla arvosta. -Vähempikin riittäis- se sanoo!!!! Kuitenkin, kun kadulla/telkkarissa yms näkyy huoliteltu ja tiptop-tällätty nainen, hän ihastelee suureen ääneen...Miksei hän sitten ihastele minua? Olenhan itsekin sellainen...
Tiedätkö miten italiassa toimitaan?
Naisen PITÄÄ olla NAINEN! Miehet ihailevat siroutta,kauneutta,muotoja,laittautumista ja siisteyttä. Siksi siellä pidetäänkin naisia niin suuressa arvossa ja ihailun kohteena!
Minä en itsekään ymmärrä, mikä fiksaatio joillain miehillä on maskuliinisia naisia kohtaan? Eikös se vähän laske miehen omaa kokoa, jos nainen on hyvin ronski/iso/raamikas/poikamainen? Haluaako miehesi sittenkin miehen itselleen XD Noe eikai...
Luulen, että miestäsi viehättää rohkeus,napakkuus,itsenäisyys ja oma-alotteisuus. Monesti kun poikatytöt ovat enemmän semmosia räväkämpiä, kuin ladylike-mimmit. Moni vain ei ymmärrä, että ne kaksi asiaa voi nykypäivänä yhdistää (ja pitää)... Naisellinen ja älykäs nainen on todella seksikäs...lähes vaarallinen!
Mitenkäs petipuuhat. Koitapa kerran ottaa ohjat omiin käsiisi ja rankaise miestäsi oikein kunnolla! Hanki kunnon ruoska ja korsettiasu! Tee kunnon dominasessio miehllesi, niin lyön vetoa, ettei hän näe enää mitään seksikkäämpää, kuin sinä: Naisellinen,seksikäs ja vahva nuori nainen!!!
Suomalaiset miehet ovat aika möllejä. Jos saat vain itsetuntosi vielä korkeammaksi, niin jää ihmeessä suhteeseen, mutta jos tunnet itsetuntosi ja luottamuksesi rapisevan päivä päivältä, jätä hänet.
Kyllä hän varmasti sinua rakastaa, mutta se tunne, mikä sinulle tulee, kun ohitsenne kävelee lihaksikas amazoninainen kertoo paljon. Pystytkö elämään sen kanssa?
Haluatko miehen, joka rakastaa sinua (mutta tiirailee vieraisiin pöytiin)
Vai miehen, joka JUMALOI naiseuttasi ja rakastaa sinua???
Minä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon:) Ja minulla on nyt upea suhde mieheen, joka arvostaa kauneuttani (kaunistautumistani)... Ja se tuntuu ihan helvetin hyvältä!
Minäkin olen vähän ihmetellyt tuota poikatyttöfiksaatioita, mutta luulisin, että se johtuu enimmäkseen siitä, että miestäni ärsyttää perinteiset sukupuoliroolit. Kyllähän ne minuakin ärsyttävät, mutta eivät niinkään ulkonäön suhteen. Olen kyllä sitä mieltä, että naisennäköiset naiset ovat kauneimpia ja ihanimpia.
Ja ei, miehelläni ei ole taipumusta biseksuaalisuuteen. Olen sitä niin paljon yrittänyt tonkia hänestä. Häntä viehättää nimenomaan se, että nainen on poikamainen naiseudestaan huolimatta. On vain joskus ärsyttävä olo, kun naiseuttani ei arvosteta ja tietäisin n. 50 miestä, jotka varmasti arvostaisivat sitä. Sinäänsä omituista, että minulle on lähes kaikkien muiden miesten seurassa itsevarma olo paitsi mieheni.
Ja varsinkin nyt näin parin paukun jälkeen pystyn sanomaan suoraan, että en todellakaan pysty elämään sen tunteen kanssa, että hän rakastaa amazoneja enemmän kuin minua. Lapsellista, mutta totta. KErran hän kertoi runkanneensa videolle, jossa oli lihaksikas nainen esittelemässä lihaksiaan. En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka loukkaantunut ja surullinen olin. En edes oikein pystynyt käsittelemään asiaa mielessäni. Tiedän, erittäin lapsellista. Ehkä joskus kasvan ja kehityn vielä, mutta enhän minä olekaan kuin vasta 20-vuotias...
ei minunkaan mieheni. Onneksi en minäkään, joten ongelmaa ei asiasta tule. Miehesi on tullut puolitiehen vastaan, kun on sanonut ymmärtävänsä...mikset siis sinäkin tekisi niin?
Ööh, en kyllä voi väittää pukeutuvani mitenkään ilotyttömäisesti. Olen usein korea, värikäs ja erikoinen, mutta huoramaiseksi en kyllä pukeutumistani sanoisi, eikä ole kyllä kukaan muukaan sanonut.
Anna viedä sua kun pässiä narussa sen takia
että miehelläsi on omituinen käsitys naisellisuudesta.
Ihan vaan tiedoksi etä 90 % miehistä justiin
pitää iloisesta, eläväisestä, naisellisen näköisestä ja muotoisesta naisesta.
Missään tapauksessa meidän ei kuulu olla
koviksia tai täysin rasvattomaksi treenattuja
vain miesten tahdosta, ei !
Ole ihan reilustei se miltä sinusta tuntuu.
Älä nyt suutu , mutta taidat ihan liikaa elää
miehsei kautta ihan ulkonäköä myöten.
Vaaditko sinä häneltä jotain erityistä seikkaa
ulkoäössä ja pukeutumisessa? Miksi hän vaatii sinulta ?
Ärhg- verenpainen nousisi mullakin jos koko ajan
pitäsi vahtia olemistaan tai ulkonäköään.
Me kun nyt kaikki ei olla miss Suomia tai
fitnessin maailmanmestreita.
Meillä on pienemmän tytön kanssa linnanjuhlien aikana leikkimielinen kisa siitä kuka on kaunein. Veikkailtiin ja arvailtiin.
Tyttö mietti hetken ja sanoi mutta että äiti
kaikista kaunein nainen on "Liisa", mun entinen työkaveri. Hän on lyhyt, hieman on pullea,
rinnat ja takapuoli siis on, kantaa kilonsa naisellisuutta uhkuen, tukka on aina kivasti, hymyilevä ja positiivinen. Ei mitenkään missi mitoiltaan mutta lapsen silmissä kaikista kaunein.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus kuullaan !
Tuotanoinniin...MITEN te sitten ylipäänsä "jouduitte" yhteen, jos hän kuitenkin etsi sitä "lihaksikasta poikatyttöä"...?
No anyway - älä sinä rupea itseäsi muuttelemaan, on "miljoona" miestä, jotka etsivät juuri SINUNkaltaistasi naista - naisellista, rehevää(?), itseään laittavaa ja koristavaa...
Ja ne ovat monasti itse tosi maskuliinisia "tosimiehiä", jotka etsivät niitä TODELLA naisellisia naisia.:)
Niin siis...suosittelen pikemminkin miehen vaihtoa kuin vaatteiden vaihtoa.
eivät kerro mitään suoraan, aina kierrellään ja kaarrellaan.
mistenlogiikalla sanottuna: miehesi mielestä "muodokkuutesi" on läskiä, tyylisi mauton ja et ole yhtään spontaani : yrittää saada sua vähän salille kiinteytymään, suosimaan vaatteita, joissa et näytä pelle hermannin vaimolta tai riikinkukolta ja että heittäytyisit hetkiin ja pelleilisit enemmän, etkä olisi tommonen hienohelma.
Kyllä oli selvää näkemystä, juuri noin. Kun on kuin joulukuusi hörhelöineen ja mielestään naisellinen, huh...huh.
Todellakin, vähempikin piisaisi.
Aistikas voi olla ilman turhia ylilyöntejä.
Salilla käynti kiinteyttää kummasti sitä "naisellista" läskiä, joksi he sitä kutsuvat.
Ja myös meikeissä täytyisi osata valita hillitty tyyli, se on juuri sitä naisellisuutta.
Olisi kyllä kivaa ja helppoa, jos kyse olisi tuollaisista asioista. Niin ei kuitenkaan kuulemma ole, minä en vain ole oikeanlainen nainen.
Meidän suhteessa taas minä olen se poikatyttö. Olen aina ollut ja tulen olemaan. Mieheni ei voi mitenkään ymmärtää, miksi en muutu mallivartaloiseksi naiseksi, joka käyttää aikasensa hiustenlaittoon tai ulkonäköseikkoihin. Siitä huolimatta hän myöskin kuulemma välittää minusta juuri tällaisena kuin on, olen hänestä söpö ja luonteeltani kuulemma täydellinen hänelle. Mutta kunhan en vain syö mitään karkkia tai makeaa... Eli ota näistä miehistä selvää :D
Kyllä sitä itse aina miettii, kun joku erittäin hoikka sipsuttaa ohi, että onko tuo nyt parempi kuin minä (olen hieman ylipainoinen, mutta urheileva ja nätti, vaikka itse sanonkin). Toisaalta ei se mies tuosta ole mihinkään lähtenyt ja on sanonutkin, että kommentit johtuu omasta huonosta itsetunnosta ja pelkää minun jättävän hänet.