Minulla on järkyttävän huono itsekuri. Tarvitsen todella tsemppausta laihdutuksen suhteen, rupeaa olemaan tosi kyseessä.
Kertokaahan, mitkä keinot/asiat ovat kannustaneet teitä jatkamaan / saaneet teidät jatkamaan laihduttamista?
Kertokaahan, mitkä keinot/asiat ovat kannustaneet teitä jatkamaan / saaneet teidät jatkamaan laihduttamista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos herkuttelu on saanut yliotteen, niin pieni irtiotto syömisestä voisi auttaa. Pidä viikon ajan Nutrilett-kuuria tai muuta tehokuuria ja aloita sen jälkeen uusi elämä. Pidä ruokapäiväkirjaa. Syö viisi kertaa päivässä kevyitä annoksia. Suosi soppaa, salaattia ja sitrushedelmiä. Juo nälkääsi ihanaa makuvissyä tai ligh-limsaa. Ajattele, että tämä on se kevät, jonka aikana pääset eroon läskistä. Ilman pientä nälkää ei laihdu, se on saletti.
Tee realistinen tavoite ja välitavoitteet. Maksimissaan kilo viikossa on realistinen tavoite, sen saavuttaa kun energiansaanti jää joka päivä vähintään -1000 kcal miinukselle.
Olemme lähdössä avopuolisoni kanssa pariksi viikoksi päiväntasaajan tienoille ja tahdon näyttää rannalla vähissä vaatteissa hyvältä.
Se motivoi pudottamaan painoa,sillä minulla ei ole aikomusta tulle luulluksi valkoiseksi valaaksi... =)
Mullakin on ollut tosi huono itsekuri ja vieläkin se välillä repsahtaa huonon puolelle, mutta olen kehittänyt sitä...se olikin siis mahdollista että sain sitä kuria itseeni. Toivottavasti sullakin onnistuu. Olen pudottanut 32 kiloa. Loputkin ylimääräiset pitäs saada pois mutta kuri on nyt vähän löystynyt useammin kuin viime vuoden aikana, jolloin laihdutin ihan tosissaan. No, nyt on vähän liian usein tullut herkuteltua, auts. On tää laihdutus ja painonhallinta vaikeeta...mut ei mahdotonta yleensä ottaen.
En ole ikinä oikein sisäistänyt itselleni, mitä ihmettä tuo itsekuri oikein on.
Jotta voi sitoutua elämänmuutokseen, on oltava tarpeeksi voimakas motivaatio.
Mieti, miksi haluat laihtua? Mitä se sinulle antaa ja ottaa? Mikä muuttuu ja mikä pysyy? Onko ajatuksesi ja haaveesi realistisia?
Laihtuminen ei tee sinusta parempaa ihmistä, ei välttämättä kauniimpaa eikä suositumpaa.
Älä laihduta siksi, että lääkäri tai ihanteet määräävät. Laihduta siksi, että haluat tarpeeksi sen tuomia muutoksia.
Kommenttina tuohon, että laihtuminen ei tee välttämättä kauniimpaa eikä suositumpaa ...
Huomasin kun oli 20 kg laihtunut, että että tulin eri tavalla huomioiduksi kuin lihavana. Voisin kyllä sanoa että tulin suositummaksi. Ulkoisesti tulin kauniimmaksikin, koska monet vaatteet näyttivät hyviltä päällä. Itseluottamus kasvoi ja sain myös tosi hyvän työpaikan.
Muutos on iso, jos laihduttaa enemmän. Sen huomaa sitten kun on laihtunut, että täytyy sopeutua uuteen kroppaansa. Kyllä siinä myös minäkuvaan tulee muutoksia.
Minäkin olen laihtunut useita kymmeniä kiloja ja koen itseni kauniimmaksi kuin ennen. Vaatteissakin on enemmän valinnanvaraa.
Yksi ystäväni totesi kuitenkin kuultuan kuinka monta rasvakiloa olin hävittänyt, ettei hän ollut huomannut minun olevan niin lihava, kun kuulema olin niin tasapainoinen olemukseltani ja käytökseltäni.
Itse en kokenut tulevani laihtumisen myötä suositummaksi, mutta toki itseluottamukseni kasvoi ja moni asia muuttui mukavammaksi.
Tarkoitin tuolla "laihtuminen ei välttämättä tee kauniimpaa" sitä, ettei se täytä epärealistisia odotuksia. On olemassa paljon hoikkia ihmisiä, jotka eivät ole järin kauniita. Millä sitä kauneutta sitten mitataankin.
:)
Motivaatiolla on tapana olla vaihtelevan suuruinen ja välillä täysin olematon. Joskus vaan syöminen voi tuntua hetkellisesti paljon paremmalta ajatukselta kuin joku kaukana häämöttävä tavoite, josta on vaikea saada konkreettista mielikuvaa. Sama pätee itsekuriin, koska kyllä se mulla ainakin seuraa sitä motivaatiota aika tarkkaan.
Minulla parhaiten toimii se, että teen tietynlaisesta käyttäytymisestä tavan. Se vaatii aika paljon itsepsyykkausta, mutta siihen voi päästä. Silloin ei edes ajattele, tekisikö mieli karkkia tai pizzaa tai jaksaako lähteä jumppaan vai ei. Toimii vaan sen mallin mukaan minkä on päättänyt ottaa tavaksi, eikä mieti sitä sen enempää.
Kyllä mulla ainakin repsahdus on aika taattu, jos rupean mielessäni vatvomaan, että voi kun tekis mieli tuota ja tuota, mutta en mä nyt sais sitä syödä... silloin se menee sinne itsekuria ja motivaatiota koettelevalle puolelle. Jos on päättänyt, ettei koske tiettyihin herkkuihin, niin parempi kun ei anna itsensä ajatella niitä ollenkaan. Toteaa vaan mielessään, että enhän minä tuollaisia syö ja piste.
Tällainen ajatusten poissulkemisen taito on ihan hyvä opetella, silloin ei oikeastaan juurikaan tarvitse itsekuria.
En tiiä sitten miten muiden pään sisällä asiat menee, mutta mulla ainakin toimii. Laihdutin viime keväällä 17 kiloa ilman ainuttakaan repsahdusta tai kalorirajan ylittävää päivää, ja menin liikkumaan joka ikinen kerta kun olin suunnitellutkin.
Mun ongelma ei olekaan laihduttaminen, vaan sen jälkeinen painonhallinta, koska mä en vaan tiedä miten sitten söisin kun sais syödä niin paljon, ja kun ne herkut on olleet poissa kuvioista niin monta kuukautta, ettei oikein tiedä miten niihin pitäisi suhtautua, niin kaikki menee jotenkin ihan höpöksi. Enimmäkseen se taitaa johtua siitä, etten ikinä pääse loppuun asti, ja silloin jää sellainen päälle, että pitäis alottaa taas ja sitä lykkää ja lykkää mussuttaen samalla ties mitä ja kuinka paljon, kunnes huomaa lihoneensa jo yli puolet kiloistaan takaisin. Sitten masentaakin jo sen verran paljon, että voi mussuttaa ne loputkin takaisin :O Mä oon kyllä oikein ultimate jojolaihduttaja...
Nyt on sitten tarkoitus opetella tässä laihduttaessa vähän normaalimpaa syömistä, kun ei tästä muuten varmaan mitään ikinä tule.
Tässä sitä itsepsyykkausta vasta tarvitaan. Pitäis päästä eroon toimintatavoista ja ajatusmalleista, jotka on hallinneet mua jo puolet elämästäni.
Kun minulla on heikko hetki, katselen tai ajattelen kahta 15 vuotta minua vanhempaa työkaveriani. Toinen on hoikka ja hyväkuntoinen. Hän käyttää kivoja vaatteita, liikkuu ketterästi ja matkustelee paljon. Toinen on reilusti ylipainoinen, pukeutuu kuminauhavyötäröhousuihin ja kaapuihin, kävelee vaikeasti (jonottaa polvileikkaukseen) ja tuskailee verenpaineen kanssa. Katselen näitä kivoja ihmisiä ja mietin, kumpaa haluan 15 vuoden päästä muistuttaa.