Profiiliani perustaessani ajattelin leikilläni lähteväni mukaan, mutta kuinka kävikään? Löysin kaikinpuolin miehen, jollaista olen koko elämäni ajan toivonut: pitkä, hoikka, urheilullinen, hyväkäytöksinen, pitää lapsista, hellä, ottaa muut huomioon jne. Oikea satuprinssi!
Olemme seurustelleet vajaat 8 kk ja minulla on nyt ongelma. Hän on upea ex-urheilija, jolla ex-vaimo, ex-naisystävä, paras työkaveri ym lähipiirin naiset ovat kaikki pitkiä, solakoita liikunnallisia upeilta näyttäviä naisia, suorastaan kaunottaria. Itse olen lyhyt ja pyöreähkö, taistelen kilojeni kanssa jatkuvasti. Miesystäväni vakuuttaa minulle, ettei ole ketään muuta ja että hän rakastaa vain minua juuri tällaisena kuin olen. Uskon häntä, sillä hän on todella omistautunut suhteeseemme. Hän on iältään 56v ja minä alle 50v, ikäeroa 7v.
Edellispäivänä kun katselimme hänen valokuviaan, käteeni osui kuva upeasta naisesta hänen käsipuolessaan - se oli hänen ja hänen lapsiensa perhetuttu, urheiluystävä jo 20 vuoden takaa. En voinut itselleni mitään, vaan pillahdin kertakaikkiaan lohduttomaan itkuun. Miesystäväni totesi nähdessään kyyneleeni, ettei kuvan olisi pitänyt olla laatikossa muiden seassa. Valtava alemmuudentunne valtasi minut jo toista kertaa kuukauden sisällä. Ensimmäisen kerran koin tämän itselleni täysin vieraan tunteen, kun työni takia vierailin hänen ex-naisystävänsä upean kodin lähistöllä.
Miesystäväni on lohduttanut minua, mutta tapausten jälkeen, olen ollut muutaman päivän poissa tolaltani ja kerännyt itseäni - kuten nytkin - henkisesti tästä vieraasta tunteesta.
Neuvokaa naiset, mitä minun pitäisi tehdä? Olenko haukanut liian ison palan? Itsetuntoni ei ilmeisesti kestäkään tätä upeaa komistusta ja hänen tuttavapiiriään. Voiko todellinen rakkaus olla näin raastavaa? Vai valehteleeko mies, sillä tekstiviestit vaihtuivat yhä jouluun saakka sekä ex-naisystävän että perhetutun kanssa. Perhetuttuaan hän ei suostu esim. kutsumaan kylään pyynnöstäni huolimatta. En ymmärrä? Mikä neuvoksi?
Olemme seurustelleet vajaat 8 kk ja minulla on nyt ongelma. Hän on upea ex-urheilija, jolla ex-vaimo, ex-naisystävä, paras työkaveri ym lähipiirin naiset ovat kaikki pitkiä, solakoita liikunnallisia upeilta näyttäviä naisia, suorastaan kaunottaria. Itse olen lyhyt ja pyöreähkö, taistelen kilojeni kanssa jatkuvasti. Miesystäväni vakuuttaa minulle, ettei ole ketään muuta ja että hän rakastaa vain minua juuri tällaisena kuin olen. Uskon häntä, sillä hän on todella omistautunut suhteeseemme. Hän on iältään 56v ja minä alle 50v, ikäeroa 7v.
Edellispäivänä kun katselimme hänen valokuviaan, käteeni osui kuva upeasta naisesta hänen käsipuolessaan - se oli hänen ja hänen lapsiensa perhetuttu, urheiluystävä jo 20 vuoden takaa. En voinut itselleni mitään, vaan pillahdin kertakaikkiaan lohduttomaan itkuun. Miesystäväni totesi nähdessään kyyneleeni, ettei kuvan olisi pitänyt olla laatikossa muiden seassa. Valtava alemmuudentunne valtasi minut jo toista kertaa kuukauden sisällä. Ensimmäisen kerran koin tämän itselleni täysin vieraan tunteen, kun työni takia vierailin hänen ex-naisystävänsä upean kodin lähistöllä.
Miesystäväni on lohduttanut minua, mutta tapausten jälkeen, olen ollut muutaman päivän poissa tolaltani ja kerännyt itseäni - kuten nytkin - henkisesti tästä vieraasta tunteesta.
Neuvokaa naiset, mitä minun pitäisi tehdä? Olenko haukanut liian ison palan? Itsetuntoni ei ilmeisesti kestäkään tätä upeaa komistusta ja hänen tuttavapiiriään. Voiko todellinen rakkaus olla näin raastavaa? Vai valehteleeko mies, sillä tekstiviestit vaihtuivat yhä jouluun saakka sekä ex-naisystävän että perhetutun kanssa. Perhetuttuaan hän ei suostu esim. kutsumaan kylään pyynnöstäni huolimatta. En ymmärrä? Mikä neuvoksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikea sanoa ulkopuolisena tuohon onko mies rehellinen mitä tulee yhteydenpitoon muiden naisten kanssa.. Muuten kuulostaisi siltä, että rakastaa sinua varmasti, koska on kanssasi.
Minä olen ollut vuosikausia komean, charmikkaan, ihanan miehen kanssa ja meillä kaikki ihan ok. Muistan aina kun näin ensimmäisen valokuvan hänen ex-vaimostaan, pieni kaunis nainen. Pitkä en ole minäkään, mutta olen muodokas, naisellinen. Omasta mieletäni olen elefanttikokoa ex-vaimoon verrattuna. Mutta mies on aina ihannoinnut pientä pyöreyttäni, ihalilee ihon pehmeyttä, sanoo seksikkääksi ja kauniiksi usein. Olen alkanut uskoakin häntä :)
Oma ex-mieheni taas avioitui pitkän, laihan blondin kanssa. Muistan kun hänetkin näin ekan kerran, ajattelin kieltämättä, että ex-mieheni varmaan aina kärsi kun olin pyöreä. En tiedä.
Me naiset olemme tällaisia. Pitäisi hyväksyä itsemme, nauttia siitä mitä olemme ja keskittyä suhteisiimme täysillä. Tee sinäkin niin.
..ja nätiksi sanottu, kokoa M. Pituutta 160, painoo 56 kg, tukka pitkä, liikun paljon ja vartalossa kiinteyttä.. silti molemmat exäni ottivat seuraaviksi akoikseen koot XL ja molemmilla tukkä lyhyt, pullerot posket ja iso peppu.
eiköhän tuo sun ukkosi sinusta tykkää, koska olet mikä olet.
Minun nykyinen kaverikin sanoi, että oisinpa hiukan pyöreämpi, niin arvaapa, tuleeko olo, että en taaskaan kelpaa, lopuksikaan..
Minkä minä sille voin, jos olen aina ollut pieni??
Miksi huolistuisit? Äijälläsi olisi varmasti vientiä, mutta on valinnut sinut. Ei kaikki
miehet välitä pitkistä ja hoikista naisista
(itse asiassa noin puolelle miehistä naisen
ulkonäkö on yhdentekevä vaikka naiset eivät
sitä uskokaan). On aika luonnollista, että
äijäsi tuttavuudet ovat pitkiä ja hoikkia
kun liikkuu urheilupiireissä mutta ei se
millään osoita että äijäsi olisi kiinnostunut vain heistä. Saattaa jopa olla, että pitää pienistä&pyöreistä. Yläpää on naisessakin se tärkeämpi osa (ainakin yli 30-kymppisille).
Yhteydenpitokin on todennäköisesti ihan viatonta,
ei kaikki eroa ovet paukkuen.
Mä olen siis mies.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Tiedän kyllä kuinka hankalaa se voi olla, mutta anna itsellesi lupa nauttia rakkaudesta ja siitä että olet saanut rinnallesi miehen joka arvostaa sinua naisena, ihanana naisena jolla on hyvä sydän ja ihana sielu.
Unohda menneet, ja miehen entiset naiset... sinä olet sinä ja siksi ihan ainutlaatuinen nainen.
Rakkaus vaan on sellaista, sokeaakin jopa, sanotaan=).En usko että olet niin surkea mitä itse luulet, mutta... jos kumppanisi täytyy jatkuvasti lohdutella sinua, ja sinä tihrustelet ja surkuttelet itseäsi liian usein, miten luulet että käy?Kuka jaksaa kaiken aikaa vakuutella ja varoa ettei loukkaisi kumppaniaan sellaisella jolle ei itsekään mitään voi, menneisyydellä ja tuttavilla ymym.
On totta että aiheuttaahan se joitain hankaluuksia jos kumppani on komea tai kaunis, ja itse hieman tavallisemman näköinen. Oma exäni (30v avioliittoa) oli ulkonäöltään naisten mieleen, ja aiheuttihan se noina vuosina kaikenlaista, mutta ei se eroa aiheuttanut kuitenkaan.Nykyään hänellä on aika tavallisen näköinen kihlattu, eli ilmeisesti minä olen sekä tavisakka että silkkoa sisältäkin=)). No leikki leikkinä, mutta vaikea oli kamppailla mustasukkaisuuden kanssa joissain vaiheissa,kunnes vihdoin opin, että ei se sukuttelemalla parane, tiedän omat hyvät puoleni, ja joskus ne on huomannut joku muukin, tosin nykyinenkin kumppanini on varsin ok joka suhteessa, mutta kyllä oikeasti tunnen ja tiedän että hän rakastaa minua. Jos en kelpaa , niin en itseäni väkipakolla myy, elämää on, kauniiden ja rohkeiden ulottumattomissakin=) Tsemppiä!
Samat on tunteet välillä täälläkin.. Vaikka itse nuorempi olenkin. Ehdin jonkin verran yli parikymppiseksi kun vihdoin löysin ensimmäisen vakavasti otettavan suhteen, ja kerralla sitten sellaisen komistuksen, etten ollut uskaltanut toivoakaan. Aluksi olin vain onnellinen tästä suhteestani, mutta vähitellen itsetunto alkoi rapistumaan (mm. sairastelujen ja liikuntakieltojen parin kilon myötä). Miehen ex- nainen oli hoikka ja kaunis. kun ensimmäisen kerran näin hänet kniin murruin täysin. Myöhemmin olen tajunnut että minähän se olen jonka mies haluaa. paljon tämä mies kääntää päitä ulkopuolisten keskuudessakin, mutta heistä minä en osaa enää huolehtia.
Yksi asia, mikä itsetuntoani on varmaan myös kalvanut, on se, ettei mieheni ole sanonut minua kauniiksi enää pitkään aikaan. Muilla adjektiiveilla ehkä, mutta ei varsinaisesti ole paljon kehuja enää annellut. Samalla hän ihmettelee, mikä minulle on tullut, kun puhun ulkonäöstäni usein negatiiviseen sävyyn. Kuinka voi tuntea itsensä kauniiksi? En haluaisi, että ihmiset katsoisivat meitä ihmetellen, että miten ihmeessä tuo nainen on tommoisen saanut...:(
Miksi ne pitkät hoikat naiset ovat ex juttuja tälle miehelle? No siksi kun hänen naisihanteensa on pieni ja "pyöreä" !! Pää pystyyn ja nauti tämän miehen kanssa elämästä ja anna ajan viedä elämäänne eteenpäin!
Pidä pääsi vain rohkeasti pystyssä, ja ole oma itsesi, ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Jokainen on erilainen, luojan kiitos, ja jokainen on jonkun silmissä kaunis, vaikka olisi muutama lisäkilo, taikka ryppyjä.
Minä itsekin olen ihan tavallisen näköinen ja vähän pyöreä, mutta se ei ole minua haitannut, olen ylpeä siitä mikä olen. Ja koska olen luonteeltani sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada seuraa.
Iloinen ja positiivinen asenne saa monesti ihmisen säteilemään ja jos on vielä itsetunto kohdallaan muutamasta lisäkilosta huolimatta, niin se tyytyväisyys näkyy myös päällepäin.
Muistan kerran kun olimme työporukan kanssa tanssimassa, ja meidän ryhmässä oli nainen joka piti itseään tosi kauniina, ja oli kovat meikit, ja hän oli niin olevinaan jotain upeaa.
Mutta hän oli koko illan aika hapan, eikä hymyillyt, ja kun hän sitten itsevarmana meni erästä tosi komeaa miestä hakemaan, niin saikin pakit, kauneudestaan huolimatta.
Ja minä, tavallinen, pyöreä pullukka menin seuraavana hakemaan samaa miestä, ja hän lähti heti tanssimaan kanssani.
Ehkä tilanteeseen vaikutti se kun olin iloisella päällä ja hymyilevä, en hapannaama.
Eli hymyä kasvoille, iloinen mieli ja positiivinen asenne, niin menee paremmin.
löytyykin sama alemmuuskompleksi. Tulee tosiaankin mieleen joku 70-luvun kotipsykologia. pää pystyyn jos kerran olet onnesi löytänyt.
Taisit ymmärtää väärin, tai luit väärin.
En ole ikinä kokenut alemmuuskompleksia, olen täysin tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olen. Minä uskon siihen että ei onneen riitä pelkkä kaunis ulkonäkö, vaan kyllä miehet katsoo myös sitä sisäistä kauneutta, ja luonnetta.
Olen ollut suosittu seurassa, ja kavereita on riittänyt, johtuen juuri siitä positiivisuudesta ja siitä että on itsetunto kohdallaan, eikä haittaa muutamat lisäkilot.
Miksi pitäisi kadehtia jotain kaunotarta, heitä on maailma pullollaan, kuten komeita miehiäkin.
Eikä kaunis ihminen ole välttämättä sen onnellisempi, voi olla jopa päinvastoin.
Minä olen onnellinen,olen terve, minulla on ihanat lapset,ihana miesystävä, mukava työ, ja kivat työkaverit. ja muutenkin elämä maistuu hyvältä.
Hei
Mistä lie johtuu tuo epävarmuutesi, en tiedä.
Heitänpä kuitenkin sekaan jonkun mietteen:
- "satuprinssi" : oletko jotenkin "liian helppo" kun vaikutat itse ihailevan häntä ylitse muiden miesten, jolloin saatat jäädä ns. käytännölliseksi naisystäväksi ja hän jää kaipaamaan elämänsä naista ?
-nuo viestit:eivät kerro mitään
- kylään kutsuminen: ei kerro mitään, ehkä he ovat olleet rakastavaisia kuitenkin eikä ole mitään mieltä sekoittaa enää häntä elämäänne
-kaunottaret:ei kerro mitään. Ehkä mies on itse epävarma ja voi nyt sinun kanssasi olla huoleti jos et itse kerran ole "kaunotar" - liianko helppo ratkaisu siis ?
- oma epävarmuutesi: mies tekee kaikkensa kun löytää "elämänsä naisen" eli sinun ei tarvitse unelmoida että sinua kohdeltaisiin hienosti vaan hieno kohtelu tulee ennen kuin osaat edes sitä odottaa. Silloin ei ole aihetta epävarmuuteen, sen asian vain vaistoaa.
-"valehteleeko mies": tuskin.
Minussa tuo herättää kyllä vaiston siitä, että kyse ei ole huonosta itsetunnostasi, vaan olette epäsuhtainen pari ja huomaat sen paremmin kuin miehesi. Voisiko olla mahdollista?
Kaikki vihjeet, mitä sinulle tulee vaistomaisesti kannattaisi ottaa nyt todesta, ehkä säästyt turhalta pettymykseltä, jos (siis JOS, ja vain JOS) miehesi vaikkapa viiden vuoden kuluttua taluttaa alttarille kuvailemasi "kaunottaren".
Oma vaistosi kertoo totuuden, ei mikään mitä mies sanoo. Miehet vaan valitettavasti ovat huonompia tunnistamaan tilanteita.
Elä nyt vain eteenpäin, aikahan tuo näyttää millaiseksi yhteiselämänne muodostuu.Siitä voi tulla ihan hyvä juttu ja sinusta "kaunotar", oletko tullut sitä ajatelleeksi ! Treeniä ja tsemppiä vaan.