Löytyykö ketään, joka olisi onnellinen erottaessa? Itse olen eropäätöksen tehnyt ja elämä hymyilee. Puoli vuotta asumuserossa on näyttänyt, että 10 vuotta naimisissa on ollut jatkuvaa turhaa riitelyä, kun toinen ei kykene arvostamaan kuin itseään. Käytännön eroasiat toki huolestuttaa, samoin lasten kasvattaminen, mutta nyt päälimmäisenä on kuitenkin ilo siitä, että saa elää omilla ehdoilla ja omien arvojen mukaisesti loppuelämän.
Onnellinen eropäätös
kmz28
81812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiva kuulla että eron hetkelläkin voi olla myös onnellinen. Itse kamppailen päätöksen kanssa mutta toivon että rohkeus löytyy. Uskon että minä ja puolisonikin olisimme onnellisempia. Käytännön asiat ja muun perheen jaksaminen toki mietityttää mutta uskon että meillekin tämä olisi oikea päätös.
Voimia sinulle tulevaankin ja onnea uuteen elämään!
Aina helpompaa on jäädä kuin lähteä. Lähteneistä hyvin moni on kuitenkin jälkeenpäin sanoo, että ainoa asia joka kaduttaa on, ettei lähtenyt jo kauan aiemmin..
Vaikka ero oli vaikea ja en olisi halunnut erota niin nyt olen varma siitä, että eropäätös oli oikea ratkaisu. Minä elän hyvää ja onnellista elämää lasten kanssa. Saadaan tehdä asioita juuri niinkuin itse halutaan ja silloin kun se meille sopii. Olen oppinut paljon uusia asioita ja mikä parasta olen löytänyt naisen itsestäni uudelleen. Se olikin kadoksissa pitkään; hautautuneena äitiyden ja arjen harmauden alle.
Vastuu lasten kasvattamisesta yksin tuntuu kyllä tosi raskaalta mutta lapset kasvavat päivä päivältä ja aika menee kuitenkin tosi äkkiä. Kaikkeni teen jotta lapsista kunnon kansalaisia kasvaisi vaikka erolapsia ovatkin. Aikuisena yritän huolehtia siitä, ettei lasten tarvitse erosta kärsiä.
Tunnustan kuuluvani tähän joukkoon, ero oli helpotus vaikka suuria riitoja meillä ei ollutkaan. Erilaisuus ja (molemminpuolinen) välinpitämättömyys alkoivat tuntua vuosien kuluessa liian raskaalta taakalta ja sen vuoksi päädyin tähän ratkaisuun. Helppo päätös se ei missään nimessä ollut ja synkkiäkin päiviä on puoleentoista vuoteen mahtunut, mutta siltikin jaksan uskoa että päätös oli oikea. Toinen kirjoittaja tuossa mietti mistä löytää voimat päätöksen tekemiseen, uskon että monesti kyse ei ole voimien puutteesta vaan ihan vain muutoksenpelosta. Jos itse sisimmässään tietää, ettei tunne kumppania kohtaan kuten pitäisi, päätöksentekoa usein jarruttaa pelko muutoksesta. Tutut ja turvalliset arkikuviot menevätkin uusiksi. Osa tuon pelon selättää ja ottaa tulevaisuuden haasteet vastaan, osa tyytyy kohtaloonsa eikä koskaan muutoksenpelkonsa vuoksi saa tehtyä ratkaisuja. Kullakin on se oma mittarinsa mihin on elämässään tyytyväinen ja sietokykynsä, miten kauan huonoa parisuhdetta jaksaa..
Itse elän nyt ihan vaan itselleni (lasten kanssa toki, mutta silti) ja se tuntuu hyvältä. Kiirettä uuden kumppaninkaan hakemisella ei ole, tulee jos on tullakseen.. =)
Käykää ihmeessä katsomassa eroneuvo.fi, siellä on asiaa vanhemmille, jotka miettii eron jälkeiseen vanhemmuuteen liittyviä juttuja!
Minulla on sama tunne. Alussa harmitti vain, että pitkitin eropäätöstäni vuosia, eli heitin elämäni parhaita vuosia pois kituuttamalla kylmässä avioliitossa. Sinkkuvuosinani olen seurustellut rohkeasti miesten kanssa ja voin sanoa, että miehissä on eroja. Kunnes löytyi kumppani, jonka kanssa arkikin on juhlaa. N 50
Minustakin tuntui mahtavalta, kun vihdoin mies muutti pois. Mutta puolen vuoden erossa olon jälkeen on tullut ikävä.
Meillä on ollut hyvä ero. Johtunee kai siitä, että näen exän eri tavalla kuin ennen. Etäisyys on tehnyt hyvää.
Mutta täytyy aina välillä muistella niitä asioita miksi ylipäänsä eroaa.
Voi olla, että mahtava fiilis tulee taas kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan. :)
Minulle kävi sillä tavalla täydellisesti, että vaimo, jota en rakastanut, jätti minut. En tiedä, olisinko siihen pystynyt. Sitten tapasin nykyisen vaimoni, jonka kanssa tuntuu vielä 9 vuoden jälkeenkin kuin olisi vastarakastunut. Jotenkin ns. arkenakin olen vain kiitollinen tästä kaikesta. Sanoisin, että kaikki se, mistä onnettomana vain unelmoin, kävi toteen.