Minä olen matkustanut välimeren maihin usein enkä kertaakan ole jäänyt ilman ruokaa siksi että olen VHH:lla ja joka kerta olen myös syönyt VHH:sta ruokaa.
Viime syksynä esimerkiksi olimme perillä vasta aamuyöllä. Silloin minulla toisn oli melkoinen nälkä kun en lentokoneessa ei ollut sellaista mitä minä huolisin. Mutta hotellin aamupala muninen ja pekonineen auttoi asiaa kummasti.
Sitten tietysti piti lähteä tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin. Vaimo kierteli niitä samalla kun minä kuljin ravintoloissa etsimässä itselleni soveliasta ruokapaikkaa. Löytyihän sieltä sitten erä mukava vaikka vähän hintava rantaravintola jossa oli runsaasti mm. kalaruokia.
No kun sen löysin niin sitten vaimokin oli lähinähtävyydet katsonut ja päätimme sitten syödä siellä rantaravintolassa. Hyvää oli.
Sen jälkeen vietimme iltapäivän rannalla ja kävimme myöhemmin syömässä samassa paikassa. Nukkumaan mentiin aikaisin kun oli hieman univajetta.
Seuraavana päivänä olikin sitten pilvistä. Hyvän aamupalan jälkeen päätimme lähteä kulkemaan lähiseudulla. Vuokrasimme auton ja vaimo lähti katselemaan lähiseutuja ja erityisesti etsimän hyvää ruokapaikkaa. Hän kyllä tietää makuni.
Minä kävin rantaravintolassa syömässä sillä aikaa.
Myöhemmin kävimme siinä runsaan sadan kilometrin päässä eräässä kylässä ja söimme siellä. Hyvää VHH:sta ruokaa oli sielläkin. Pidemmälle emme lähteneet kun emme tienneet onko seuraavassapaikassa sopivaa ruokapaikkaa. Palasimme sitten takaisin hotelliimme ja söimme taas siinä tutussa rantaravintolassa.
Seuraava päivä meni samalla tavalla, kävimme jälleen siinä samassa paikassa kuin edellisenä päivänä, vaimo kyllä oli käynyt katsastamassa erään toisenkin kylän siitä lähistöltä mutta sieltä ei saanut sopivaa ruokaa.
Autoa emme sitten enää vuokranneet mutta vaimo teki pitkiä kiertoajeluja bussilla. Minä vietin aikani hotellissa ja lähikaupoissa sumppuraisen ilman takia, rannalle ei päässyt. Itse en voinut lähteä kiertoajelulle kuin yhden kerran, sen kerran kun vaimo oli bussin päätepisteestä löytänyt sopivan ruokapaikan. Vaimo oli siinä sitten oppaana, hiukan marisi kun oli jo sen reissun tehnyt. Naiset!
No teki vaimo siinä sitten reissun vähn kauemmaskin naapurihuoneiston pariskunnan kanssa, aamulla lähtivät ja vasta yöllä tuli takaisin.
Tällä tavoin se loma meni ja voin sanoa että se rantaravintolan VHH:nen ruoka oli todella hyvää. Ja oli lähellä hotallia, pari sataa metriä vaan.
Kotiin tullessa tietysti oli nälkä kun en syönyt sitä huonoa lentokoneruokaa.
Hyvin siellä pärjäsi ruoan puolesta. Ja mukavia muistoja jäi matkasta, ovat ne upeita ne maisemat ja vuoristokin, hyvin on vaimo onnistunut ne valokuviin vangitsemaan.
Viime syksynä esimerkiksi olimme perillä vasta aamuyöllä. Silloin minulla toisn oli melkoinen nälkä kun en lentokoneessa ei ollut sellaista mitä minä huolisin. Mutta hotellin aamupala muninen ja pekonineen auttoi asiaa kummasti.
Sitten tietysti piti lähteä tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin. Vaimo kierteli niitä samalla kun minä kuljin ravintoloissa etsimässä itselleni soveliasta ruokapaikkaa. Löytyihän sieltä sitten erä mukava vaikka vähän hintava rantaravintola jossa oli runsaasti mm. kalaruokia.
No kun sen löysin niin sitten vaimokin oli lähinähtävyydet katsonut ja päätimme sitten syödä siellä rantaravintolassa. Hyvää oli.
Sen jälkeen vietimme iltapäivän rannalla ja kävimme myöhemmin syömässä samassa paikassa. Nukkumaan mentiin aikaisin kun oli hieman univajetta.
Seuraavana päivänä olikin sitten pilvistä. Hyvän aamupalan jälkeen päätimme lähteä kulkemaan lähiseudulla. Vuokrasimme auton ja vaimo lähti katselemaan lähiseutuja ja erityisesti etsimän hyvää ruokapaikkaa. Hän kyllä tietää makuni.
Minä kävin rantaravintolassa syömässä sillä aikaa.
Myöhemmin kävimme siinä runsaan sadan kilometrin päässä eräässä kylässä ja söimme siellä. Hyvää VHH:sta ruokaa oli sielläkin. Pidemmälle emme lähteneet kun emme tienneet onko seuraavassapaikassa sopivaa ruokapaikkaa. Palasimme sitten takaisin hotelliimme ja söimme taas siinä tutussa rantaravintolassa.
Seuraava päivä meni samalla tavalla, kävimme jälleen siinä samassa paikassa kuin edellisenä päivänä, vaimo kyllä oli käynyt katsastamassa erään toisenkin kylän siitä lähistöltä mutta sieltä ei saanut sopivaa ruokaa.
Autoa emme sitten enää vuokranneet mutta vaimo teki pitkiä kiertoajeluja bussilla. Minä vietin aikani hotellissa ja lähikaupoissa sumppuraisen ilman takia, rannalle ei päässyt. Itse en voinut lähteä kiertoajelulle kuin yhden kerran, sen kerran kun vaimo oli bussin päätepisteestä löytänyt sopivan ruokapaikan. Vaimo oli siinä sitten oppaana, hiukan marisi kun oli jo sen reissun tehnyt. Naiset!
No teki vaimo siinä sitten reissun vähn kauemmaskin naapurihuoneiston pariskunnan kanssa, aamulla lähtivät ja vasta yöllä tuli takaisin.
Tällä tavoin se loma meni ja voin sanoa että se rantaravintolan VHH:nen ruoka oli todella hyvää. Ja oli lähellä hotallia, pari sataa metriä vaan.
Kotiin tullessa tietysti oli nälkä kun en syönyt sitä huonoa lentokoneruokaa.
Hyvin siellä pärjäsi ruoan puolesta. Ja mukavia muistoja jäi matkasta, ovat ne upeita ne maisemat ja vuoristokin, hyvin on vaimo onnistunut ne valokuviin vangitsemaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei kukaan muu kuin vhh:n seurauksena aivonsa tylsistänyt voisi viettää lomaa jahtaamalla läskiruokaa! Sääliksi käy. Normaalit ihmiset etsii lomalta jotain aivan muuta, mutta siihen pitääkin aivojen olla toiminnassa,
lomamatkoilta löydy aivan toisenlaisia makuelämyksiä kuin puritaanisesta Suomesta, tuosta ravitsemuksen DDR:stä. Suomi on oivallinen maa ravintomatkailun suhteen: lähtipä sitten mihin suuntaan tahansa, on ruoka kohdemaassa paljon maukkaampaa kuin lähtöpisteessä. Olisiko Suomi maukkaan ruuan nollapiste?
ei ole mitään merkitystä mitä syö kunhan saa vatsansa täyteen. Suomessahan näitä riittää. Sitten lihotaan kun vedetään perunaa ja pullaa. Täytyy aivotoiminnassa olla jotain vikaa jos välitä yhtään mitä suuhunsa laittaa. Kulinaristit etsivät matkoiltaan myös makunautintoja. Ranskalaiset ovat tässä asiassa todellisia nautiskelijoita ja samalla terveempiä kuin suomalaiset.
on maksakirroosin johtava maa ja sv-taudeissa ainoastaan muutaman pykälän Suomea jäljessä.
Neljässäkymmenessä vuodessa Ranskassa tilanne on huomattavasti parantunut (48,4-28,1), Pohjoismaissa tilanne on mennyt huonompaan suuntaan, erityisesti Tanskassa (11,7-34,2) ja Suomessa (9,9-28,7)
Nämä luvut ovat vuodelta 2005. Suomella on hyvä kasvuvauhti.
Sydäntautien osalta alhaisen riskin maita ovat Italia, Ranska ja Espanja. Euroopassa sv-tauteja esiintyy vain Irlannissa enemmän kuin Suomessa, joten tietosi ovat tuulesta temmattu. Ranskassa kuolee vain 4 ihmistä 10000 kohden kun luku esim Latviassa on kuusinkertainen, Suomessa vieläkin suurempi.
Ranskassahan ollaan hirveän huolissaan ihmisten, etenkin lasten, lihomisesta.
http://www.hs.fi/juttusarja/laskikapina/artikkeli/Ranska huolestui lasten lihomisesta/1135224292917
Mitä maksakirroosiin tulee, sen tilastollisen esiintymisen aleneminen johtuu Ranskassa vain terveydenhuollon hoidon tehostamisesta. Itse tauti ei tietenkään ole vähnentynyt. Näinhän näitä perinteisesti selitellään...
Jos taas Suomessa sydäntautien kehitys kulkee edelleen yhtä myönteisesti kuin viimeiset 40 vuotta, johtaa se siihen että syöpäsairaudet tulevat yleisemmäksi kuolinsyyksi.
on alettu lowfattaamaan kuten Suomessakin. Lihavuus näkyy nopeiten lapsissa joille syötetään vähärasvaista ruokaa.
Suomen sydäntautien kehitys räjähtää käsiin jos ja kun kaikki diabeetikot alkavat saada infarkteja. Jo nyt olemme sydän- ja melkein minkä tahansa sairauksien kärkimaita. Melkoinen saavutus Puskalta.
Ranskassa ongelmia tuottavat sekä liiat sokerit että liian rasvaiset ruoat. Ja kun lapset istuvat yhä enemmän tietokoneen äärellä jää liikunnan määrä liian vähäiseksi. Syödään energiaa siis enemmän kuin mitä kulutetaan - tuttu tarina.
Sydäntautien kehityshän Suomessa on ollut erittäin positiivista 60-luvulta lähtien. Hyvä niin.
Diabetes taas lisääntyy, koska ihmiset syövät liikaa ja lihovat. Pelkästään riittävällä liikunnalla voitaisiin ehkäistä valtaosa kakkostyypin sairauksista. Diabeteshan on ennen kaikkea rasva-aineenvaihdunnan sairaus.
valmis- ja pikaruuan tarjonta on kasvanut valtavasti. Lisäksi tapa syödä on Ranskassa muuttumassa. Perinteisesti perheet ovat kokoontuneet yhdessä pöydän ääreen syömään iltaisin. Ruoka-ajat ovat tarkasti määritellyt, eikä niiden ulkopuolella syödä juuri mitään.
Pitkiin aterioihin on kuulunut useita ruokalajeja, mutta pieniä annoksia. Nykyään yhteisiin aterioihin ja niiden valmistamiseen ei enää monessa perheessä tahdo löytyä aikaa.
Selkeiden ruoka-aikojen tilalle on tulossa jatkuva yksinäinen napostelu.
Näinhän se Suomessakin menee. Napostellaan välipaloja, ostetaan valmisruokaa, hiilihydraattien syönti lisääntyy.
KTL:lle pitäisi antaa enemmän rahaa kansanterveystyöhon, siitä tulisi säästöä kun ihmiset noudattaisivat virallisia suosituksia ja jättäisivät nuo napostelut. Kunnon ruisleipä vie nälän ja pitää sen pois useamman tunnin.
Sitten olisi VHH:llakin joku kunnollinen vertailukohde (jolle VHH häviää), helppo se on kehuskella VHH:lla kun ottaa vertailukohdaksi epäterveellisimmän mahdollisen tilanteen. Ainaostaan siinä seurassa VHH pärjää edes jotenkin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ( po. Sairauden ja pahoinvoinninlaitos SPL ) itse suosittaa syömään jopa 6 ateriaa päivässä. Ei kukaan jaksa syödä kuutta täyttä ateriaa päivässä joten ne välipalat on napostelua.
Tääaisille suosituksille VHH pärjää aivan mainiosti.
sekä ruoka-annoksessa että vaatteissa.
Hei, lautasen ei tarvitse joka kerta olla ääriään myöten täynnä.
Olet kuin pieni lapsi joka valitse kahden euron kolikon ja viiden 10 sentin kolikon välillä. Lapsi ottaa viisi 10 sentin kolikkoa kun luulee että siinä on enemmän kun on useampi kolikko.
Luulisi äijän jo tuohon ikään ymmärtävän että useampi annos ei silti tarkoita että siinä olisi enemmän. Mutta kun ei niin ei.
syötkö kolikoita?
Kyllä on niin perin juurin menemistä rajoittava dieetti se VHH. Olen itse tömännyt ihan samoihin ongelmiin, eli siihen että sopivan ruokapaikan löytyminen voi olla joskus hankalaa. Ja etenkin kun sattuu olemaan siesta-aika, niin voi auta armias sitä nälkää joka iskee jos ei ajoissa pääse syömään. Siinä kyllä menee mies heikkoon kuntoon, vapisee eikä jalat kanna. Mutta välipalallahan siitä sitten selviää, sitten taksiin vaan ja hotelliin maate ja odottamaan ruokalan aukeamista.
Omakohtainen kokemus tuo on siinä mielessä, että noin kävi VHH:ta harrastavalle luokkakaverilleni edellisvuonna kun olin luokkaretkellä Kreikassa. Pääsin vierestä seuraamaan miten mies oli ruokavalionsa vanki.
Saattajaksi sille laitettiin yksi ympäripäissään oleva rasittava tyyppi :) Molemmista päästiin eroon vähäksi aikaa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kyllä hänen VHH-dieettinsä loppui siihen, vaikka alkumatkasta pullisteli sillä eikä varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi mikä on VHH. Tiedä miten nyt syö, mutta laihtunut on entisestään ja värikin on palannut poskille.
löytää sopivaa ruokapaikkaa kuin Suomessakaan. Kyllä minä pyydän jättämään perunat, riisit tai pastan pois lautaselta ja hyvin ovat totelleet niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lihaa, kalaa, kanaa ja runsaasti kasviksia. Siinä se on ja tosi helppoa.
"Ja etenkin kun sattuu olemaan siesta-aika, niin voi auta armias sitä nälkää joka iskee jos ei ajoissa pääse syömään. Siinä kyllä menee mies heikkoon kuntoon, vapisee eikä jalat kanna."
Tyypillisiä oireita runsashiilihydraattista ruokavaliota noudattavalla. Vähennä jo ihmeessä hiilihydraatteja jos noin pahalta tuntuu. Sokeririippuvaisuus on ilmeistä jos joutuu menemään hotelliin maate ruokavalion vuoksi.
Näyttää siltä, että koko reissu on mennyt oikeanlaisen sapuskan etsimiseen ja reissujakin olet sen takia joutunut jättämään väliin.
En todellakaan haluaisi olla kaltaisesi ihmisen kanssa matkalla, vaimollasi täytyy olla pitkä pinna.
Ja kuliranististen nautintojen hakeminen matkaillessa on hieman eri asia kuin se että ei voi lähteä ekstemporereissailemaan siksi että määränpäästä ei välttämättä löydy oikeianlaista ravintoa. Huh.