Mulla on tällainen tosi ihana naispuolinen ystävä, itse oon siis mies. Aina se jaksaa mua kuunnella, huolia ja muuta. On symppis, mukava jne...En oo häneen niin ihastunu ja sen takia mietin että ei taida olla järkevää alkaa yrittään seurustella, voin menettää vaan ystävän. Ja tää on mun paras ystävä, eikä mulla taida montaa muuta ystävää olla ees.
Joskus vaan ihmettelen että aika hassua ja jossain määrin vaikeata on olla melko läheinen ystävä naisen kanssa joka on maailman ihanin ihminen.
Ei tollaisia ihmisiä montaa oo maailmassa. No nyt oon tutustunu yhteen saksalaiseen mieheen joka on hieman samaa sorttia:
-Huumorintajuinen
-Kiltti, ei sano koskaan mitään ilkeetä
-Pitää lupauksensa
-Onpa vielä positiivinenkin
On monenlaisia ihmisiä täällä maailmassa. Oon melki sitä mieltä että jos jonkin verran poikkeaa ominaisuuksiltaan tuosta mitä luettelin niin ei oo kovin hyvää ystävämateriaalia, vaikka muuten oiskin kiva jutella. On niin monia ihmisiä jotka on vaikeita: ilkeitä, ei pidä lupauksiaan tai liian hankalia muuten.
Ja tän jutun pointti oli: no emmää tiedä noin pähkinänkuoressa :) No ainakin toi että ystävyys on tosi arvokasta jo sinällään :D Ehkä aina ei kannata "ahnehtia" liikaa
Joskus vaan ihmettelen että aika hassua ja jossain määrin vaikeata on olla melko läheinen ystävä naisen kanssa joka on maailman ihanin ihminen.
Ei tollaisia ihmisiä montaa oo maailmassa. No nyt oon tutustunu yhteen saksalaiseen mieheen joka on hieman samaa sorttia:
-Huumorintajuinen
-Kiltti, ei sano koskaan mitään ilkeetä
-Pitää lupauksensa
-Onpa vielä positiivinenkin
On monenlaisia ihmisiä täällä maailmassa. Oon melki sitä mieltä että jos jonkin verran poikkeaa ominaisuuksiltaan tuosta mitä luettelin niin ei oo kovin hyvää ystävämateriaalia, vaikka muuten oiskin kiva jutella. On niin monia ihmisiä jotka on vaikeita: ilkeitä, ei pidä lupauksiaan tai liian hankalia muuten.
Ja tän jutun pointti oli: no emmää tiedä noin pähkinänkuoressa :) No ainakin toi että ystävyys on tosi arvokasta jo sinällään :D Ehkä aina ei kannata "ahnehtia" liikaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olisit se mun miespuolinen ystävä, johon olen rakastunut, niin olisitpa kumppanini. Toisaalta se olis ehkä aika kauheeta josset ole ihastunut. Kunhan et leiki ystäväsi tunteilla ja puhut hänelle vain totta.
Toisaalta aina en oikein tiedä mitä haluan, kun aattelenkin häntä joka päivä. En vaan tunne olevani ihastunu ja se eniten mättää, enkä taida pitää häntä tarpeeksi fyysisesti viehättävänä.
Mitä siitäkään sitten tulisi että alkais seukkaamaan ystävän kanssa. Eka vois mennä hyvin mut mitä sitten jos huomais jonkun toisen naisen johon ihastuis tai peräti rakastuis ! Se ei ois helppo tilanne se. Voihan sitä entistä ystävääkin tavallaan päättää rakastaa eli pitää huolta, kuunnella, auttaa, mutta vaikuttais se tuovan turhaan riskejä moinen tilanne jos ei selkeemmin ihastuksesta lähde suhde liikkeelle.
Ystäväsi ilmeisesti on kovinkin halukas suhteeseen kun sellaista edes mietit? Ei todellakaan olisi reilua alkaa seurustella hänen kanssaan, jos ajattelet ettei hän ole tarpeeksi viehättävä. Mitä siitäkin tulisi! Jos toista oikeasti rakastaa niin hän on aina kaunis juuri sellaisena kuin on. Omituista on kun seurustelua edes pohdit.. luulisi sun itse tietävän, mitä haluat. Jos et ole tytöstä kiinnostunut muuten kuin kaverimielessä niin miksi ihmeessä kiusaat itseäsi seurustelun miettimisellä! Ettei sinulla sittenkin olisi tunteita häntä kohtaan..? Mitä ikinä päätätkin, sano ystävällesi suorat sanat. Harmittaa niin sen tytön puolesta kun hänen asemaansa samaistun.
Sitä on turha miettiä, mitä joskus myöhemmin tapahtuu: löydätkö toisen naisen, meneekö kaikki päin helvettiä jne. Elä tunteidesi mukaan päivä kerrallaan. Suhteen voi aina lopettaa.
Tekisi mieleni sanoa, että kasva aikuiseksi :D