kunnes heräsin taas todellisuuteen ja masennus jälleen päällä.
muutaman päivän ehdin olla pirteä
M23,5
12847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...vaan mutta se on asenteesta kiinni...vaikea uskoa?
heräät aamulla:
hitto!mähän heräsin ajoissa!
herään liian myöhässä:
noh, ihminen minäkin oon mutta sainpahan nukuttua:)
katson peiliin:
aivan sairaan isot silmäpussit silmien alla! noh, onpahan nenä vielä kiinni kasvoissa joten ei mulla nyt voi kovinkaan huonosti mennä... :)
jos vaan ihmiset tajuais et pienet vastoinkäymiset ei maailmaa kaada, aina vois mennä huonommin... ja suurimman osan vastoinkäymisistä saa käännettyä jossain määrin positiiviseksi.
Kyll mullakin niitä huonoja päiviä löytyy mut ellei muu auta niin katse seuraavaan päivään:)
näitä ikisinkun ajatuksia...
tuntuu, että olen henkisesti täysin väsynyt.
Vaadi oikeuksiasi! Älä anna lutkien valehdella ilman seurauksia!
kuin pelkät naiset. Niitä en kyllä enää jaksa. Sama kuin hakkaisi päätä seinään, yhtä turhaa.
... niinkuin sanonta kuuluu kyllä se aurinko paistaa risukasaankin... ei nyt ehkä tähän tilanteeseen sovi mut silti... kannattaa vaan antaa ajan/ levon korjata asia... ihan normaalia on että joskus vaan tuntee olevansa loppu ja jokikinen pienikin askaretuntuu turhalta, peräti mahdottomalta...
tsemppiä sulle! kyllä kaikki aina paremmaksi muuttuu vaik vaikeeta sitä on välillä uskoakin:)
"...vaan mutta se on asenteesta kiinni...vaikea uskoa?"
Kyllä siinä on kokonaispaskan palkitsevuudenkin kanssa jotain tekemistä. Jos ei ole voimavaroja ja kaikki mitä on niin vie vaan energiaa ja poispäin hyvästä tai kuluttaa niin silloin se ei ole vain asenteesta kiinni - koska se asenne nuijitaan päivittäin hajalle ihan elämän myötä.
Mä en jaksa esitellä elämääni, mut annan vinkkiä: Siihen kuuluu väsymys, paskapalkkainen raskas työ, kaksi rasittavaa lasta, läävä jota en jaksa ikinä siivota kunnolla, tappava jatkuva yksinäisyys, mieli joka on koottu pirstaleista ja teipattu kokoon ja toiveet jotka ei ikinä toteudu. Vanhempien antama "pohja" joka on niin vitun vino ettei sille voi mitään laittaa ilman että se kaatuu, pieni virikkeetön paikkakunta ja kaikinpuolinen osattomuus niin sosiaalisesti, jaksamisen suhteen ja taloudellisestikin.
Tässä mun paskassani kaikki ns. positiivinen ajattelu tuntuu huonolta vitsiltä. Joku joskus pisti mun sähköpostiin positiivareiden materiaalia. Mä hajosin siihen ihan täysin, reaktioni oli itkuraivari koska se ei ole mitään mihin mä osaan samaistua koska siinä ei ole mitään yhteyttä mun oloihin tai elämääni.
Joten jos nyt ottaisit sen "asenteen" ja rullaiset sen paketksi ja työntäisit sen sinne missä....
Muistan ajan jolloin opiskelin, olin täynnä tarmoa ja jaksamista. Minulla oli ystäviä ja joku jota sain rakastaa. Olin silloin täysin eri ihminen. Se oli ihanaa ja antoisaa aikaa, tämä nykyinen on paskaa. Silloin pystyin antamaan itsestäni ulospäin jotain - oli aikaa ja energiaa tehdä niin ja mielentila. Nyt sitä ei ole, ei olosuhteitakaan olla mitään senkaltaista.
Ihan rehelliseti, kuvitteletko että se on aina vain asenteesta kiinni? Tai jos se on - niin luuletko että joku jaksaa edustaa jotain asennetta - jonka toimivuudesta ei edes ole tietoinen - näissä tilanteissa?
Mulla on sulle uutisia: Ihmisellä voi mennä senverran paskasti että se on itseään ylläpitävä kierre. Sori jos tuon ruusutarhaasi mutaisia jälkiä mutta näin mun elämäni on mulle avautunut.
kohta annan mennä kun on alamäki. Mitä sitä jarruttelemaan.
masentavaan mielialaan ja se on pimpsa! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! ;)
mutta maksullisiin en viitsisi.
kysyy lähdenkö sun kanssa kahville..saan sut varmasti hymyilee..sä oot mies ja teet aloitteen ja olen vapaa jos sitä mietit :) saat koko paketin kerralla ja sit tulevaisuudessa saadaan ehkä yhteisiäkin tai mistä sitä tietää :)
lähtisikin :D
..todellisuus just on, ainaista vuoristorataa. :F Toisena päivänä on niin helppo uskoa siihen parempaan todellisuuteen toisena taas ei.
Kai se miehilläkin voi hormooneista johtua - tai jos sulla on liikaa estrogeeniä? :p