äiti sairastaa =/

fiiliksiä. Itsetuhoisia ajatuksia käy välillä mielessä, mitään en ole vielä tehnyt enkä välttämättä pystyisi tekemäänkään. Olo on silti kurja. Lapset ovat n. 2v ja reilu 3v. Olen onnellinen heistä, mutta tuntuu että oma jaksaminen on heikoilla. lLasten isän kanssa meillä on ollut todella "haastava" parisuhde, paljon on sattunut ja tapahtunut! Miehelläni on ollut päihdeongelmaa, ja rahaa on mennyt varmastikkin tuhansia euroja tuohon harrastukseen... Ennen joulua sain tietää että mieheni on pettänyt minua ja se oli kyllä kova isku. Nyt saan pelätä että on joku sukupuolitauti mullakin,ensi viikolla saan soittaa tuloksista. Mieskin eilen taas sit häipyi dokaan, me jäätiin lasten kanssa rahattomina. Ruokaa on onneksi kaapissa, kunhan vaan ei tupakit loppuis :)! Mutta oikeasti tilanne on se että ukko häipyi rahojen kanssa ja meilläkin on parin kk vuokratkin maksamatta. Vaikka ukko on sekoillut niin minä olen kyllä elänyt lasten kanssa ihan normaalia elämää. Nyt oon vaan huomannu että välillä on mullekkin tullut sellasia ajatuksia että jaksanko enää ja kiinnostaako edes mua? Oli jotenkin kauheeta huomata että mä olen lasten kanssa kun on pakko, en enää sen takia että se olisi musta ihanaa. Tottakai nautin lapsistani mutta sen vaan huomasin miten ajatukseni ovat muuttuneet kun vielä pari kk sitten ajattelin aina että "Ukko voi painua vaikka hiiteen, kyllä me lasten kanssa pärjätään ja selvitään" .Nyt en nimittäin ole siitä enää varma selviänkö. Lapset menee maaliskuussa päiväkotiin, sitten aloitan jonkun harrastuksen ja koitan keskittyä itseeni ja siihen omaan hyvinvointiin. Tilanteen tekee kurjaksi vielä se että meillä ei ole tällä paikkakunnalla sukulaisia tai muitakaan jotka voisivat auttaa lasten kanssa tai jolta voisin pyytää apua. Mitä jos mä en jaksa niin minne noi lapset menee? ei mulla ole puolisoa joka niistä pitäisi huolta!Lasten isällä on ollut putki jo niin kauan päällä ettei se pysty niiden kanssa oleen. se tarttis itsekin jonkun katkon ja jatkohoitopaikan... Mutta jos mulla ei ole läheisiä jotka pitävät huolta lapsistani jos olen poissa niin meneekö ne jonnekkin lastenkotiin? saanko mä ne itselleni vielä joskus takaisin? tuntuu et pitäis mennä kuukaudeks laitokseen latautuun, mut kuka mun lapsista pitää sitten huolta?

Moi!

Ja kiitos kannustavasta viestistäsi.Mie olen pienten kaksosten yh-äiti,vuosi sitten eronnut ja sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Oon ollu lokakuusta asti sairaslomalla koska mielialat vaihtelee viikoittain aggressiivisuudesta masennukseen.

Nyt tilanne on se, että lapset menee huomenna sovitusti vastaanottokotiin muutamaksi viikoksi koska itse en jaksa enää hoitaa ja isovanhemmat on aika lopussa myöskin. Isästä ei juuri apua ole.

On aika toivoton olo ja masennus meinaa väkisin viedä mukanaan.Sit oon perjantaista asti oksentanu, en tiiä onko fyysistä vai psyykkistä.Joten usko meinaa tosiaan loppua.

Siks onkin lohduttavaa lukea että joku muu kärsii samantapaisista ongelmista ja on jo alkanut selvitäkin niistä. Toivotan siulle tosi paljon voimia ja pidä kiinni puolisostasi,koska mikään ei oo tärkeämpää kuin se että lapset saa olla jommankumman vanhemman kanssa vaikka toiselle kävis mitä!

Hyvät vanhemmat. Jos toisella, erityisesti äidillä on todettu masennus ja hoidettu sitä, tarkoittaa se lapsen kannalta sitä, että toisen vanhemman siis miehen,pitää kantaa päävastuu lapsen hoidosta. Jos lapsi jää sairaan hoitoon eron jälkeen voi siitä seurata pahimmillaan lapsen kuolema. Väkivaltaisen lopun kohdanneista pikkulapsisa suurin osa on äitinsä tappamia. Masentuneen olis muistettava etta päivät ovat erilaisia joskus masentaa ja joskus on valoisempaa. Hoitokontakti on tärkeä.