No niin rakkaat naiset armahaiset...
Juolahtipa mieleeni kysyä erästä asiaa.
Suomikin on hyvin feministinen vahvojen naisten maa ja Suomessahan naiset saavat pukeutua epänaisellisesti jne, mikä tietenkin on hyvä asia.
Mutta eräs asia hämmentää minua. Miksi on niin, että ne naiset, joilla on huomattavan isot rinnat, siis ei mitkään perusisot, vaan sellaiset kunnon pompsahtelevat tisukat kuppikokoa (D,E...) ovat muita naisia rauhallisempia ja itsevarmempia? Ero on nimittäin huomattava. Isoilla rinnoilla varustetut naiset eivät koskaan jäkätä miehille. He eivät koskaan halvenna muita ihmisiä. Heillä on loogiset katsantokannat asioihin ja he ovat huolettomampia kuin pienempirintaiset sisarensa. Itsevarmoina ja tyytyväisinä he touhottavat omia asioitaan ja... niin, elävät onnellisessa parisuhteessa.
Vaikuttaa siis siltä, että naisille ulkonäkö on erittäin ratkaiseva asia henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sitä ei miehenä kovin helposti uskoisi, mutta tuntuu siltä, että naiselle itselleen on enemmän merkitystä rintojen koolla kuin hänen miehelleen.
Tunnen paljon satumaisen kauniita ja haluttavia naisia, jotka ovat surumielisiä, vihaisia, masentuneita, epävarmoja miesten seurassa ja kaikin tavoin kärsiviä ja surullisia hahmoja. En oikein jaksaisi uskoa sitä, mutta vaikuttaa, että he murehtivat rintojensa pienuutta. Ainakin alitajuisesti. Naiset ovat älykkäitä ja oikeastaan useimmiten älykkäämpiä kuin miehet, mutta naisilla on tapana tehdä yksinkertaistuksia asioiden suhteen. Monesti kuulee jonkun naisen sanovan jotain tyyliin "No ethän sinä sitä halua kumppaniksesi, kun se on niin ruma", tai "En voi saada miestä kun olen niin läski" (naisella on jonkin verran muotoja) jne. Ja tästäpä vedänkin sen johtopäätöksen, että meidän hienosyiset ja fiksut naisemme murehtivat rintojensa kokoa paisutellen asian merkitystä ja pilaten siten elämänsä. Miten moni nainen miettiikään hiljaa mielessään "Onpa tuossa tasokas mies, mutta ei se musta tykkää, kun mulla on näin pienet tissit. Voi että mikä naristi. Tuolla tavalla pöyhkeilee. Taidanpa kostaa sen sille..." Nainen ajattelee siis moneti asioista vähän liiankin terävästi ja uskoo moneti näkevänsä tekopyhyyden ja asioiden todellisen olemuksen. Se on varmasti jossain määrin ihan tottakin, että naisilla on intuitiivinen kyky nähdä asioiden ytimeen, mutta se tuo mukanaan heikkouden, joka on vainoharhaisuutta ja turhaa kriittisyyttä.
No niin naiset, sanokaapa, olenko oikeassa, vai väärässä? Ongelma koskee minusta sekä naimattomia, että naimisissa olevia naisia.
Juolahtipa mieleeni kysyä erästä asiaa.
Suomikin on hyvin feministinen vahvojen naisten maa ja Suomessahan naiset saavat pukeutua epänaisellisesti jne, mikä tietenkin on hyvä asia.
Mutta eräs asia hämmentää minua. Miksi on niin, että ne naiset, joilla on huomattavan isot rinnat, siis ei mitkään perusisot, vaan sellaiset kunnon pompsahtelevat tisukat kuppikokoa (D,E...) ovat muita naisia rauhallisempia ja itsevarmempia? Ero on nimittäin huomattava. Isoilla rinnoilla varustetut naiset eivät koskaan jäkätä miehille. He eivät koskaan halvenna muita ihmisiä. Heillä on loogiset katsantokannat asioihin ja he ovat huolettomampia kuin pienempirintaiset sisarensa. Itsevarmoina ja tyytyväisinä he touhottavat omia asioitaan ja... niin, elävät onnellisessa parisuhteessa.
Vaikuttaa siis siltä, että naisille ulkonäkö on erittäin ratkaiseva asia henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sitä ei miehenä kovin helposti uskoisi, mutta tuntuu siltä, että naiselle itselleen on enemmän merkitystä rintojen koolla kuin hänen miehelleen.
Tunnen paljon satumaisen kauniita ja haluttavia naisia, jotka ovat surumielisiä, vihaisia, masentuneita, epävarmoja miesten seurassa ja kaikin tavoin kärsiviä ja surullisia hahmoja. En oikein jaksaisi uskoa sitä, mutta vaikuttaa, että he murehtivat rintojensa pienuutta. Ainakin alitajuisesti. Naiset ovat älykkäitä ja oikeastaan useimmiten älykkäämpiä kuin miehet, mutta naisilla on tapana tehdä yksinkertaistuksia asioiden suhteen. Monesti kuulee jonkun naisen sanovan jotain tyyliin "No ethän sinä sitä halua kumppaniksesi, kun se on niin ruma", tai "En voi saada miestä kun olen niin läski" (naisella on jonkin verran muotoja) jne. Ja tästäpä vedänkin sen johtopäätöksen, että meidän hienosyiset ja fiksut naisemme murehtivat rintojensa kokoa paisutellen asian merkitystä ja pilaten siten elämänsä. Miten moni nainen miettiikään hiljaa mielessään "Onpa tuossa tasokas mies, mutta ei se musta tykkää, kun mulla on näin pienet tissit. Voi että mikä naristi. Tuolla tavalla pöyhkeilee. Taidanpa kostaa sen sille..." Nainen ajattelee siis moneti asioista vähän liiankin terävästi ja uskoo moneti näkevänsä tekopyhyyden ja asioiden todellisen olemuksen. Se on varmasti jossain määrin ihan tottakin, että naisilla on intuitiivinen kyky nähdä asioiden ytimeen, mutta se tuo mukanaan heikkouden, joka on vainoharhaisuutta ja turhaa kriittisyyttä.
No niin naiset, sanokaapa, olenko oikeassa, vai väärässä? Ongelma koskee minusta sekä naimattomia, että naimisissa olevia naisia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No juu.. luin tuon sinun jutun, eikä se ainakaan minuun päde, eikä tuntemiini erilaisiin naisiin..
Mulla on tissit kokoa B, ja ikää on 40 , ei roiku, ei repsota, miesystäväni tykkää tissesitäni, ja olen aina ollut niihin tyytyväinen. Enkä ole ajatellut joskus sinnkuna ollessani, että mies puuttu siksi, kun on tissit vähän pienemmän puoleiset.
Syyt on olleet ihan muualla.
Tunsin aikoinaan naisen, jonka tissit oli niin suuret, että ne ulottuivat istuessaan reisille..
Hän oli tuolloin ainakin niin äkänen, ja manipuloiva, ja kiero..joka ikinen pojakloppi ja myöhemmin lastensa isät sanoivat ettei tuollaista kestä kukaan..
No.. tää oli mun mielipide..
Enhän minäkän miesten kikkeleitä kattele, ja arvioi luónnettaan sen perusteella.. =))
Joka-ikinen pippelin omistaja erilainen, koosta riippumatta.