Anoppi ja toinen anoppi

Ohhoh: "Pitäisi ensin testata anoppi" Eihän anopin kanssa mennä naimisiin eikä puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan!

Miksi aina kuvitellaan että pojat on samanlaisia kuin äidit, tai että anoppisuhde riippuu miehestä? Kyllä ne on ihan erillisiä ja erilaisia ihmisiä, aikuiset miehet ja heidän äitinsä. Ei mukavalla äidillä ole välttämättä mukavaa poikaa eikä vaikean anopin pojasta ole välttämättä tullut äitinsä kaltaista. Emme me ole samanlaisia kuin vanhempamme!

Myöskin miniän ja anopin riidat ovat heidän keskinäinen asiansa, siihen ei tarvitse vetää miehiä osallisiksi mitenkään. Ja parisuhde voi olla täysin hyvä, vaikka naisen tai miehen anoppi olisi millainen hirmu. Sitäpaitsi anoppeja voidaan inhota myös yhdessä, ei niin että poika tai tytär olisi puolisoaan vastaan ja äitinsä kanssa kimpassa.

miehet ja anopit? kirjoitti:

Ohhoh: "Pitäisi ensin testata anoppi" Eihän anopin kanssa mennä naimisiin eikä puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan!

Miksi aina kuvitellaan että pojat on samanlaisia kuin äidit, tai että anoppisuhde riippuu miehestä? Kyllä ne on ihan erillisiä ja erilaisia ihmisiä, aikuiset miehet ja heidän äitinsä. Ei mukavalla äidillä ole välttämättä mukavaa poikaa eikä vaikean anopin pojasta ole välttämättä tullut äitinsä kaltaista. Emme me ole samanlaisia kuin vanhempamme!

Myöskin miniän ja anopin riidat ovat heidän keskinäinen asiansa, siihen ei tarvitse vetää miehiä osallisiksi mitenkään. Ja parisuhde voi olla täysin hyvä, vaikka naisen tai miehen anoppi olisi millainen hirmu. Sitäpaitsi anoppeja voidaan inhota myös yhdessä, ei niin että poika tai tytär olisi puolisoaan vastaan ja äitinsä kanssa kimpassa.

Ekan anopin poika on aivan erilainen kuin äitinsä,samanlainen siis (kuulema) kuin isänsä, joten siksikin ero tuli, mutta anoppi on edelleen OK. Ei liian puolueellinen/poikaansa hyysäävä tapaus ole ollut. hän taas ei tule toimeen nyky-miniänsä kanssa..

Nyky-anopin poikakin on -luojan kiitos- TÄYSIN erilainen luonne kuin äitinsä, siksi ollaankin jo toisiamme kestetty peräti 8 vuotta. Hänkin on isänsä tyyppinen luonteeltaan, ja apestani pidänkin kyllä paljon (appi= anopin ex,hänkin ei nyky-anoppia kestänyt..)! Mieheni kyllä sanoo anopille joskus vastaan, mutta siinä vaihessa anoppi ummistaa korvansa "ei ole kuulevinaan" ..

Tässäpä nämä lyhyesti, onkos kellään muulla mitään "verrokki-anoppeja" esitellä ;D ?

Että ovat ihan erilaisia ihmisiä, ja todellakin erilaisia kuin anoppinsa. Mutta enhän minä näitä anoppeja olekaan nainut ;)

Siis molemmat pojat kuulemma ja ihan näemmä käyttäytyvät enemmän isänsä tapaan kuin äitinsä. Nyky-anoppia taas kuulema on kiusannut ainakin : oma veli, vanhemmat, anoppi-vainaa, ex-mies eli appeni, ja nyt minä olemalla olemassa (vaikken enää tekemisissä) .. Kanssaan tulee jotenkin toimeen enää hänen toinen poikansa?? ja muutama serkkunsa, muut läheiset eivät, taikka heitä ei ole. Että näin. Kahvipöydässä hänellä ystäviä on, mutta onko nämäkään läheisiä, siitä en tiedä.

Vähän nyt meni ohi aiheen mutta kuitenkin..

Mitenkä niin "mielisairas" ?? Voi olla että jokunen ruuvi on löysällä, mutta mistä moinen lopputilitys?..