Olen seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta. Ennen hän oli hyvinkin seksuaalinen ja teki paljon alotteita seksin suhteen. Hän myös kiihottui hyvin helposti. Nykyään sitten.. ei tunnu seksi paljoakaan kiinnostavan. Olemme parikymppisiä ja meillä on seksiä ehkä noin kerran, pari viikossa, jos sitäkään.. vaihtelee vähän. Ennen oli enemmän. Mieheni ei tunnu kiihottuvan enää yhtä helposti kuin ennen.. Tunnen itseni epäviehättäväksi.
Olen puhunut asiasta hänelle, hän suurinpiirtein kohautteli olkapäitään, mitään muutosta ei tullut. Joudun nykyään tekemään aloitteet.. Töiden takia hän on myös väsynyt, eikä seksiä senkään takia ole. MIKÄ AVUKSI?! Alan olla epätoivoinen.. en haluaisi, että suhteemme kaatuu tähän =/
Olen puhunut asiasta hänelle, hän suurinpiirtein kohautteli olkapäitään, mitään muutosta ei tullut. Joudun nykyään tekemään aloitteet.. Töiden takia hän on myös väsynyt, eikä seksiä senkään takia ole. MIKÄ AVUKSI?! Alan olla epätoivoinen.. en haluaisi, että suhteemme kaatuu tähän =/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä asiat ihan päinvastoin... Mua ei kiinnosta mutta mies haluis joka päivä seksiä. Tosin ollaan naimisissa (joka muuten pilaa seksielämän!!) ja meillä on 2 lastakin... Että toki ennen lapsia ne vuodet harrastettiin lähes päivittäin. Miehelle vaan on jäänyt päälle se, itse tyytyisin seksittömyyteen :D
Mulla väsymys näyttelee kohtuullisen isoa roolia seksihalujen kanssa. Halut eivät muutenkaan ole mitenkään suuret, mut kun väsyy niin mikään ei vaan kiinnosta. Seksistä ei innostu samalla tavalla kuin normaalisti. Eikä se ole naisesta johtunut.
Toinen mikä mulla vaikuttaa haluihin on suhteen epätyydyttävä tila. Jos kaikki ei ole kunnossa, niin näkyy heti seksihaluissa.
Kerta-pari viikkoon ei ole vähän normaalin mittapuun mukaan :) Halujen mukaanhan sitä seksiä pitää harrastaa, ei velvollisuudesta, vai mitä? Ajattele jos sun halut olisivat kateissa, niin olisitko silti valmis päivittäin harrastamaan seksiä? Samoin aloitteiden tulisi olla spontaaneja, ei 'minä tein viimeksi, nyt on sun vuorosi' :) Jos teidän suhde voi muuten hyvin, niin mun mielestä ei ole syytä huoleen. Mut ainahan voit koittaa keskustella miehesi kanssa.
Kiitos vastauksestasi, saatat olla aivan oikeassa. Helpotti ainakin oloani tuo viestisi :)
Meillä sama tarina, erona vain se että kaikki muuttui ärsyttävllä, vaikealla hitaalla ja monimutkaisella tavalla. Meitä parisuhdelaisiakin kun moneen junaan.
Me vain hiihtelemme nykyisin saman katon alla, elämäni pisin aika sitten nuoruusvuosien ilman seksiä on parisuhteessa vuosi sitten, kolme kuukautta ja tunnen itseni vanhaksi ja epäviehättäväksi, todellakin. Meille kaksi kertaa/vko olisi jo todella paljon.. Onneksi on syy käyttää sentään hormonaalista ehkäisyä eikä se suinkaan ole hellä ja halukas mies vaan hormonien aiheuttamat kipuilut. Eikä tästä ukosta päästä eroon, siitä pitää huolen jälkikasvu, olen täysin yksin jos hän lähtee..epäonni vainoaa. Olen yrittänyt eroa kaikin keinoin tehdä reilut kymmenen vuotta, ennen jo kaikkea matkan varrella tapahtunutta mutta tuossa hän edelleenkin istua töhnöttää, sohvalla tuijottamassa televisiota yömyöhään, kunnes aamulla kuorsaa puoleen päivään kun me muut heräämme aikaisin menoihimme ja askareisiin ..minun "paras ystäväni ja tukeni", joka yhtä hyvin voisi olla 70-vuotias anoppini tai kotiapulainen..joka vielä kaiken tämän päälle vetää kunnon törkeät perskännit aina kun kynnelle kykenee :(((
Haluatko todella viettää lopun elämääsi noin onnettomassa suhteessa? Entä haluatko todella antaa lapsillesi tuollaisen parisuhteen mallin? Muista että vain onnellisilla vanhemmilla voi olla onnelliset lapset!