haluan kertoa erään elämän tarinan ja kysellä mielipiteitä & toimintaohjeita...
Vuonna 2006 kirjoitin tarinan. Se perusti henkilökohtaisiin elämänkokemuksiin käsitellen monikulttuurisen tapailun ongelmia. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä kultturien välisiä ristiriitoja. ..
Koetin saada sen julkaistuksi ja lähetin tarinan Annaan. Juttu ei ollut sinne sopiva. Annoin sen luottamuksella luettavaksi entiselle miespuoliselle työtoverilleni. Missään tapauksessa en halunnut mitään keskustelua aiheeesta, koska olin sivunnut sitä jo keväällä 2005 työpaikkakiusaamista koskevissa keskuteluissa esinaiseni kanssa.
Ilmeisesti kyseinen työtoveri petti luottamukseni sillä syksyllä 2006 osallistuessani monikulttuurisen teatteriryhmän toimintaan sanoi ryhmän turkkilaistaustainen vetäjä; sun tarinasi aiheuttaa sen kiusaamisen yms. Tästä syystä en voinut palata maahanmuuttajatyöhön josta itse pidin suunnattoman paljon, peläten tarinan aiheuttumia hankaluuksia.
Missään vaiheessa, kysymyksistäni huolimatta en saanut kuulla kuka tarinan päästi maahanmuutatajayhteisön luettavaksi ja minkä ihmeen takai. Annan päätoimittajan mielipide oli siis oikea. kenen tahansa lukijan olisi pitänyt todeta että aihe ja asiat olivat todella henkilökohtaisia ja arkaluontoisia asioita.... no oli miten oli mitä ilmeisemmin seuraukset tarinan levittämisestä levisivät aika kauas,
Toidisteena siitä kokemukset matkaltani Lontossa 2008 ja ehkä myös Wienissä saman keväänä. Lontoossa jo maahan saavuttuani maahanmuuttajataustaisten henkilöiden allekirjoittanutta kohtaan tarjoamat palvelut olivat kehnoja ja kyllä, niin uskomatonta kuin se 7 miljoonan asukkaan kaupungissa olikin sain kuulla matkan aikana melkoisia herjauksia ja koin paremmaksi palata Suomeen. ...
No sekin paluumatka tapahtui Tukholman kautta. Uusi yritykseni noin kahta kuukautta myöhemmin toisti samaa kaavaa. ... Olin mielestäni matkojen aikana lähes eristettynä, tarkoitytaa että normaalien suunnitelmien toteutuminen oli käytännössä mahdotonta....
aika parantaa haavat - mutta tuskin kukaan suomalainen pystyy kuvittelemaan miltä tuntuu palata epäonnistuneen matkan jälkeen , ei kotiin, ei edes Suomeen , vaan Tukholmaan, joka monen muun asian takia myös tuntui lähes kodilta tai ainakin turvapaikalta kaikien kaaoksen keskellä...
Ihmettelen vaana asioita ja mietin oliko vain sattumaa että matkustaessani wieniin huhtikuussa, aiemmin suomessa varaamani hotellihuone oli peruttu eli saapuessani maahan varausta ei ollutkaan vaikka itselläni oli siitä jopa kirjallinen tosite. tuskin kukaan ketään halaisi ajaa kadulle, prostituutioon, huumeiden käyttäjäksi, välittäjäksi ( no siihenkin tarjoukseen törmäsin)
Mutta jos tämä kaikki on mielestäni täydellisen väkinpitämättömyyden ja vastuuttomuuden seurasta niin onko mitään keinoa saada asiaa tutkituksi objektiivisen ammattilaisen toimesta ja mikä se reitti siihen olisi ..... amatoorin päätelmä on; huonoa tuuria ; vai jotain ihan muuta ?
eli siis lähinnä reittiä vastuullisten tahojen löytämiseen & olisihan se tahallista henkisen kärsimyksen aiheuttamista ainakin....
No onneksi kaikki on mennyt vähitellen vain parempaan suuntaan ja koska nautin yksin matkustamisesta en anna näiden kokomusten lamaannuttaa, ehkä niistä voisin ainakin kirjan kirjoittaa....
Jos haluat komemntoida asiaa voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen
[email protected]
Vuonna 2006 kirjoitin tarinan. Se perusti henkilökohtaisiin elämänkokemuksiin käsitellen monikulttuurisen tapailun ongelmia. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä kultturien välisiä ristiriitoja. ..
Koetin saada sen julkaistuksi ja lähetin tarinan Annaan. Juttu ei ollut sinne sopiva. Annoin sen luottamuksella luettavaksi entiselle miespuoliselle työtoverilleni. Missään tapauksessa en halunnut mitään keskustelua aiheeesta, koska olin sivunnut sitä jo keväällä 2005 työpaikkakiusaamista koskevissa keskuteluissa esinaiseni kanssa.
Ilmeisesti kyseinen työtoveri petti luottamukseni sillä syksyllä 2006 osallistuessani monikulttuurisen teatteriryhmän toimintaan sanoi ryhmän turkkilaistaustainen vetäjä; sun tarinasi aiheuttaa sen kiusaamisen yms. Tästä syystä en voinut palata maahanmuuttajatyöhön josta itse pidin suunnattoman paljon, peläten tarinan aiheuttumia hankaluuksia.
Missään vaiheessa, kysymyksistäni huolimatta en saanut kuulla kuka tarinan päästi maahanmuutatajayhteisön luettavaksi ja minkä ihmeen takai. Annan päätoimittajan mielipide oli siis oikea. kenen tahansa lukijan olisi pitänyt todeta että aihe ja asiat olivat todella henkilökohtaisia ja arkaluontoisia asioita.... no oli miten oli mitä ilmeisemmin seuraukset tarinan levittämisestä levisivät aika kauas,
Toidisteena siitä kokemukset matkaltani Lontossa 2008 ja ehkä myös Wienissä saman keväänä. Lontoossa jo maahan saavuttuani maahanmuuttajataustaisten henkilöiden allekirjoittanutta kohtaan tarjoamat palvelut olivat kehnoja ja kyllä, niin uskomatonta kuin se 7 miljoonan asukkaan kaupungissa olikin sain kuulla matkan aikana melkoisia herjauksia ja koin paremmaksi palata Suomeen. ...
No sekin paluumatka tapahtui Tukholman kautta. Uusi yritykseni noin kahta kuukautta myöhemmin toisti samaa kaavaa. ... Olin mielestäni matkojen aikana lähes eristettynä, tarkoitytaa että normaalien suunnitelmien toteutuminen oli käytännössä mahdotonta....
aika parantaa haavat - mutta tuskin kukaan suomalainen pystyy kuvittelemaan miltä tuntuu palata epäonnistuneen matkan jälkeen , ei kotiin, ei edes Suomeen , vaan Tukholmaan, joka monen muun asian takia myös tuntui lähes kodilta tai ainakin turvapaikalta kaikien kaaoksen keskellä...
Ihmettelen vaana asioita ja mietin oliko vain sattumaa että matkustaessani wieniin huhtikuussa, aiemmin suomessa varaamani hotellihuone oli peruttu eli saapuessani maahan varausta ei ollutkaan vaikka itselläni oli siitä jopa kirjallinen tosite. tuskin kukaan ketään halaisi ajaa kadulle, prostituutioon, huumeiden käyttäjäksi, välittäjäksi ( no siihenkin tarjoukseen törmäsin)
Mutta jos tämä kaikki on mielestäni täydellisen väkinpitämättömyyden ja vastuuttomuuden seurasta niin onko mitään keinoa saada asiaa tutkituksi objektiivisen ammattilaisen toimesta ja mikä se reitti siihen olisi ..... amatoorin päätelmä on; huonoa tuuria ; vai jotain ihan muuta ?
eli siis lähinnä reittiä vastuullisten tahojen löytämiseen & olisihan se tahallista henkisen kärsimyksen aiheuttamista ainakin....
No onneksi kaikki on mennyt vähitellen vain parempaan suuntaan ja koska nautin yksin matkustamisesta en anna näiden kokomusten lamaannuttaa, ehkä niistä voisin ainakin kirjan kirjoittaa....
Jos haluat komemntoida asiaa voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.