kertokaas herkät miehet jotka monesti peräjälkeen on jätetty, kuinka sen hienovaraisesti hänelle kertoisin että en voi, halua jne. enään pitemmälle jatkaa....en haluisi kertoo syytä ja siten loukata tätä herkkää miestä, kaveri haluan olla ja luulen kun mies pystyy tunteensa minuun lopettaa me voidaan olla vaikka parhaimmat kaverit...
siis kuinka sen kerron...en niin että ansaitset paremman,sinusta joku saa vielä hyvän miehen,jne. miten sen sanon????????????????????????????????????
siis kuinka sen kerron...en niin että ansaitset paremman,sinusta joku saa vielä hyvän miehen,jne. miten sen sanon????????????????????????????????????
Vastaukset 30
Vanhimmat
mitään tuollaista.
Jos toinen on peräjälkeen jätetty ja on herkkä niin hän on varmasti kuullut nuo mitä tuossa mainitsit.
Varsinkin tuo "sinusta joku saa hyvän miehen" on täyttä paskaa jos kuitenkin itse on jättämässä toisen.
Äläkä ehdota kaveruutta.
Jos joku loukkaa miestä niin se on se säälivä asenne jolla tuollainen mies hylätään kun naisen mielestä hän ei ole tarpeeksi haluttava tai hyvä hänen seksipartneriksi tai mieheksi...mutta kaveriksi kelpaat.
Ketä vittua kiinnostaa joku sydänystävyys naisen kanssa jota kohtaan on seksuaalisia haluja ja ihastumisen tunnetta?
Vai ottaako nainen vastaavassa tilanteessa tuon "voidaan olla ystäviä" hymyn vastaan tosi mielellään?
Sanot että sinulla ei ole syvempiä tunteita häntä kohtaan ja ettei se teidän juttunne tulisi joka tapauksessa kestämään joten parempi lopettaa nyt. Kerro myös että vaikka näet hänessä paljon hyvää jota miehessä etsit niin hän ei ole sinulle se oikea. Jos suhde olisi alussa niin voisi sanoa että "et ole minun tyyppiäni" mutta jos olette jo olleet yhdessä pitempään niin se ei oikein toimi.
Äläkä kiertele muuten sitä. Sano että olet asiaa jo harkinnut ja että se on lopullinen päätös.
Mikäs se oikea syy muuten on jos sopii kysyä? Toinen "karskimpi" mies ehkä joka panettaa vai?
kiitti vastauksestasi, tu kyllä totta"ketä .. kiinnostaa kaveruus naisen kanssa jota kohtaan on haluja jne" tuota en ollut aatellut...
tykkään hirveesti tästä ihmisestä mutta...se syy miksi hänet tahdon jättää on se etten tunne olevani ns. turvassa hänen kanssaan, en tunne että hän olisi minulle se MIES olkapää johon nojata kun julma maailma musertaa, hän niin herkkä että tunnen olevani paljon häntä vahvemoi ja se ei minulle sovi eihän tämmöstä voi kertoo miehelle jonka miehisyys ja itsetunto taas pitkästä aikaa on kohoomassa..se musertaisi hänet ja en sitä halua, olenko siis HÖLMÖ, kun en tällästä oikeeta syytä voi kertoo???????????????
vain erilaisia ihmisiä ja etsit lopulta jotain muuta.
Älä jumalauta kyseenalaista hänen miehisyyttään (siis vahvuuttaan yms.) jos olet hänet jättämässä ja välität...
Sama olisi kuin sanoisit että hänellä on niin säälittävän pieni penis jolla ei saa tyydytettyä ketään joten lähdet etsimään jotain parempaa.
Tuohan on selvästi sinun oma päätelmäsi asiasta mutta totuushan on se ettei hän ehkä mahda herkkyydelleen mitään vaan se on pysyvä luonteenpiirre.
Valitettavati tuollaisten herkkien miesten on vaikea löytää elämäänsä naista. Naiset kun odottavat että saavat itse olla niitä herkkiä ja miehen tulee olla se olkapää.
Mä olen todella herkkä ihminen, ja myös todella vahva. Herkkyys ei ole sama, kun nynnerö ja turvaton.
Tässä tarkotetaan herkällä nyt nynneröä, siis ihmistä, joka ei uskalla pitää puoliaan (tapojahan on muitakin kun väkivalta), sanoa ja puhua ääneen, olla oma itsensä ja hyvällä itsetunnolla jne. Herkkä ei ole synonyymi näille asioille.
Mä pidän puoleni, vaikka en pidäkään riidoista. Mä olen urheilullinen ja hyväkuntoinen silti, kohtuudella tosin. Mä itken, en katso enää uutisiakaan aina kun surettaa niin, mutta hyvin mä olen pärjännyt, ja sopeutunut. Mä olen myös vahva olkapää tarvittaessa, kyllä mä osaan myös ajatella että on hetkiä, kun voi olla ja ei voi olla. Ja mulla on hyvä itsetunto, hyväksyn sen herkemmänkin puolen itsessäni, olen intohimoinen ja tunteva sen ansiosta!
Joten miehisyys ei kyllä tarkoita karskiutta, herkkyys ei tarkota heikkoutta ja herkkien miesten ei ole vaikeaa löytää elämänsä naista. Vaan nynneröitten. Anteeksi, en keksi parempaa sanaa kun nynny. Se kuulostaa vähän rumalta, mutta kun pitää tehdä pointti tässä nyt.
Mutta muuten sun kanssa samaa mieltä. Ettei kandee tollee mennä sille miehelle sanoon, et joo, oot muuten vi*un nynnerö, ja mua pelottaa ihan liikkua sun seurassa... juu ei.
Noin ihan tiedoksi vaan että jos dumppaat miehen, niin sinä olet sen jälkeen hänen mielessään kuollut, ja sinulla ei ole paikkaa sen miehen ystäväpiirissä. Hän ei tod.näk. tahdo kuulla sinusta sanaakaan eikä nähdä sinua enää missään.
miksi sen pitää mennä noin? todella haluaisin olla miehen ystävä ja viettää vielä aikaa hänen kanssa..viihdyn hänen kanssa ja meillä oli todella kivaa.. mutta en voi päästäää häntä elämääni kun hänellä ei työkalut pysy kädessä ja muutenkaan ole minulle semmonen MIES mäinen mies...enemmän hän on kuin isoveli....hmmm. no veljen kans en kyllä sänkyyn mee ja tykkää jos hän näyttää että haluu mua...noo en tiedä mikä hän oli mut tiedän mitä hänestä nyt tahdon, se vissiin jo paljon???????????
Tuossa teet elämäsi suurimman virheen jos ET kerro syytä. Siis sitä OIKEAA syytä. Jos kerrot sen niin se mies pääsee sinusta yli nopeammin.
aina pakko sanoa, jos se on jotain mallia "olet liian ruma" tai "seksi on surkeaa".
Minusta hyvä syy on "musta ei vaan tunnu enää siltä". Jos äijä on liian nössö niin se kyllä kannattaa sanoa, ellei se itse sitä tajua.
Niin ja ap:lle semmoinen juttu että nuo kaveripuheet kannattaa unohtaa. Ei siitä mitään tule, helpommalla pääsee mieskin jos vain sanot että tää oli tässä etkä pidä enää yhteyttä. Muuten se jää roikkumaan, mikäli on sellainen herkkä mies, joka ei ymmärrä että juna meni jo.
Niin aivan, ihminenhän varmaan alkaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa joka ei miellytä silmää, ja seksiä ei voi parantaa, se vaan on aina samanlaista kun suhteen alussa... :D Tuota noin...onko sitä ikää jo 18 vai onko vielä alle...joka tapauksessa, kannattaa lopettaa se Cosmon lukeminen nyt tähän paikkaan ennen kuin ajaudut vielä kauemmas oikeasta maailmasta.
KYLLÄ, se syy pitää sanoa MYÖS silloin kun se EI ole miellyttävää kuultavaa, koska sillä tavalla toinen osapuoli voi kehittyä paremmaksi JOS on samaa mieltä viasta. Epämääräinen pyörittely on juuri se pahin juttu mitä voit tehdä.
Ikää on päälle kolmekymmentä ja Cosmoa en lue, koska se on typerä naistenlehti. Niin ja olen itse mies.
"Niin aivan, ihminenhän varmaan alkaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa joka ei miellytä silmää"
Puolet ihmisistä on keskimääräistä rumempia. Tästä seuraa täysin vääjäämättä, että moni suhde perustuu johonkin muuhun kuin ulkonäöstä huumaantumiseen.
"ja seksiä ei voi parantaa, se vaan on aina samanlaista kun suhteen alussa... :D"
Seksin taso kyllä yleensä tuppaa menemään enemmän tai vähemmän alaspäin alkuhuumasta. Tai no ei varsinaisesti taso, joka tietenkin oppimisen myötä nousee, mutta kiinnostus.
"KYLLÄ, se syy pitää sanoa MYÖS silloin kun se EI ole miellyttävää kuultavaa, koska sillä tavalla toinen osapuoli voi kehittyä paremmaksi JOS on samaa mieltä viasta. Epämääräinen pyörittely on juuri se pahin juttu mitä voit tehdä. "
Ei minusta ole mitään syytä mennä vikatasolle, sillä siitä vikalistasta tuppaa tulemaan pitkä. Harvemmin ihmisessä on mitään yksittäistä juttua, joka ratkaisee koko pelin. Paitsi ehkä se ulkonäkö.
Haluaisitko itse kuulla:
"Ei tästä mitään tule, uskon saavani komeamman ja fiksumman miehen."
Täysin idioottimainen neuvo.
Haluaisitko itse kuulla:
"Ei tästä mitään tule, uskon saavani komeamman ja fiksumman miehen."
Kyllä tahtoisin. Mieti nyt miten paljon se auttaisi suhteesta eroon pääsyssä jos se nainen näyttää vaikka Miss Piggyltä ja sanoo ihan tosissaan että löytää komeamman miehen...siinä tapauksessa juoksisin nauraen pois. Se että ei kerro syytä jättää sen jätetyn osapuolen arvailemaan ja sitä arvailua sitten riittää, tosi mahtava fiilis varmaan tuntea olevansa viallinen mutta ei tiedä mistä.
kun voisinkin niin etten muserra hänen itsetuntoaan ja taas saa häntä tuntemaan suurta alemmuuden tunnetta muihin miehiin nähden...EN VOI!!! säälin tuota ihanaa ihmistä ja haluisin TEHDÄ HÄNESTÄ MIEHEN mutta en jaksa....hänen pitäisi se itse tajuta ja ruveta tekemään itsestään miehisempää jos hän sitä oikeesti haluu.. en voi semmosta kertoo ja ehdottaa....hän liian herkkä.!!!
ehkäpä hän pääse minusta yli kun löytää uuden..
tossa vois olla järkee...taitaa olla parempi etten hetkeen aikaa vastaa viesteihin ja "unohdan" niin hänkin ehkäpä unohtaa näkee sitten ajan myötä jos voidaan ruveta olemaan kavereita!!!
Sano se suoraan, ihan oikeasti. Jos kukaan ei koskaan sano hänelle missä mättää, niin hän ei kehity koskaan sinne miehisempään suuntaan. Satutat häntä mutta teet samalla palveluksen.
Haluat komeamman miehen.. jolla on iso Se ja iso auto ja paljon rahaa.. ja joka ei ole herttainen nallekarhu.
enpä pysty tuollaista sanomaan kun se ei ole totta, voi sinua jos luulet että kaikki naiset ajattelee noin....on meitä naisii joille riittää se että mies on REHELLINEN, SUHT RAITIS, TULEE TOIMEEN OMILLAAN, HUOLEHTII PUHTAUDESTAAN JA TERVEYDESTÄÄN, ASUU YKSIN EI ÄIDIN KANSSA,KÄY TÖISSÄ(TAI SUURIMMAKAS OSAKS ELÄMÄSTÄÄN ON EDES)EI MULLE AINASKAAN TÄRKEINTÄ OLE RAHA JA OMAISUUS!!!!!!!!!!EIKÄ ULKONÄKÖ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
KYLLÄ SUOMALIASEN MIEHEN PERUSPIIRTEET ON HYVÄT JA VIELÄ SUURIN OSA KUNNON MIEHIÄ!!!!!!!!
Minulle suhteen päättymisestä kerrottiin näin:
Se oli kauan sitten, ennen kuin kännykät oli keksitty. Olin silloin intissä kun sain rakkaaltani erokirjeen. Hän vain ilmoitti että suhde on nyt loppu. Hän on löytänyt toisen. Harmittihan se. Ei voinut muuta kuin itkeä surunsa. Siihen aikaan ei intistä päässyt lomille ihan joka viikkokaan. Sitä paitsi tyttöystäväni asui työn vuoksi kaukana vieraalla paikkakunnalla. Pääsipä pahimmat tunnekuohut jo lauhtumaan intissä oloaikana.
En tavannut häntä enää. Kaukaa kyllä näin myöhemmin ja yritin intin jälkeen kirjeitse ottaa yhteyttäkin selvittääkseni eron todellista syytä saaden vain tosi kiukkuisen vastauksen jättää hänet rauhaan. Mikäpä siinä. Jätinhän minä rauhaan hänet.
Jälkeenpäin vuosikymmeniä myöhemmin uskaltauduin vihdoin ottamaan häneen yhteyttä. Paljon oli ehtinyt tapahtua välillä. Hän oli mennyt heti pian naimisiin eromme jälkeen. Liitto oli päättynyt yhden lapsen ja 6 avioliittovuoden jälkeen eroon. Mies oli löytänyt toisaalta elämänsä naisen. Rankka kokemus entiselle heilalleni. Hän oli tullut uskoon ja elänyt siitä lähtien yksinhuoltajana menemättä uudelleen naimisiin.
Katkerasti katui tekemisiään ja pyyteli anteeksi silloisia tapahtumia. Oli rukouksissaan toivonutkin yhteydenottoani. Jättämisen syyksi paljasti, ettei ollut uskaltanut ottaa vastuuta minusta, joka olin armeijassa ja lähdössä sen jälkeen 4-5 vuodeksi opiskelemaan! Hänen mukaansa avioliitossa joko oltiin tai ei oltu tekemisissä ollenkaan. Minkäänlaista välimuotoa ei ollut. Siihen aikaan eivät avoliitotkaan olleet vielä yleisiä. Hänen mielestään noin pitkän ajan odottaminen olisi ollut liikaa varsinkin kun hän oli jokusen vuoden minua vanhempi. Kotirouvana olisi ollut helpompaa.
En voi olla hänelle enää vihainen. Sääliksi oikeastaan käy hänen kohtalonsa.
Mitä itselleni kuuluu. Olen ollut jo 36 vuotta onnellisesti naimisissa saman puolison kanssa. Lapset ovat lentäneet jo maailmalle.
Ei niitä jättämisiä voi tehdä ilman ettei aiheuta surua ja pahaa mieltä toiselle. Sitä on vaan kylmästi kerrottava aikeistaan. Asiallisuus ja rehellisyys ennenkaikkea.
Nuo ovat ikäviä tilanteita, mutta niitä sattuu.
Miten suhteen loppumisesta ilmoitatkin, pahinta mitä voit miesystävällesi tehdä on, ettet kerro hänelle syytä. Muuten hän jää arvailemaan ehkä pariksi vuodeksikin, missä syy oli ja syyttää siinä itseään niistäkin asioista, jotka eivät todellisuudessa olleet syynä siihen, että halusit erota. Näin moninkertaistat hänen henkisen taakkansa. Siinä voi helposti joutua turvautumaan psykiatrin ja lääkkeiden apuun.
On syytä sopia parikin jatkotapaamista "terapian" merkeissä, koska se ensimmäinen kerta menee iskusta toipumiseen. Sen jälkeen miehen mieleen tulee varmasti monia selvennystä kaipaavia kysymyksiä.
Älä kuitenkaan anna silloin toivoa, että suhde voisi jatkua, mikäli mies yrittää jotenkin muuttaa jotenkin itseään, koska sellainen ei tule onnistumaan. Sen sijaan voit tukea häntä kertomalla hänen niistä puolistaan, jotka miellyttivät sinua ja varmasti monia muitakin naisia. Ihan konkreettisesti, eikä lässyttämällä tyyliin: ansaitset paremman ja kyllä sinäkin vielä varmasti löydät jonkun.
ihan hyviä vinkkejä, jotain tuollaista olen ajatellutkin kun mietin asiaa omalta kantilta jos minut jätettäisiin ja ei kerrottaisi syytä, todellakin miettisin sitä ja ajattelisin monia eri juttuja jotka ei sitten välttämättä olisikaan totta,,,,nyt ei voi kuin odottaa sopivaa ajankohtaa ja en haluu arkiiltana sitä tehdä ettei hänen yöunet mene ja selviää kunniallla työpäivistään, ehkäpä se vkl. on omiaan tuohon hetkeen....nyt koppa täynä niin paljon ns. viisautta ja sanoja jotka haluan sanoa...kiitos vaan!!!!
mukavaa tätä vuotta sinulle herra viisas!!!!
Pari aiempaa vastaajaa oli nostaneet hyviä pointteja esiin. Älä missään nimessä sano miehelle mitään sellaista 'en ansaitse sinua' tai 'saat jonkun paremman' tai 'kyllä sinäkin vielä löydät sen oikean'. Jos sanot, niin nuo sanat ovat paha kolaus miehelle koska kyllä hän tajuaa ettei nuo ole niitä todellisia syitä, miksi hänet jätät, ja yrität lohdutella kuluneilla fraaseilla.
Sanot vain miehelle jotenkin 'minusta tuntuu että sinä et ole se oikea minulle'. Tee se selväksi ettei mies jää kuvittelemaan ja toivomaan että joku päivä sinun tunteesi vielä muuttuvat. Mut jätettiin alkutapailujen jälkeen mitään sanomatta, vasta myöhemmin naisen omatunto alkoi kolkuttaa ja hän sai sanotuksi ettei meistä tule mitään. Kaikkiaan meni lähes vuosi ennen kuin pääsin tilanteen yli. Mä en haluaisi kuulla jättävän naisen sanovan että hän haluaa silti olla mun kaveri. Kun jätät miehen niin vasta jonkin ajan kuluttua näette voitteko olla kavereita vaiko ette.
..niin, se vaan on niin että haluan todellakin jatkaa suhdetta miehen kaverina, ymmärrän kyllä että kun hänellä enemmän tunteita mua kohtaan kuin kaveruus on se silloin hankalaa....taitaa todellakin olla viisasta ja unohtaa hänet vähäksi aikaa ja sitten joskus koittaa sitä kaveruutta!!!
hirveetä sanoo totuus ja täytyy vaan todella tarkkaan miettiä mitä sanon ja kehuu hänen niitä hyviä puolia....elämä on niin hankalaa joskus, sitä jotkut loukkaa ankarasti toisten tunteita ja niistä jää tarumoja loppu iäksi sieluun, niistä sitten kärsii kaikki tulevatkin suhteet, rehellisyys maan perii sanotaan mutta aina ei se mene niin...todella vaikeeta selittää lapsellekin joskus miksi kaverit valehtelee tai jotkut vanhemmat ja miksi sitten he ei saa valehdella, mikähän ihmisessä se "juttu" mikä sitten aikuis iällä sanelee hänelle sen mikä väärin mikä oikein!!!!!!
Mulla on jokunen suhdeviritys takana. Yksi ex olisi halunnut kaveruutta, mutta minä en sitä halunnut. En halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mieli ei ole muuttunut ja erosta on yli 4 vuotta aikaa.
Yks toinen taas. Erottiin ja nainen halusi olla kaveria. Olin tietoisesti etäisempi ja viileä, mut kumminkin tuttavavälit säilyi. Viimeistestä erosta (on/off-suhde loppuvaiheessa ja kaikenlaista huonoa mahtui mukaan) kului joku reilu puoli vuotta, sen jälkeen ollaan oltu kavereita. Ilman seksiä, joskus saunotaan ja juhlitaan kahdestaan ennen kuin lähdetään ravintolaan jossa hajaannutaan, tai käydään ulkoilemassa luonnossa, kahvitellaan... oikein kivaa :) Molemmat sinkkuja, kun toinen alkaa seurustella niin homma muuttuu.
Se mimmi joka 'jätti' selittelemättä mitään, kun pääsin siitä yli niin ollaan tultu todella hyvin toimeen vaikka nähdään tosi harvoin. Aikaa on kulunut lähes 9 vuotta. Se on uskomatonta kuinka jonkun ihmisen kanssa voi olla kiva olla ja jonka kanssa tulee hyvin toimeen, ainakin pieninä annoksina ;)
Mä en voi muuta sanoa siitä kaveruudesta kuin että ei sitä kannattane väkisin yrittää. Se tulee 'itsestään', omassa tahdissaan, jos on tullakseen. Mut heti eron jälkeen ei minusta ainakaan ole kaveriksi naiselle.
PS. Ei sun välttämättä tarvii kehua niitä miehen hyviä puolia. Sellainen saattaa tuntua teennäiseltä. Mieti tilannetta: sä jätät miehen koska mies ei ole sitä mitä haluat, mutta kumminkin kehut niitä hyviä puolia. Ei toimisi ainakaan mun kohdalla. En tiedä muista.
ihan fiksuja kirjoitat... tuntuisi teennäiseltä jos hyviä puolia luettelisin... totta.
mullakin joskus ollut tommonen tilanne et entisen mieskaverin kanssa meni välit poikki ja sit muutaman kuukauden päästä tavattiin ja juteltiin kahvilassa ja ruvettiin liikkuu yhdessä luonnossa ja elokuvissa ja kans jopa saunottiin, sit aloin seurustella ja tämä uusi ei halunnut et kolmistaan ois käyty ulkona tai vietetty aikaa. se kaveruus loppui ja siit tuli moikkaus tuttu.!!
ihmeellistä tää aikuisten elämä..miksi sen kaveruuden pitää loppuu kun jompikumpi löytää uuden??????????whay???
Se voi olla monesti harmi kun vanha ja hyvä kaverisuhde katkeaa seurustelun takia. Toisaalta se on ymmärrettävää, en haluaisi naisen saunovan tai viettävän 'intiimisti' aikaa hyvän miespuolisen kaverinsa kanssa kahden. En itsekään olisi halukas toimimaan noin toisten naisten kanssa vaikka uusi nainen ei vastustaisikaan sellaista. Pelkkä ajatuskin tuntuu oudolta :)
en tiedä haaveilenko..vai mitä... mut minusta olisi kiva jos ja kun löydän uuden että tämä ns. vanha voisi liikkua meidän kanssa esim. konserteissa ja elokuvissa ja käydä syömässä meidän kanssa ja vaikka istua iltaa jonkun meistä kotona..lieköhän turha haave??? noo tiedän, tiedän ..aika näyttäää....
Siis jos jätät tämän miehen yksipuolisesti siten, että hän haluaisi vielä jatkaa ja ero tulee hänelle yllätyksenä, on turha kuvitellakaan että hän joskus haluisi lähteä sun ja sen uuden kanssa yhtään mihinkään. Kavereita voitte ehkä joskus olla(epätodennäköistä), mutta joku raja sillekin.
Ihan totta, jos haluat päästä tästä mahdollisimman helposti ohi, niin ilmoitat vaan hänelle ystävällisesti tilanteen ja jonkun järkevän konkreettisen syyn suhteen päättymiseen. Oikeasti helpompi hänelle tuolla lailla, koska silloin voi hajoilla hetken ja jatkaa elämäänsä. Itselleni kävi tuolla lailla, enkä todellakaan haluaisi lähteä ko. exän ja hänen uuden miehensä kanssa koskaan mihinkään; hyvä, että jaksaa naamaa katsella kun törmätään jossain.
Ei voi olla kahta miestä samaan aikaan, ja se sinun entisesi ei todellakaan tahdo katsella teidän touhuja, voi olla että hän ei tahdo edes tervehtiä vaikka tulet vastaan. Jos sinä tahdot viettää aikaa sen vanhan kanssa, niin miksi sinä sitten etsit uutta? Eihän tuossa taas ole mitään logiikkaa.
eikö todellakaan kukaan ymmärrä....
kun on viettänyt erään kanssa aikaa ja vähän ihastunutkin..mutta sitten huomaa että hän alkaa tuntua enemmän veljeltä kuin "mieheltä" niin eikö ole jotenkin selvää että sitten haluaa löytää sen miehen ja haluisi pitää toisen lähellä kun välittää hänestä kuin veljestä, ei enempää eikä vähempää....
No mutta sinullahan on sitten täydellinen mies siinä vieressä, jos sinä tunnet jo nyt että olette kuin samaa perhettä ja täysin yhteen hitsautuneita. Jos taas tarkoitat tuolla että on kuin veli sitä, että intohimo on hiipunut, niin se on väärä peruste miehen vaihtamiseen. Jos teillä on ollut sitä intohimoa alussa, niin teillä on mahdollisuus löytää se uudelleen ja aina vaan uudelleen. Aika harvassa jos yhdessäkään parisuhteessa se on se pysyvä olotila.
Itse sinä tiedät mitä teet, mutta minusta teet virheen ja tulet katumaan sitä moneen otteeseen, ihmisen elämässä niitä "oikeita" ei tule kuitenkaan jatkuvalla syötöllä vastaan, niitä on muutamia koko elämän aikana. Otatko sen riskin että et enää koskaan löydä sellaista miestä, jonka kanssa tunnet olevasi samaa perhettä?
Ois kyllä hieno kuulla miten tää nyt sitten meni mikä oli loppu tulos tälle.