Mietin, mikä minussa on vikana, kun olen kovin yksinäinen ja haluaisin löytää pysyvän kumppanin. MUTTA...kun olen niin nirso ulkonäön suhteen, vaikka en ole enää nuori. Minusta on ihan ok esim. että on mies pyöreä, mutta mitä tulee suhteeseen, en kykene suhteeseen pyöreän kanssa...en kykene rakastumaan...enkä kestä antaa sellaisen miehen koskea itseeni, johon en ole rakastunut tai vähintäänkin edes hurjasti ihastunut. En tajua itseäni...mukava mies kirjoittaa...ja kun näen kuvan, niin johan innostus yleensä lopahtaa...joku on liian vanha, toinen liian lihava, kolmas liian tavanomainen...Enkä näytä oppivan. Miesystäväni ovat olleet mielestäni komeita (ystävieni mielestä joskus karseitakin :))...mutta yhteistä heille on ollut, että luonteeltaan ovat viottuneita...hulluja jopa eivätkä suhteet sen vuoksi pitkälle kanna...enkä vieläkään osaa ihastua niihin tavallisen näköisiin ja varmasti mukaviin ja luotettaviin miehiin. Miten kasvaisin tässä suhteessa aikuiseksi ja oppisin ihastumaan luonteeseen enkä ulkonäköön???
miten kasvaisin aikuisuuteen
varmaan vielä haudassakin t...
1295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on ihan sama vika. En näe ketään itselleni sopivaksi. Ulkonäöllä on minusta merkityksensä, koska ulkomuoto kertoo ihmisestä paljon. En edes halua muuttaa omaa suhtautumista tähän asiaan. Alan viihtyä liian hyvin yksin. Et ole ainoa tässä. :)