Haluan kuulla teidän mielipiteitä mun tilanteesta..
Ollaan naimisissa mieheni kanssa, miehen sukuun poltettiin joulunaikaan välit, (kyse uskon asioista, itse kun ei olla uskovaisia, miehen suku taas kun on..) ja oltiin miehen suvun kanssa aikasemmin aika paljon tekemisissä.
Mieheni on ottanut asiat aika raskaasti, ja lähti ulkomaille lepäämään veljensä kanssa. (ainut epäuskoinen meidän lisäksi hänen suvussaan..)
Sitten, omiin vanhempiini itselläni on ollut ja on todella hyvät ja läheiset välit. Mieheni tosin ei kovin hyvin tule äitini kanssa toimeen. Nyt kun mieheni on ollut lomalla, vietin aikaa lapsemme kanssa mummolassa, eli minun kotonani. Miehen kanssa sovittiin (tai hän pyysi/vaati) ettei hänen ulkomaille menosta puhuta muille... kerroin sitten pinen valkoisen valheen että mieheni on helsingissä ystävänsä luona käymässä.. tänään äitini kysyi että onko hän siellä helsingissä vai lähtenyt ulkomaille kun on ollut jo näin pitkään.. (kohta viikon) siitä äitini oli saanut ajatuksen päähän kun mieheni suvussa on matkusteltu aina todella paljon.
Itse vastasin sitten äidilleni että ei hän ole
ulkomaille lähteny, että tulee pian sieltä helsingistä kotiin...
tiedän ettei vanhempani hyväksy valehtelua, ja jos jään kiinni valheesta menetän välit heihin. Mutta tiedän myös ettei he hyväksyisi mieheni matkaakaan. mieheni vaati ettei heille kerrota matkasta, ei halunut saada "vihoja" niskaansa eikä välejä poikki myös minun vanhempiini...ymmärrän häntä ja itse myös ajattelin että olisi kaikkien parhaaksi olla kertomatta. Meillä on tarpeeksi kestämistä kun toisen suku on katkaissut välit, en kestäisi heti perään myös oman suvun välien poikki menemistä. Meillä on yksi pieni lapsi ja toinen ihan kohta syntymässä, niin en haluais jäädä ilman omia vanhempia..
Kertokaa mielipiteitänne... asia painaa kovasti.
Ollaan naimisissa mieheni kanssa, miehen sukuun poltettiin joulunaikaan välit, (kyse uskon asioista, itse kun ei olla uskovaisia, miehen suku taas kun on..) ja oltiin miehen suvun kanssa aikasemmin aika paljon tekemisissä.
Mieheni on ottanut asiat aika raskaasti, ja lähti ulkomaille lepäämään veljensä kanssa. (ainut epäuskoinen meidän lisäksi hänen suvussaan..)
Sitten, omiin vanhempiini itselläni on ollut ja on todella hyvät ja läheiset välit. Mieheni tosin ei kovin hyvin tule äitini kanssa toimeen. Nyt kun mieheni on ollut lomalla, vietin aikaa lapsemme kanssa mummolassa, eli minun kotonani. Miehen kanssa sovittiin (tai hän pyysi/vaati) ettei hänen ulkomaille menosta puhuta muille... kerroin sitten pinen valkoisen valheen että mieheni on helsingissä ystävänsä luona käymässä.. tänään äitini kysyi että onko hän siellä helsingissä vai lähtenyt ulkomaille kun on ollut jo näin pitkään.. (kohta viikon) siitä äitini oli saanut ajatuksen päähän kun mieheni suvussa on matkusteltu aina todella paljon.
Itse vastasin sitten äidilleni että ei hän ole
ulkomaille lähteny, että tulee pian sieltä helsingistä kotiin...
tiedän ettei vanhempani hyväksy valehtelua, ja jos jään kiinni valheesta menetän välit heihin. Mutta tiedän myös ettei he hyväksyisi mieheni matkaakaan. mieheni vaati ettei heille kerrota matkasta, ei halunut saada "vihoja" niskaansa eikä välejä poikki myös minun vanhempiini...ymmärrän häntä ja itse myös ajattelin että olisi kaikkien parhaaksi olla kertomatta. Meillä on tarpeeksi kestämistä kun toisen suku on katkaissut välit, en kestäisi heti perään myös oman suvun välien poikki menemistä. Meillä on yksi pieni lapsi ja toinen ihan kohta syntymässä, niin en haluais jäädä ilman omia vanhempia..
Kertokaa mielipiteitänne... asia painaa kovasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletteko te jo aikuisiän ylittäneitä?
siis ollaan ihan aikuisia ihmisiä...
Miksi valehdella?
Aikuisena ihmisenä et ole tilivelvollinen omille vanhemmillesi tai sukulaisillesi (kuten et myöskään miehesi sellaisille) omasta ja perheesi elämästä.
Aikuisina ihmisinä myöskään vanhempasi eivät katkaise välejänne asian takia, joka ei heidän päätäntävaltaan (miehesi ulkomaanmatka) kuulu.
Ei ole heidän asiansa hyväksyä tai olla hyväksymättä teidän perheenne elämänvalintoja ja ratkaisuja.
Paheksua saavat, mutta se ei ole syy katkaista välejä kehenkään. Osoittaisi vanhemmiltasikin melkoista kypsymättömyyttä ja tasapainottomuutta!
Toisaalta taas miehelläsi ei myöskään ole oikeutta vaatia sinua valehtelemaan itse tekemistään valinnoista, oli niillä hyviä tai huonoja seurauksia. Koska jos hän on tarpeeksi aikuinen tekemään omat valintansa, hänen täytyy myös niistä vastata. Mutta tarviiko juuri sinun vanhemmillesi? Ehkä kuitenkin enemmän sinulle ja lapsellenne?
Joten tulee vain mieleen, oletteko todellakin aikuisia vai oletteko jollakin tavalla riippuvaisia vanhemmistanne, kun heille epämiellyttäviä asioita ei saa tulla esille?
Vai onko vanhemmillasi ja miehelläsi menossa jonkinlainen kilpailu asemistaan elämässäsi? Kuka saa päättää mistäkin ja kuinka paljon?
Ei tarvitse olla millään tavalla riippuvainen käyttäytyäkseen vanhempiensa kanssa noin. Riittää, että vanhemmat ovat jyräävää laatua, aina mielestään oikeassa ja väheksyvät nuoremman sukupolven osaamista ja valintoja. Siitä pääsee yli vasta sitten, kun ne vanhemmat alkavat olla autettavassa iässä, ja lapset ylittäneet 40 v. rajapyykin.
Uskonnolliset ihmiset varsinkin saattavat olla hyvinkin jyrkkiä ja kärkkäitä tuomitsemaan toisia, vaikka toisin neuvotaan tekemään.
Joka tapauksessa sinun pitää olla ensi sijaisesti lojaali omalle perheenjäsenellesi, eli miehellesi. Omat vanhempasi eivät teidän perheeseen kuulu, joten et ole velvollinen kertomaan perhe-elämästänne mitään, ellet halua.
Joo, ole lojaali omalle perheellesi. Se on tärkein.
Siiten tollasen uskikset ja mitkä lie osaa monesti itse vähän parempia kuin muut ja solvaa.. Jos joku seurue vain hajottaa teitä, niin älkää menkö sinne. Pysykää poissa. Menkää sinne missä teitä rakennetaan ja arvostetaan.
Jatkuva kritiikki ei tee kenellekkään hyvää vaikka tietäisi, että se on perätöntä!
..aika oudolta että miehesi lähtee veljensä kanssa ulkomaille ja kieltää kertomasta sinun vanhemmillesi sitä..haloo.. ja minnekköhän päin maailmmaa läksivät??? en uskalla edes arvata..elättekö itseänne vai muita varten?? aikuset ihmiset..
Mehän emme tunne teistä ketään. Ihan vain asiaa selventääkseni kysyn, miksi ei ainun vanhemmillesi saanut ulkomanmatkasta kertoa? Olisivatko vanhempasi juoruneet asian eteenpäin, vaikka olisit puhunut heille luottamuksellisesti?
Jos niin on, miehesi on oikeassa, jos ei halunnut tiedon leviävän.
Vanhempiin pitää voida luottaa. Josluotat heihin 100 %, niin voit silloin miehesi tahdon vastaisestikin kertoa äidillesi, että miehellä on nyt kriisi oman perheensä takia.
Jos vanhempasi ovat niin lyhytnokkaisia, että menetät heidät, jos valheesi paljastuu, niin sinulla on tosiaan nyt vaikeaa. Tuntuu siltä, että vanhemmistasi ei ole teille tukea nyt, kun sitä kaipaatte.
Jos et voi heidän tukeensa luottaa, älä puhu asioistasi heille, ja jos vielä kysyvät, sano, että miehelle on kotonaan tapahtunut niin paljon, ja kyllä asiat aikanaan selviävät. Kieltäydy keskustelemasta.
Ei sinun tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, sillä miehesi on sinun läheisin ihmisesi. Hänen toivettaanhan sinä toteutat.
Mutta tuntuu siltä, että tarvitsisitte luotettavaa apua, kun hän palaa.