Mitä olette mieltä,voiko kolmekymppisenä jo tietää,ettei tule koskaan enää rakastumaan. Tai oikeastaan tilanne on se, että en saanut loppujen lopuksi sitä kenet halusin ja kaikki naiset senjälkeen ovat olleet aivan samantekeviä. Kukaan ei ole onnistunut herättämään minussa samanlaisia tunteita. Tästä on nyt neljä vuotta aikaa ja säikähdin tuossa joulun aikaan kun eräs vanha tuttu, naispuolinen siis, ihmetteli millaiseksi "katkeraksi kusipääksi" olen muuttunut. Tuo nainen tietää tarinan ja kun vastasin että ihmekkös tuo katkeruuteni on, niin ei voinut uskoa,että vieläkin ajattelin vain tuota yhtä naista. Mutta minkäs teet, yhdessä vaiheessa yritin joka ainoa vkl unohtaa, yleensä aina uuden tuttavuuden kustannuksella.
Ajattelin vain kysellä onko samassa veneessä muitakin? Mulla on muuten asiat hyvällä mallilla, eikai kellään oo täydellistä?
Ajattelin vain kysellä onko samassa veneessä muitakin? Mulla on muuten asiat hyvällä mallilla, eikai kellään oo täydellistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakastuin -96 eikä sen jälkeen ole kukaan enää napannut läheskään samalla tavalla. Ollut välillä aika nihilistisiä fiiliksiä mutta kyllä se siitä.
Kukaan tuskin tulee enää sytyttämään samalla tavalla sua.. kandee mieluummin rakentaa jokin järkiavoliitto/avioliitto.
Etsi vaan joku joka iskee suhun ulkonäöllisesti ja luonteelta.. rakkautta ei voi taata mutta kyllä ihmisiin ainakin kiintyy ajan kanssa..
Mitä sillä rakkaudella edes tekee? Aika sairas tunnehan se on periaatteessa nyt kun jälkeenpäin ajattelee.
sillä rakkaudella tekee,kun se ei kuitenkaan tule kestämään,niin on ainaki mulle käynyt.Itse hiljattain tein lopun yhdesta suhteesta,kun sain huomata,että miehestä ei olekaan vakavempaan suhteeseen,tais mennä sillä pupu pöksyyn ja väitti rakastavansa mua yli kaiken.Nyt jälkeenpäin tuntuukin,että mies vain kävi aikaansa kuluttamassa luonani paremman puutteessa!
Tosta ei saa mitään mitalia, että uhraa elämänsä jonkun epäonnistuneen rakkaussuhteen takia!!
Kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen ja antaa itselle uusi mahdollisuus. Tuohan on aivan järjettömän epäreilua, että teillä ei enää ikinä olisi mahdollisuutta olla onnellinen.
Rakkaudelle täytyy antaa mahdollisuus.
Oma asenne vaikuttaa.
Nimimerkillä: ruiduin kurjassa "rakkauden" tunteessani, mutta kun päästin irti ja avasin sydämeni, elämääni asteli maailman ihanin ihminen.
rakastuit -96...naiseen vai mieheen ja missäpäin?
..voi tietää varmasti minkään ikäisenä, mutta tietysti sillä, että ikäänkuin "päättää", ettei rakastu, niin pääsee varmasti aika "pitkälle".. ;)
Me 3-kymppiset ollaan vielä nuoria ja elämää on mahdollisesti enemmän jäljellä, ku elettynä.
Mä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Toivotaan, että sulle selviää ton menetykses tarkoitus pian ja että pääsisit ainakin katkeruudestasi. Sillä nimittäin yleensä vaikeuttaa vain ja ainoastaan omaa oloaan.