Olen ollut ystäväni kanssa nyt reilun vuoden erittain tiiviisti. Nyt ystävyys on kuitenkin alkanut rakoilla, koska hän ei hyväksy poikaystävääni. Mies on ulkomaalainen ja tiedVn ettei tämä meidän juttu voi kestää elämän loppuun asti, koska sukuni ei hyväksyisi suhdettamme eri uskonnon vuoksi.(mies tavallinen kristitty ja minun sukuni vl.lestadiolaisia) Suhteemme on paheksuttava siis heidän näkökulmastaan.
Kuitenkin tunteemme ovat hyvin vahvat toisiamme kohtaan, vaikka emme ole olleet yhdessä kuin reilu pari kuukautta. Vanhempani tietävät, mutta ajattelevat tämän 'lipsahduksen' olevan ohitse.
Kuitenkin nyt ystäväni sanoi ettei tahdo enää katsella meitä yhdessä ja käski valitsemaan joko hänet tai poikaystäväni. Käytin järkeäni ja valitsin ystäväni, koska olen tuntenut hänet lapsesta saakka, eikä minulla ja rakkaalla poikaytävälläni kaikesta huolimatta ole tulevaisuutta.
En kuitenkaan pysty olla erossa miehestä ja ikävöin häntä jatkuvasti. Soittelemme päivittäin ja kun kerroin ystävälleni että olen menossa tapaamaan häntä perjantaina, hän suuttui ja sanoi ettei tahdo enää koskaan nähdä minua.
Miten itse tekisit vastaavassa tilanteessa? mikä on oikein?
Kuitenkin tunteemme ovat hyvin vahvat toisiamme kohtaan, vaikka emme ole olleet yhdessä kuin reilu pari kuukautta. Vanhempani tietävät, mutta ajattelevat tämän 'lipsahduksen' olevan ohitse.
Kuitenkin nyt ystäväni sanoi ettei tahdo enää katsella meitä yhdessä ja käski valitsemaan joko hänet tai poikaystäväni. Käytin järkeäni ja valitsin ystäväni, koska olen tuntenut hänet lapsesta saakka, eikä minulla ja rakkaalla poikaytävälläni kaikesta huolimatta ole tulevaisuutta.
En kuitenkaan pysty olla erossa miehestä ja ikävöin häntä jatkuvasti. Soittelemme päivittäin ja kun kerroin ystävälleni että olen menossa tapaamaan häntä perjantaina, hän suuttui ja sanoi ettei tahdo enää koskaan nähdä minua.
Miten itse tekisit vastaavassa tilanteessa? mikä on oikein?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tulisi olla puolestani iloinen?
Luulisi juu, sanoo että haluaa minun parasta, mutta miksi siten pakottaa valitsemaan niiden välillä, todella hankala tilanne..
Nyt periaatteessa ei ole sitten ketään. Kun yhteiset kaverit niin tottakai puhuu kaikki puolelleen
Ilmoitti sitäpaitsi että meillä on seksisuhde, että oli mukava moinen uutinen kuulla myöskin.. Aluksi en kyllä ollut niin tosissaan kuin toinen osapuoli, mutta tunteet syventyny molemmin puolin, minka vuoksi alettiinkin sitten seurustelemaan
Päähän tässä sekoaa. En osaa edes kuvitella millaista elämä on ilman tätä ystävää
Mutta onko hän sittenkään todellinen ystävä? Todellinen ystävä ei pistäisi sinua valitsemaan tuollalailla! Ihan uskomatonta.
Vaikka vanhemmillasi on tuo uskonto, niin pitäisi heidän kuitenkin kunnioittaa sinua ja sinun valintojasi. vai oletko sinäkin samassa uskonnossa vai luterilainen vai ei mikään?? Eikö sinun onni ole tärkeintä? Miksi ystäväsi ei pidä poikaystävästäsi? En ymmärrä.
Itselleni on käynyt sillä tavalla, että olen pistänyt välit poikki lapsuuden ystävään. Oli samanlaisia fiiliksiä kuin sinulla nytte, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Meillä oli tosi paha riita ja vielä tänäkään päivänä emme ole selvittäneet tuota riitaa. Enkä oikeastaan enää välitäkään, sillä en halua enää olla hänen ystävänsä (hän on esim. väkivaltainen suutuspäissään).
ystäväsi on ihastunut tuohon mieheen. Ja käyttäytyy siksi noin ilkeesti..