Olen läpi nuoren ikäni ollut sitä mieltä, että kolmannet osapuolet pettämisessä ovat ihan yhtä syyllisiä kuin pettävä, jos tietävät pettävän suhteesta/liitosta. He ajattelevat kuin rikolliset tietyllä tavalla, eivät kunnioita "lakia".
Kunnes tapasin avioliitossa elävän miehen, joka vei jalat altani. En tunne enää itseäni. Se houkutus, mitä en koskaan ajatellut sisääni päästävän, on vallannut mieleni ja ruumiini.
Luulen, että hänen kaltaisiaan miehiä tulee vastaan kerran elämässä. Se on tietenkin yksi tekosyy mielessäni, mikä "antaisi luvan" ajautua toiseksi naiseksi. Toki olen tavannut jo pettäviä ukkomiehiä, mutta en koskaan ajatellut päätyväni sellaisen kyytiin (koska kaikki ovat olleet silmissäni niin vastenmielisiä).
Kun toisessa on jotain, mitä ei voi olla ajattelematta, tuntematta tai haluamatta. Miten sellaisen voi antaa olla, jos hänkin kokee samaa paloa? Itsekkyys tuntuu nousevan vääjäämättä päähän. Ajattele miehen perhettä; vaimoa ja lapsia, hoen itselleni.
Vielä emme ole tehneet mitään. Se kyllä tulee eteen, jos annan tulla.
Mutta haluanko? Haluanko jotain, mitä en ehkä koskaan tule enää saamaan. Jotain mikä saa ennen niin kunnollisen nuoren naisen repimään hiuksensa päästään. Ja repimään hiuksensa päästään vain sen takia, että sisimmissään tuntee tekevänsä molempia, oikeutta ja vääryyttä.
En voisi kuvitellakaan vieväni miestä perheeltään. Tahtoisin vain puhtaasti kokea sen, mitä lähes koko ajan ajattelen.
Miltä minusta tuntuisi jos oma aviomieheni (jos eläisin avioliitossa) harrastaisi seksiä vieraan naisen kanssa?
Seksiä en koe pettämiseksi, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Valehtelu ja tunteiden peittäminen on pahempaa. Niin kauan kun puhuisimme toisillemme totta tunteistamme, olisi mielestäni kaikki hyvin. Kipinä vieraan miehen kanssa ei ole synti, jos sen pitää vain fyysisenä jännitteenä.
En toivo apua tai vastauksia. Toivon tuntemuksia. Onko jokainen kolmas osapuoli sieluton ja tunteeton saasta joka ei ansaitse kunnioitusta.
Jos en tee sitä, petän itseni. Mutta oikeuttaako palo sisälläni tekemään hallaa toiselle naiselle, jota en tunne ja joka tuskin haluaisi minulle pahaa. Jos hän ei saa tietää, hän ei tunne pahaa oloa.
Onhan tämä toisaalta heidän ongelmansa, eikä minun. Heidän ongelmansa jonka minä aiheutan.
Kunnes tapasin avioliitossa elävän miehen, joka vei jalat altani. En tunne enää itseäni. Se houkutus, mitä en koskaan ajatellut sisääni päästävän, on vallannut mieleni ja ruumiini.
Luulen, että hänen kaltaisiaan miehiä tulee vastaan kerran elämässä. Se on tietenkin yksi tekosyy mielessäni, mikä "antaisi luvan" ajautua toiseksi naiseksi. Toki olen tavannut jo pettäviä ukkomiehiä, mutta en koskaan ajatellut päätyväni sellaisen kyytiin (koska kaikki ovat olleet silmissäni niin vastenmielisiä).
Kun toisessa on jotain, mitä ei voi olla ajattelematta, tuntematta tai haluamatta. Miten sellaisen voi antaa olla, jos hänkin kokee samaa paloa? Itsekkyys tuntuu nousevan vääjäämättä päähän. Ajattele miehen perhettä; vaimoa ja lapsia, hoen itselleni.
Vielä emme ole tehneet mitään. Se kyllä tulee eteen, jos annan tulla.
Mutta haluanko? Haluanko jotain, mitä en ehkä koskaan tule enää saamaan. Jotain mikä saa ennen niin kunnollisen nuoren naisen repimään hiuksensa päästään. Ja repimään hiuksensa päästään vain sen takia, että sisimmissään tuntee tekevänsä molempia, oikeutta ja vääryyttä.
En voisi kuvitellakaan vieväni miestä perheeltään. Tahtoisin vain puhtaasti kokea sen, mitä lähes koko ajan ajattelen.
Miltä minusta tuntuisi jos oma aviomieheni (jos eläisin avioliitossa) harrastaisi seksiä vieraan naisen kanssa?
Seksiä en koe pettämiseksi, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Valehtelu ja tunteiden peittäminen on pahempaa. Niin kauan kun puhuisimme toisillemme totta tunteistamme, olisi mielestäni kaikki hyvin. Kipinä vieraan miehen kanssa ei ole synti, jos sen pitää vain fyysisenä jännitteenä.
En toivo apua tai vastauksia. Toivon tuntemuksia. Onko jokainen kolmas osapuoli sieluton ja tunteeton saasta joka ei ansaitse kunnioitusta.
Jos en tee sitä, petän itseni. Mutta oikeuttaako palo sisälläni tekemään hallaa toiselle naiselle, jota en tunne ja joka tuskin haluaisi minulle pahaa. Jos hän ei saa tietää, hän ei tunne pahaa oloa.
Onhan tämä toisaalta heidän ongelmansa, eikä minun. Heidän ongelmansa jonka minä aiheutan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Et sinä mihinkään unelmien ritariin ja elämäsi rakkaustarinaan ole törmännyt. Näitä tarinoita mahtuu kolmetoista tusinaan. Sinä raukka hölmöyksissäsi rakentelet jotain vuosisadan rakkaustarinaa, kun tosiasia on se, että kyseinen mies haluaa sinulta vain pillua, pientä seikkailua harmaan arjen piristykseksi. Sen jälkeen hän palaa taas kiltisti leikkimään perheen isää. Noita "ihmemiehiä" löytyy kyllä pilvin pimein jos haluat toisen naisen uraa itsellesi luoda. Ja jokainen niistä saa kyllä sinulta (ja useammalta muultakin kaltaiseltasi hölmöltä) ne jalat vietyä alta.
Ethän sinä toki usko, mitä minä sinulle juuri sanoin. Kuvittelet, että tämä on juuri se säännön vahvistava poikkeus, se yksi tapaus miljoonasta, joka ei ehkä menisikään tuon saman kaavan mukaan. No ei ole, mutta turhaanhan minä sinulle tätä kerron, tule sitten taas tänne itkemään kun olet siipesi polttanut.
itsekeskeinen.
Joskushan senkin on tapahduttava: että tulee se poikkeus, joka vahvistaa säännön, one in a million... Mikä sinä olet sanomaan, ettei se ole juuri tämä tapaus?
Heh, mutta eihän se voi olla... Sehän tapahtui ja tapahtuu juuri minulle! Joskus maailman on vaan niin perin vittumainen paikka, että mahdottomat yhtälötkin toteutuvat eikä paha saa palkkaansa - ja mies eroaa vaimostaan "pikku seikkailun" vuoksi ja perustaa uuden perheen sen kaksinaamaisen pettäjälutkan kanssa. Juu-juu: alle 10 vuodessa mies löytää uuden pettäjälutkan jne jne... Mainoksen lausetta lainaten: "ikuista onneahan emme voi taata..." Mutta yrittää aina sopii...
tapahtuakin, mutta todennäköisyys on olematon, kuten edellä sanottiin. Ja vaikka se epätodennäköinen tapahtuisikin, niin jälleen on yksi miljoonasta sen mahdollisuus, että mies ei taas arjen tullessa vastaan hakee viihdykettä muualta. Tiikeri kun ei raidoistaan mihinkään pääse.
Ja, jottei taas ruusunpunaiset lasit silmillään haaveileva tytteli siellä kuvittele, että täällä kirjoittelee joku katkera "unelmamiehen" jättämäksi tullut yh, niin sanottakoon että olen kylläkin mies ja tiedän ihan tarkkaan miten nämä poikkeuksetta päättyvät. Valitan. Mutta ei minua tietenkään tarvitse uskoa (ettekä te varmaan uskokaan, mutta totuus valkenee kyllä joskus).
täysin turhaa asiasta kiistellä, koska olet päättänyt olevasi oikeassa.
Muutama kommentti kuitenkin... Kun "tiedät ihan tarkkaan, miten nämä poikkeuksettä päättyvät"... Niin miksi tältäkin palstalta tuosta tietämyksestäsi poikkeavia tarinoita..?
Tietämykselläsi teilaat kaikki toisiin rakastuvat miehet tapapettureiksi ja pelkän viihdykkeen hakijoiksi - ei kovin mairitteleva kuva omasta sukupuolestasi.
Oletko koskaan ollut rakastunut vai elätkö pelkästään järkeilemällä?
Sehän on selvästi tuo edellinen kirjoittaja mies, joka pettää, miten paskasti itse käyttäytyy ja miten poikkeuksetta muka käy. Eikö vaan? Tuskin on koskaan rakastunut. Mahtaa olla vaikeaa elää pelkästään järkeilemällä asioita, ainakin äärettömän tylsää. Olen samaa mieltä kanssasi, että poikkeuksiakin on. En usko, että kaikki pettäjät on tunteettomia sikoja, jotka vain seksiä hakevat.
Siis piti sanoa, että mies joka itse pettää ja kertoo omasta käyttäytymisestään mielipiteessään :).
jos sun ukkomies on niin ihana, niin silti hän on Pettäjä,
vai tekeekö se hänet ihanammaksi ja hänen petoksensa hyväksytyksi, kun sinä olet hänen ihailunsa kohde, jos se olisi joku muu, ja tietäisit asiasta, pitäisit häntä luultavasti vain petäjänä.
On se jännä, että kun on omat tunteet mukana niin oma moraalikin näyttäytyy ihan erilaisena tai saa uudert mittasuhteet/selitykset/rajat jne.
Etpä ole todella tainnut ja kyennyt ajatelemaan kuten alussa väitit, se oli moraalista pintaliitoa, muuten et tekisi noin, haet vain tekomoraalillesi hyväksyntää?, vapautusta? tai pyrit selittämään elämääsi tavalla "en voinut itselleni mitään", maaiman tekopyhin selitys.
omasta näkökulmasta tämä mies on se joka antaa asioiden tapahtua tai ei pettääkö perheensä vai ei. olisitko valmis myös elämään sen sotkun keskellä mitä tästä aiheutuisi? pystyisitkö elämään sen asian kanssa että tämä perhe hajoaa teidän onnen takia vai vaivaisiko ja tuntisit syyllisyyttä. Haluatko olla kannustava tekijä tämän perheen hajoamiseen? tämä mies todennäköisesti pettää enemmin tai myöhemmin jonkun kanssa mutta haluatko että sinä olet se jonka kanssa hän pettää?ja pystytkö elämään sen asian kanssa?
Niin, pystynkö elämään sen asian kanssa?
Kaiken järjen mukaan sitä ei kannata tehdä eikä sitä halua. En minä edes tiedä, miten asian kanssa voisin elää. En vain tiedä sitten, kai tämä tunne menee ohi kun tarpeeksi tukahduttaa.
Sehän siinä onkin, että yritän selittää itselleni hölmöyksiä. TIEDÄN, että mikään ei oikeuta minua tekoon. Silti sitä haluaisin. Jokainen ihminen epätoivoissaan perustelee itselleen typeriäkin asioita.
Minä en näköjään osannut kirjoittaa tarpeeksi selkeästi yhdestä seikasta. Minä en etsi hänestä itselleni miestä. Haluaisin seksiä hänen kanssaan, vain seksiä, en muuta. Hän on unelmieni mies, siis se ritari yksi tuhansista, fyysisessä mielessä. Se, joka saa kaikki mahdolliset fyysiset tuntemukset valloilleen.
elikkä pystykkö itse elämään asian kanssa että olet osatekiä pidempää tapahtuma sarjaa? mitkä ovat omat elämän arvosi ja sotiiko niitä vastaan? tahtoisitko tällaisen asian tehtävän itsellesi?
Jos todella sun puolelta on kyse vaan seksistä, niin sanoisin, että älä tee sitä.
Tai ainakin etene varovaisesti ja ota sillä tavalla selvää sen toisen tilanteesta.
Naimisissa olevana miehenä en haluaisi riskeerata liittoa pelkän seksin takia.
Sen sijaan olen siihen valmis rakkauden vuoksi. Kuullostaa ehkä vanhanaikaiselta, mutta näin se minun kohdallani on.
Sinullekin voi seurata sitä sun tätä.
Lapsille seuraa, että isä, jolla on huono omatunto, väistelee perhettään, on kummallinen. Äiti vaistoaa tämän, masentuu, etääntyy. Perheessä on salaisuus ja paha olla. Lapset kokevat syyllisyyttä ja kipua, heidän luottamuksensa maailmaan ja turvallisuudentunteensa horjuvat.
Voi olla, että heillä menee huonosti, voi olla, että he päätyvät eroon, voi olla, että mies pettää vaimoaan jonkun toisen kanssa. Minusta syrjähyppyyn mukaan lähtevä kolmas pyörä tekee kaikkein pahimman teon lapsille, miehen lapsille.
jos se onkin ihan tunari sängyssä?
Jos on ihan tunari sängyssä, ei varmaankaan tulla tapaamaan toiste.
se toinen nainen. Ihastuin ukkomieheen ja ajattelin että hän on juuri se oikea. En halunnut pakottaa häntä erilleen perheestään, ajattelin että asiat järjestyy kuin itsestään. Toisin kävi, paljastui että se ei halunnu kuin seksiä minulta. Olen aina ollut todella kiltti tyttö ja edelleen tekoni painaa mieltäni. nyt tiedän ettei ois saanut olla niin itsekäs. Mutta onneks virheistä oppii. Varoitan sinua että jos alat suteeseen ukkomiehen kans huomaat pian olevasi tunteettoman seksinnälkäisen leikkikalu.
Miten niin jonkun leikkikalu? Eikö aikuiset ihmiset voisi sopia keskenään, että kyse on vaan seksistä? Itselläni on sellainen suhde. Tietenkin miehestä tykkään, muutenhan en moiseen kykenisi. Mut pitääkö sitä sinisilmäisenä käydä heti luulemaan vaikka mitä? Oot ollu tyhmä.
Jospa pystyt pitämään pelkkänä seksinä, eikä tunteet tule mukaan. Sitten jos niin käy asia rupee syömään sinua sisältä -etkä taatusti halua olla enää vain seksin merkeissä tekemisissä.
Että kyllä miehestä tykkään. Tunteita on mukana. Pystyn pitämään pelkkänä seksinä kuitenkin, koska en mitenkään pystyisi elämään sellaisen asian kanssa, että joku eroaa vaimostaan minun takiani.
ja jojoonko itses vetäisisit kun kuitenkin lopulta suhteenne tulee ilmi ja avionrikkojasi eroaa? Jeesustelua, kyllähän sen kanssa pystyt hyvin elämään kun kerran moinen toimintakin maistuu. Jossain välissä tunteet kuitenkin ottavat otteen ja mitäs sitten?
Jeesustelua, maybe. Kukas sen sille vaimolle kertoisi? En ainakaan minä. Se jää sitten nähtäväksi, miten käy, jos tunteet voittavat järjen (jota ei tämmöisissä suhteissa on ollenkaan). Jos mies eroaa ja minut haluaa sen jälkeen, onhan se otettava vastaan mitä annetaan. Eikö? Ps. Pettäishän se minuakin.
Niin, kiitos vastauksista ja lisää saa laittaa. Pistää miettimään nämä asiat. En halua, että tämä olisi helppoa minulle (sulkisin silmäni ja korvani totuudelta ja ajattelisin, että teen oikein).
Haluan vieläkin korostaa, että en kuvittele miehestä elämäni kumppania.
munankipee lutka.Mä sain mieheni kiinni pettämisestä ja kävin vetämässä sitä huoraa kuonoon.Toivottavasti vaimo saa tietää ja mättää sua nenään.HUORA:
kerran se sinun miehesikin tietenkin PAKOTETTIIN pettämään,vai mitä??? Sehän ei suinkaan itse asialle voinut mitään!!!
Sekö toinen nainen sua petti? Mieheskö pääs kuin koira veräjästä, se väkisin viety? Tyhmyys taas huipussaan. Ei voi kuin ihmetellä. Kerrohan minkä selityksen miehesi antoi? Oikeesti taisit uskoakin?
...sun määrittees pettämisestä ei taida olla olennaista, vaan heidän parisuhteensa määritteet. Voihan olla, että heillä on vapaa suhde. Silloin: you go girl.
"Jos en tee sitä, petän itseni."
Mitäs jos tekisit sen, mutta vasta sitten, kun mies lakkaa olemasta naimisissa? Jos se on aitoa, se kyllä kestää odottelua JA saa ihmisen hakeutumaan muutoksiin, eroamaan. Jos se taas ei ole aitoa, niin miksi sitten pelleillä. Odottelemalla takaisit sen, ettet pettäs ittees. Etkä antais tulla petetyks.