Liitän tämän tekstini myös tänne treffit- osioon.
Olen tapaillut hetken aikaa fiksua, kivaa ja suloista miestä. Ikää hänellä on 24 vuotta. Kyseinen ihminen on hyvin rationaalinen, rauhallinen, harkitseva ja kaikinpuolin järkevä tyyppi. Ottaa päivän kerrallaan eikä turhia hötkyile tai stressaile elämässään. Vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä.
Minä taas olen luonteeltani, ja varsinkin ihmissuhdeasioissa, kovasti tunneihminen: näytän tunteeni sekä hyvässä että huonossa. Tykkään suunnitella tulevaisuutta ja haaveilla ihanista asioista, liitää välillä "pilvilinnoissa". Tykkään tunteesta, kun on perhosia vatsassa ja jalat lähtee alta. Tykkään hempeilystä ja hellistä sanoista. Yleensä ajattelen ensin tunteella ja sitten vasta järjellä.
Minusta on alkanut tuntua, että meidän tapailu junnaa jotenkin paikoillaan. Kun ollaan yhdessä niin meillä on tosi hauskaa, juttu luistaa ja viihdymme toistemme seurassa. Näkemisten jälkeen minun fiilikset hieman lässähtävät, sillä "palailemme asiaan" ja sovimme seuraavasta näkemisestä joskus myöhemmin, pääasiassa minun aloitteesta ja muistuttelusta. Minusta olisi kiva suunnitella näkemistä ja tekemistä hyvissä ajoin ja pitää muutenkin enemmän yhteyttä, antaa tunteiden viedä ja nauttia ihanasta kihelmöinnistä. Minulle on tullut olo, että painostan häntä näkemään ja ahdistelen häntä kyselemällä kuulumisia ja juttelemalla omista asioista.
Eilen illalla mietin tätä asiaa ja kysyin tapailemaltani ihmiseltä suoraan, millä mielellä hän tapailee minua ja mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Kerroin myös, että pidän häntä mielenkiintoisena ihmisenä ja haluaisin tutustua häneen lisää. Sain vastauksen, joka meni suurin piirtein näin:
"Vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä ja oon sitä mieltä, että tapaisin sua kyllä mielelläni. En vietä sellaisen kanssa aikaa, kenestä en pidä. Se et missä mielessä tapaillaan riippuu toki sustakin. En aseta hirveesti kriteereitä tapailulle, sillä en tiedä mitä minusta ajattelet ja oon todennut, että asettamalla kriteereitä niin äkkiä asettaa kaikenlaisia odotuksia jne. Olen ehkä hiukan sellanen pikkuhiljaa päivä kerrallaan ottava tyyppi :)"
Mitä noista ajatuksista pitäisi päätellä: onko hän ollenkaan aidosti kiinnostunut minusta ja ajattelee tosiaan periaatteella "hiljaa hyvää tulee" vai onko hänelle ihan sama meidän tapailu eikä hänellä ole minun suhteen mitään odotuksia? Minusta on ihana tunne, kun on kivan jutun suhteen odotuksia ja jos ne sattuvat vielä toteutumaan! Haluaisin antaa tunteille vallan ja nauttia ensi huuman tunteesta täysin rinnoin, sillä kaikki pitemmän suhteeni ovat alkaneet juuri noin. Jos juttu etenee liian rationaalisesti ja hitaasti, "järki päässä", mielenkiintoni lässähtää.. Tunteiden näyttäminen on minlle ensiarvoisen tärkeää!
Kaipailisin kommentteja siitä, miltä nämä lähtökohdat vaikuttavat!
Olen tapaillut hetken aikaa fiksua, kivaa ja suloista miestä. Ikää hänellä on 24 vuotta. Kyseinen ihminen on hyvin rationaalinen, rauhallinen, harkitseva ja kaikinpuolin järkevä tyyppi. Ottaa päivän kerrallaan eikä turhia hötkyile tai stressaile elämässään. Vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä.
Minä taas olen luonteeltani, ja varsinkin ihmissuhdeasioissa, kovasti tunneihminen: näytän tunteeni sekä hyvässä että huonossa. Tykkään suunnitella tulevaisuutta ja haaveilla ihanista asioista, liitää välillä "pilvilinnoissa". Tykkään tunteesta, kun on perhosia vatsassa ja jalat lähtee alta. Tykkään hempeilystä ja hellistä sanoista. Yleensä ajattelen ensin tunteella ja sitten vasta järjellä.
Minusta on alkanut tuntua, että meidän tapailu junnaa jotenkin paikoillaan. Kun ollaan yhdessä niin meillä on tosi hauskaa, juttu luistaa ja viihdymme toistemme seurassa. Näkemisten jälkeen minun fiilikset hieman lässähtävät, sillä "palailemme asiaan" ja sovimme seuraavasta näkemisestä joskus myöhemmin, pääasiassa minun aloitteesta ja muistuttelusta. Minusta olisi kiva suunnitella näkemistä ja tekemistä hyvissä ajoin ja pitää muutenkin enemmän yhteyttä, antaa tunteiden viedä ja nauttia ihanasta kihelmöinnistä. Minulle on tullut olo, että painostan häntä näkemään ja ahdistelen häntä kyselemällä kuulumisia ja juttelemalla omista asioista.
Eilen illalla mietin tätä asiaa ja kysyin tapailemaltani ihmiseltä suoraan, millä mielellä hän tapailee minua ja mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Kerroin myös, että pidän häntä mielenkiintoisena ihmisenä ja haluaisin tutustua häneen lisää. Sain vastauksen, joka meni suurin piirtein näin:
"Vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä ja oon sitä mieltä, että tapaisin sua kyllä mielelläni. En vietä sellaisen kanssa aikaa, kenestä en pidä. Se et missä mielessä tapaillaan riippuu toki sustakin. En aseta hirveesti kriteereitä tapailulle, sillä en tiedä mitä minusta ajattelet ja oon todennut, että asettamalla kriteereitä niin äkkiä asettaa kaikenlaisia odotuksia jne. Olen ehkä hiukan sellanen pikkuhiljaa päivä kerrallaan ottava tyyppi :)"
Mitä noista ajatuksista pitäisi päätellä: onko hän ollenkaan aidosti kiinnostunut minusta ja ajattelee tosiaan periaatteella "hiljaa hyvää tulee" vai onko hänelle ihan sama meidän tapailu eikä hänellä ole minun suhteen mitään odotuksia? Minusta on ihana tunne, kun on kivan jutun suhteen odotuksia ja jos ne sattuvat vielä toteutumaan! Haluaisin antaa tunteille vallan ja nauttia ensi huuman tunteesta täysin rinnoin, sillä kaikki pitemmän suhteeni ovat alkaneet juuri noin. Jos juttu etenee liian rationaalisesti ja hitaasti, "järki päässä", mielenkiintoni lässähtää.. Tunteiden näyttäminen on minlle ensiarvoisen tärkeää!
Kaipailisin kommentteja siitä, miltä nämä lähtökohdat vaikuttavat!
Vastaukset 3
Vanhimmat
sain viestisi perusteella selville että mies haluaa tutustua sinuun mutta haluaa kuitenkin sinun olevan se aloitteentekijä yms..
Hän on avoimella mielellä liikkeellä eikä tiedä tunteitasi.. Ehkä et ole näyttänyt vielä niitä tarpeeksi selvästi.
Hän myös haluaa rauhassa tutkiskella ilmaa ja samalla tutustua sinuun.. Eli kuten sanoin, hiljaa hyvä tulee.
Jos haluat hänet, ehdottaisin sinun olevan kärsivällisempi ja antaa aikaa hänelle. Kyllä se siitä!
Tuo temperamenttiero arveluttaa miestä, sellainen voi jossakin vaiheessa muodostaa ongelmia. Tämä (ja kaikki muukin) epävarmuus pitää miehen varovaisena, hän ei ainakaan halua yliarvioida todellista kiinnostustaan.
Vaikka olen melko lailla kuvaamasi kaltainen mies, olen joskus tapaillut vieläkin pidättyväisempää naista. Se oli tavallaan raastavaa, kun halusi suhteelta enemmän kuin mihin toinen oli vielä valmis. Silloin oma mielenkiintoni lässähti samalla tavalla kuin sinulla nyt...
Kohtuus kaikessa? Varmista, että mies ymmärtää, että koet hänen passiivisuutensa vaikeana tai jopa ratkaisevan vaikeana. Jos mies on oikeasti kiinnostunut, asiat järjestyvät.
Hei!
Itse olen juuri samanalainen, kuin aloittelija. Monta kertaa kyllästyny, kun toinen jahkaa ja jahkaa. Olen alkanu miettii et onko sellaisia miehiä joilla olisi samanlaisia ajatuksia kuin mulla?