äiti ongelma

Sen todellakin kertoo jo asenteesi lävistyksiin. Niistä ihan OIKEASTI voi tulla niitä tulehduksia, ja harmeja. Taidat kulkea ja pukeutua aikapaljon kavereidesi mielen mukaan? Se on kypsymättömyyttä.

Kotiintulo aikasi on todellakin ihan kohdillaan, unentarpeeseesi nähden, jotta opiskelustasikin tulisi jotain. Opiskelet ihan itsesi hyödyksi, kilpailu työmarkkinoilla on kovaa. Tätä et ole sisäistänyt lainkaan. Ei äitisi sinua ikuisesti huolla, tulee päivä, jolloin JOUDUT itse itsesi elättämään. Ja jos asenteesi ei kehity, elämästäsi tulee todella kovaa.

Meidän perheessämmekin, silloin kun nuoreni olivat ikäisiäsi, oli samanlaisia konflikteja ja ajatuksia, mutta murrosiän mentyä ne katosivat kuin tina tuhkaan, ja nyt tuntuu että nuoret viihtyvät liiankin hyvin asuen kotona.

Esim, tytär ollessaan 16v, tuli kysymään minulta, että jos hän nyt muuttaisi pois, niin kai sinä äiti maksaisit hänelle sit, sen 800 e/kk ? (hän oli laskenut sillä pärjäävänsä) No, en todellakaan maksa, täytyy nyt sanoa se ääneen, vaikka se on sanomattakin selvää.

No nyt kun hän on 20v ja saa pienessä maalaispitäjässä markkinointiassistentin työstä 1300/kk miinus verot, kotona asuminen tuntuukin taas maistuvan ihan hyvältä, vaikka nippa nappa tulis toimeen omillaankin. Niin se järki kasvaa, ajan myötä. Ja sopu sijaa antaa.

Pojalla oli ihan sama uho ja ihan samassa iässä. Nyt ei merkkiäkään siitä enää. Tyytyväisenä ajelee vanhemman autolla/bensoilla, luo lumet ja leikkaa nurtsin ihan ilman mukinoita. Kumpikaan lapsistani ei juo eikä polta. Eikä heillä ole tänäpäivänä lävistyksiä eikä tatuointeja. Nyt kun olis lupa niitä ottaa, eivät enää kiinnostakkaan.

Omat teinivuodet on sen verran tuoreessa muistissa, että voin sanoa vain että

JATKA SAMAAN MALLIIN, ÄISKÄ! :D

Oikeesti. Oot vielä joskus tosi ilonen että äitisi pitää sinusta huolta. Muutama vuosi kuluu nopeasti, katso haluatko sitten vielä ottaa niitä lävistyksiä. ;)

Sinulla on hyvä Äiti, joka pitää Sinusta huolen ja varmasti rakastaa Sinua. Kunnioita häntä ja kuuntele, mitä hän sanoo. Äläkä turhaan juntturoi vastaan. Hyvä ja normaali Äiti ei ole mikään ongelma. Tsemppiä, kyllä Sinä siitä vielä aikuistut ja naurat vielä itsekin...

Tuo kello 20 oleva kotiintuloaikasi on minun (= mummo 60 vuotta) mielestäni melko aikainen. Ethän voi käydä edes elokuvissa, ja kesällä varmaan tuntuu idiottimaiselta, kun pitää tulla sisälle jo iltakahdeksalta. Juoksevathan pikkulapsetkin silloin vielä pihalla jopa tunteja sen jälkeen.

Minun mielestäni ainakin viikonloppuisin voisi olla hieman löysempi tahti, olethan silti jo 15-vuotias. Aikookohan äitisi pitää sinua iltaisin sisällä vielä miten monta vuotta?

ja välitetään.

Äläkä ota lävistyksiä, niistä ei pojat tykkää. Ovat muutenkin ihan turhia. Meidän perheessä on myös käyty sotaa lävistyksistä koska en halua lävistyksiä vaimolleni (ikääkin on yli 30v)! Että näinkin päin...

Kello kahdeksan on tuon ikäiselle sopiva kotiintuloaika viikolla ja kymmeneltä on jo syytä mennä nukkumaan, mikäli koulu alkaa aamukahdeksalta.

Ylihuolehtivaisten äitien ylihuolehtiminen on suoraan suhteessa teini-ikäisen lapsen vuorovaikutustaitoihin. Jos vastaat äidillesi muristen, kielteisesti ja kaiken aikaa raivareita saaden voit olla aivan varma, ettei mikään esityksesi kotiintuloajan pidentämisestä mene läpi. Mutta kokeile, jos vaan kuuntelet, osoitat ymmärrystä hänen mielipiteilleen ja esität oman vastineesi, niin ehkäpä saatte sillä keinoin sovittua myöhemmät kotiintuloajat.

Äitisi saattaa pelätä kaikkea mahdollista ja yksi keino on joku kerta kävellä yhdessä niitä paikkoja läpi, joissa liikut. Menkää vaikka päiväsaikaan, niin sinun ei tarvitse arastella mitä kaverisi asiasta moisesta kommentoivat.

Jos äitisi on tavanomaista pelokkaampi, niin kysy mikä olisi pahinta mitä hän sinulle uskoo sattuvan. Siitä kannattaa puhua ääneen ja miettikään, miten toimia jos se pahin tapahtuu. Voit tässäkin asiassa osoittautua äitiäsi järkevämmäksi ja hän huomaa pelkäävänsä puolestasi ihan liikaa.

Mutta tee siis itse aloite. Äitisi on mikä on ja sinulla on vielä ihana mahdollisuus kehittää itseäsi fiksummaksi ja neuvottelutaitoisemmaksi persoonaksi. Tästä se oma elämä lähtee!

Mutta isän kanssa on pelisäännöt tullut selviksi, Koulun jälkeen klo 17 mennessä kotona jonka jälkeen pitää läksyt olla tehtynä ennenkuin taas pääsee kaupungille hillumaan.
Ja sitten on oltava viimeistään klo.22 kotona.

Ja tietenkin meidän pelisääntöihin kuuluu muutamat hommat. mm. huoneen siivomminen, ja koiran huoltaminen yms. jokapäiväisiä hommia...No huonetta ei tietty tarvi joka päivä siivota, pientä ylläpitosiivousta vain.

Olin itse 15 -vuotias kun vähän niinkuin jouduin muuttamaan "kotoa" pois. Jouduin aikuistumaan ihan liian nopeasti. Jouduin kyllä aikuistumaan jo ennekun muutinkaan kotoa pois.

Ja tänä päivänä antaisin ihan mitä vaan että omat vanhemmat olis huolehtineet tai edes välittäneet jollain tapaa!!

Usko pois, maailma on kova kylmä paikka, jossa on vähän sellaisia ihmisiä jotka sinusta todella välittävät.

Minäkin luulin 15 vuotiaana osaavani hoitaa omat asiani, olin niin kamalan sinisilmäinen kaikelle, ja luulin ettei mulle mitään pahaa satu. Ja olisin kyllä niin monet itkut ja karikot välttänyt. Nyt olen 32 ja kaiken suhteen niin helkkarin epäluuloinen, että se estää minua välillä elämästä. Mutta kyllä mulle loppuen lopuksi ihan hyvin on käynyt. Mutta siltikkin...

Nauti vielä siitä että olet lapsi ja alaikäinen, sulla on kyllä aikaa! Vaikka se tuntuu iäsisyydeltä saat kyllä leikkiä aikuista loppuelämäsi.

Niin ja mitä tulee noihin lävistyksiin... Otin 17 -vuotiaana kaksi nenälävistystä, joista toinen tulehtui tosi pahasti, enkä siitäkään huolimatta ottanut korua irti, ja nyt mulla on ikävä "reikä" tossa nenässä. Puhumattakaan noista kahdesta tatskasta mitä mulla on... Ei siinä mitään jos ne olis hienoja, mutta ne muistuttaa lähinnä vankilatatuointeja. Enkä ilkeä pitää mitään toppeja tai vastaavia.... Että kyllä sitä voi nuorena aika tyhmiä valintoja tehdä ja tosissaan luulla ettei niitä koskaan tule katumaan.