Mitä tehdä kun ei ole taitoja eikä koulutusta mutta silti pitäisi saada työpaikka jolla elää pääkaupunkiseudulla? Kouluun menisin mielelläni mutta kun en taida enää päästä. Tosin kouluista kelpaa vain yliopisto koska en jaksa enää AMK:ta (jäi kesken).
Työttömyys/opiskelemattomuus
...........
18912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mites meinasit yliopistossa jaksaa, jos AMK:kin jäi kesken. Onnea ja menestystä...
Eikä siellä myöskään ole mitään saatanan ryhmätöitä, vaan saa kohtalaisen vapaasti olla.
Joo, ei se yliopisto ole koulua kummempi, toisinaan on niin että se yliopisto istuu paremmin kuin amk ja tulosta syntyy. Se on niin ihmisestä kiinni.
Mulla tällainen käsitys. AMK on mulle jo liian raskas koska taitaa jäädä koulu kesken tän vuoden aikana. Yliopistosta en selviäisi varmaan näinkään kauaa.
Se tekeminen on raskasta jos on väärällä alalla, jos oikea ala löytyy yliopistopuolelta, niin opintojen tekeminen tuntuu kevyemmältä kun AMK:ssa koska se kiinnostaa ihan oikeasti.
Minulla ei ole kyllä mitään kokemusta ammattikorkeakouluista, mutta ei se yliopisto nyt mitenkään välttämättä rankempi paikka ole. Riippuu hyvin paljon henkilöstä. Itse en ole mikään nero, ja silti selvisin yliopistosta hyvin arvosanoin ja eximian arvoisella gradulla määräajassa, ja taistelin vielä masennustakin vastaan (parina vuonna en käytännössä suorittanut juuri mitään). AMK:n kanssa olisi voinut käydä toisin. Vaikea sanoa.
Tämä nyt ei sitten ollut mikään halveksunnan osoitus yliopistoa kohtaan. Ei siellä kaikki pärjää, mutta osa niistä, jotka pärjäävät, eivät välttämättä pärjäisi muualla koska ovat luonnostaan sellaisia, joille yliopisto soveltuu parhaiten.
No kyllä meillä ainakin oli ryhmätöitä ja paljon olikin. Muista aloista en
tietysti osaa sanoa mitään.
Itse näen asian, hieman kärjistäen, niin että yliopisto palvelee tieteitä, AMK palvelee työelämään tarpeita. On esim. sellaisia tekniikan aloja joissa on selkeä ero alan DI:n ja insinöörin työnkuvien välillä, joissa DI:t kehittävät alaa ja me insinöörit tulemme perässä ja sovellamme tuota kehitystä. En haluaisi olla tämän alan DI mutta voi olla, että jos työllisyystilanne on mikä on valmistuessani tänä keväänä, voi erillisvalinta kutsua...
paskaa. Taitaa olla suurin osa YO opinnoistakin tosin. Se palvelee vain Afrikasta saapuneita elintasopakolaisia.
Koko opiskelu on omalta kohdaltani ollut täyttä paskaa. Mitään ei koulu ole tuonut. Kaikki mitä osaan, olen itse opiskellut.
Itse käyn AMK:ta vain ilmaisen opiskelijalipun takia.
Jopa humanistikavereillani on ollut ryhmätöitä.
Ei, maisterin tai DI:n tutkintoa ei voi viedä läpi välttelemällä täysin muita ihmisiä. Mitäs ap mahtaa tehdä, jos joutuu jäämään pois luennolta eikä tunne ketään keneltä kopioida muistiinpanot? Akateemisessa maailmassa ei ole läsnäolopakkoa, mutta kukaan ei myöskään käy asioita toista kertaa läpi jos sattuu olemaan vaikka kipeänä.
Paremmin niillä ekonomeilla ja dippainsseillä on töitä kun AMK-vastineilla, joten väittäisin että yliopisto palvelee työelämää ihan hyvin.
Alat ovat usein erilaisia. Ei yliopistossa voi opiskella hoitsuksi tai AMK:ssa psykiatriksi.
AMK:n pahin ongelma on ylikouluttaminen. Nykyään kun joka toisella tuntuu olevan tradenomin paperit taskussa niin kyllähän se siltä kuulostaa, että ala on kärsinyt jonkinlaisen inflaation.
Tiedän vaikka kuinka tyyppiä, jotka eivät ole millään tunneilla käyneet ja silti kursseista mennään heittämällä läpi. Minäkin olen pari kurssia mennyt läpi lähinnä vain aku ankkaa lukemalla.
Suosittelen yliopistoa kyllä epäsosiaalisillekin ihmisille, sillä sehän olisi aivan helvetin typerä asenne että vain sosiaaliset ja itsevarmat voisivat menestyä koulutuksessaan. Itse olen todella ujo eikä minulla ole kavereita yliopistossa, mutta koen paikan todellakin minulle sopivaksi noin muuten ja olen sen verran päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen että vaikka yliopisto sosiaalisena ympäristönä aiheuttaakin stressiä, niin minähän en luovuta niinkin turhan ja typerän asian takia kuin sosiaalisuus. Olen tullut opiskelemaan ja sen opiskelun myös suoritan kunnialla, vaikka sitten olisinkin ihan yksin ja eristäytynyt koko koulutuksen loppuun asti. Tähän mennessä on toiminut oikein hyvin ja lähes kaikki arvosanani ovat nelosia ja vitosia.
Tietenkään ihmisiä ei voi ihan kokonaan vältellä ja jotain pieniä ryhmäkeskusteluja on jonkin verran, ja isompiakin ryhmätöitä välillä mutta ei usein ja niistäkin osan voi hoitaa netin välityksellä edes kertaakaan näkemättä paria/ryhmää. En ole aivan toivoton sosiaalisesti eli jos määrätään johonkin ryhmään ja pitää siinä sitten tehdä jotain niin kyllä se minulta ihan hoituu, sosiaalinen rajoittuneisuus on omalla kohdallani vain sitä että en itse oma-aloitteisesti ota kontaktia kehenkään. Ryhmätöissä se suurin kynnys onkin ryhmän tai parin hankkiminen, mutta muita lähes ylitsepääsemättömiä esteitä ei yliopistossa ole ujollekaan. Tälläisiä introvertteja tyyppejä on luullakseni tosi iso osa akateemisistä miehistä muutenkin, joten ei sen pitäisi olla niin suuri ongelma. Se tekee asioista hankalia, mutta ei mahdottomia, joten ehdottomasti suosittelen myös ujommillekin ihmisille yliopistoa. Ei tämä maailma voi kuulua vain ekstroverteille.
En ehkä saa luentomuistiinpanoja, jos olen kipeänä, mutta ei se haittaa. Sittenpähän vaan luen sen asian oppikirjasta huolella, ja useimpien kurssien luentokalvot pistetään muutenkin nettiin.
jos on vaadittavat pohjatiedot. Haluaisin kuitenkin nähdä, kuinka joku läpäisisi vähän vaativampia kursseja ilman minkäänlaisia pohjatietoja käymättä luennolla kertaakaan.
Pitää muistaa, että kaikki kurssia koskevat tiedotukset eivät edes tule nettiin. Entä, jos luennolla tai harjoitusryhmässä jaetaan tenttiin tarvittavaa materiaalia?
Ja kyllä, olen mennyt läpi kursseja käymättä luennoilla juuri lainkaan kun aihe on ollut läpikotaisin tuttu. Olen myös jättänyt kirjallisuutta lukematta, lukenut vain prujut tai tehnyt harkat sinne päin ja silti meni läpi.
En väittänyt, että pitäisi olla ekstrovertti pärjätäkseen yliopistossa tai Otaniemessä. Väite olisi älytön.
Mutta on hyvä saada suunsa auki sen verran, että kykenee (pakolliset) ryhmätyöt hoitamaan ja poissaolon iskiessä muistiinpanot pyytämään.
Olen 25-vuotias pääkaupunkiseudulla vanhempieni luona asusteleva niin sanottu peräkammarinpoika. Päiväni kuluvat yleensä netissä surffaillen, lueskellen ja lenkkeillen. En koskaan herää ennen klo 10. Illalla kun vanhemmat ovat kotona vältän turhia riitoja käymällä iltatöissä tai leffassa, katsomassa lätkää yms.
Taloustilanteeni on verrattain hyvä koska en ryyppää tai matkustele. En missän nimessä haluaisikaan köyhäillä ja laskea pennosia. Töissä porukka syö jotain helvetin eineksiä evääksi. Siis hyi saatana, kävisivät ravintolassa.
Olen hoikka vartaloinen ja keskipituinen ja kasvoiltani normaali. Pukeudun hyvin. Koulutukseltani olen ylioppilas siviilisäädyltäni sinkku.
Nyt siis antakaa niitä neuvoja miten kehittää itseäni.
Toisaalta kokemani koulukiusaamisen vuoksi ajatuskin opiskelusta kyllä ahdistaa jonkinverran.
Ainakin minä huomasin, että aikuisten opiskelumaailmassa ei kiusaamista esiintynyt ollenkaan. Jotain kevyttä läpän heittoa, jota tietysti kiusaamista kokenut voi ahdistuneena kokea kiusaamisena.
Sekin kannattaa muistaa, että jos eristäytyy, niin eristäytyy. Yliopistolla ei kukaan hae kotoa (paitsi tietysti mahdolliset hyvät kaverit). Niin että ikäviltä kontakteilta välttyy silläkin tavoin. Ryhmätöitä taitaa olla jopa humanisteilla, käsittääkseni kauppatieteilijöillä enemmän. Tällaisissa tilanteissa voi kokea, että jää ulkopuoliseksi, jos ei ole samalla aaltopituudella. Mutta ryhmätöitä on vain rajallinen määrä, ei ikuisuuksia, ja kiusallisista tilanteista pääsee eroon ottamalla itseään niskasta kiinni ja reipastumalla. Nämä konstit tehosivat itselläni, joka en rakasta ryhmä- enkä tiimityöskentelyä.
Aikaisemman elämän kiusaamisten ei siis kannata antaa estää aikuisopiskelua.
Mitä tulee ravintolossa ruokailuun, niin lohkaisuusi siitä sanoisin, että kaikilla ei ole varaa ruokailla ravintoloissa. Varsinkin jos pitää illalla ruokkia perhe, niin tulee päivän aikana ravintolasta yksi ylimääräinen ja kallis kuluerä.