voisiko joku nainen/mies ystävällisesti kertoa, miten ihmeessä mun tavallisena miehenä pitäis tulkita seuraavanlaista naisen käytöstä:
työkaverini isossa firmassa on n.25-vuotias mukava, fiksu ja kunnollinen nainen, joka ei ole ylisosiaalinen, mutta sellainen positiivinen ja kunnollinen nainen, joka jo olemassa olonsa kanssa (yleensä) parantaa muiden työkaveriensa työmotivaatiota. En yleensä tee hänen kanssaan töitä, mutta näen välillä päivittäin ja aiemmin tervehdimme, juttelimme niitä-näitä ja joskus pidempäänkin - usein tuntui että hän viihtyi seurassani ja oli ystävällinen ja hyvin miellyttävä persoona.
No, hän on varattu, kuten olen itsekin, joten mitään kummempaa ei ole varmaan ollut kummankaan mielessä. itselleni riittää ystävyys tai kaveruus. No, hän oli siis harvinaisen mukava ihminenn joka vaikutti rehdiltä, ystävälliseltä ja luotettavalta. aiemmin myös huumori kukki välillämme eikä tuntunut oudolta saada vaikka huumorin sävyisiä sähköpostia häneltä.
Mutta: jotain on tapahtunut jossain tuon ihmisen pään sisällä viimeisten kuukausien aikana. Nykyään hän ei enää tervehdi, paitsi ehkä joskus vihaisen näköisenä, ei vastaa täysin asialliseen sähköpostiin edes työtä koskien, ei käy kahvilassa (en tiedä vältteleekö, toivoisin itsensä takia että ei)ja näyttää aina vihaiselta. Ei varmaan kannattaisi kuluttaa aikaansa tätä miettien, mutta ihmetyttää miten kukaan voi muuttaa suhtautumistaan ilman näkyvää syytä. En ole koskaan ahdistellut häntä mitenkään - en edes sähköpostilla, en ehdottanut mitään eikä tulis mieleenikään. Kertokaa nyt sitten viisaammat, mistä on kyse?
Itselle tuli mieleen, että onko hänellä esim. mustasukkainen mies joka ei salli pitää edes kaverimielessä hyviä välejä miespuolisiin henkilöihin, vaikka he olisivat naimisissa eivätkä olis koskaan osottaneet muuta kuin kohteliasta ja ystävällistä käytöstä? olisko nainen tai tämän mies onnellisempi jos olisin hänelle epäkohtelias??
Asiaa ei kuitenkaan viitsis kysyä häneltä itseltään, ettei tule loukanneeksi tai ahdistelleeksi ehkä turhalla asialla. Enkä todellakaan kysy keneltäkään muulta, ettei kukaan ala levittää hänestä mitään huhuja. Ennemmin toivois, että se ihminen sanois mulle vaikka päin naamaa että pitää minua idioottina tai että ei voi sietää paitani väriä tai mitä ikinä, mutta en voi ymmärtää ellei viitsi sanoa mikä on vikana, kun lähes kaikkien muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen. En tosin tiedä miten hyvin hänellä menee muiden kanssa mutta en voi uskoa että olis mitään ongelmaa koska hän ei ole mitään ongelmatyyppiä - päinvastoin, fiksuimmasta päästä mitä tiedän.
ongelmansa kullakin. jos osaat tulkita naisia paremmin kun minä, niin heitä vinkillä!
kiitos!
miez28
työkaverini isossa firmassa on n.25-vuotias mukava, fiksu ja kunnollinen nainen, joka ei ole ylisosiaalinen, mutta sellainen positiivinen ja kunnollinen nainen, joka jo olemassa olonsa kanssa (yleensä) parantaa muiden työkaveriensa työmotivaatiota. En yleensä tee hänen kanssaan töitä, mutta näen välillä päivittäin ja aiemmin tervehdimme, juttelimme niitä-näitä ja joskus pidempäänkin - usein tuntui että hän viihtyi seurassani ja oli ystävällinen ja hyvin miellyttävä persoona.
No, hän on varattu, kuten olen itsekin, joten mitään kummempaa ei ole varmaan ollut kummankaan mielessä. itselleni riittää ystävyys tai kaveruus. No, hän oli siis harvinaisen mukava ihminenn joka vaikutti rehdiltä, ystävälliseltä ja luotettavalta. aiemmin myös huumori kukki välillämme eikä tuntunut oudolta saada vaikka huumorin sävyisiä sähköpostia häneltä.
Mutta: jotain on tapahtunut jossain tuon ihmisen pään sisällä viimeisten kuukausien aikana. Nykyään hän ei enää tervehdi, paitsi ehkä joskus vihaisen näköisenä, ei vastaa täysin asialliseen sähköpostiin edes työtä koskien, ei käy kahvilassa (en tiedä vältteleekö, toivoisin itsensä takia että ei)ja näyttää aina vihaiselta. Ei varmaan kannattaisi kuluttaa aikaansa tätä miettien, mutta ihmetyttää miten kukaan voi muuttaa suhtautumistaan ilman näkyvää syytä. En ole koskaan ahdistellut häntä mitenkään - en edes sähköpostilla, en ehdottanut mitään eikä tulis mieleenikään. Kertokaa nyt sitten viisaammat, mistä on kyse?
Itselle tuli mieleen, että onko hänellä esim. mustasukkainen mies joka ei salli pitää edes kaverimielessä hyviä välejä miespuolisiin henkilöihin, vaikka he olisivat naimisissa eivätkä olis koskaan osottaneet muuta kuin kohteliasta ja ystävällistä käytöstä? olisko nainen tai tämän mies onnellisempi jos olisin hänelle epäkohtelias??
Asiaa ei kuitenkaan viitsis kysyä häneltä itseltään, ettei tule loukanneeksi tai ahdistelleeksi ehkä turhalla asialla. Enkä todellakaan kysy keneltäkään muulta, ettei kukaan ala levittää hänestä mitään huhuja. Ennemmin toivois, että se ihminen sanois mulle vaikka päin naamaa että pitää minua idioottina tai että ei voi sietää paitani väriä tai mitä ikinä, mutta en voi ymmärtää ellei viitsi sanoa mikä on vikana, kun lähes kaikkien muiden ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen. En tosin tiedä miten hyvin hänellä menee muiden kanssa mutta en voi uskoa että olis mitään ongelmaa koska hän ei ole mitään ongelmatyyppiä - päinvastoin, fiksuimmasta päästä mitä tiedän.
ongelmansa kullakin. jos osaat tulkita naisia paremmin kun minä, niin heitä vinkillä!
kiitos!
miez28
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkäpä sinulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan naista ottaa jokin aivan muu asia pannuun?
Noh, itse naisena voisin tulkita tuon niin, että:
1) Hänellä todellakin on mustasukkainen mies.
2) Hän on itse ihastunut sinuun ja kokee sen
uhkana.
3) Siihen voi olla jokin hlökohtainen, sinuun
millään tavalla liittymätön syy, kuten
kuolema, sairaus, stressi...ym.
4) Hän ei pidä sinusta enää (mikä on hyvin epä-
todennäköistä)
Muuta en tähän hätään keksi.
Vastaile, pysyn kanavalla, heh:)
kiitos näkökulmista Satu ja Sow!
en usko että asia on pelkkää mielikuvitukseni tuotosta - tätä on kuitenkin jatkunut jo niin pitkään (4-6 kk) kun aiemmin ei ollut koskaan mitään tällaista. tällä välillä vain kerran tai pari tervehtinyt ja näytti vihaiselta. luulis jo tuossa ajassa vihaisemmankin rauhoittuvan, jos ei oo tosi hyvä syy. Mutta ehkä se syy sitten on "tosi hyvä" kuten vaikka mustis mies tai joku stressi tai suru perheen parissa. Tosi vaikea arvioida näin puoli-ulkopuolisena.
Lähinnä sitä toivoo, etten itse oo sanonut mitään mikä ois tulkittu loukkaavaksi tms. tai että se ois luullut mun ystävällisyyden tarkottavan että oon kiinnostunut - vähän vaikee olla jos oon varattu ja hän kyllä tietää sen eikä aiemmin ollut edes mitään ongelmaa puhua meidän puolisoihin liittyvistä arkijutuista.
yks mikä tuli mielee, oli että entä jos hän luuli ensin että oon kiinnostunut hänestä vakavasti ja sitten tajuttuaan että oon ja pysyn varattuna, sen tajuaminen ois ottanut luonnolle. vähän epätodennäköiseltä tuntuis tääkin.
luuulis, että se sanois suoraan että hitto kun oot tyhmä tai mee muualle kertomaan tyhmiä vitsejäs jos olis sitä mieltä. tää epätietosuus on paljon ikävämpi tila kuin että tietäs olevansa vaikka idiootti...
mutta jotenkin noi kaks ensimmäistä tuntuu _ehkä_ todennäkösemmiltä. osaatteko neuvoa, mitä mä voi tehdä asian eteen - vai voinko tehdä mitään, jos noin on? En kuitenkaan halua että hänellä on vaikka oman miehensä kanssa mitään hankausta tän takia tai että töissä on ikävä tai ahdistava olla.
on se vaikeeta, kun ei voi mennä ja kysyä!
mutta kiitos todella hyvistä vastauksista jo nyt!
t. miez
onko sinunkin mielestäsi järkevää ottaa se riski
ja kysyä asiaa suoraan mutta varovaisesti kun ottaa huomioon että tähän alkuperäiseen "ongelmaan" voi olla niin monta syyvaihtoehtoa? jos on, niin miten toivoisit että itseltäsi kysyttäisi asiaa että tulis ymmärretyksi mutta ei loukkais mitenkään?
Jos et todellakaan ole onnistunut naista millään tavalla loukkaamaan, mistä hän voisi olla pahastunut/vihoissaan niin muita syitä voi olla hyvinkin monenlaisia. Ehkä tyttö (vaikka varattu onkin) on huomannut kiinnostuneensa sinusta enemmän kuin mikä olisi turvallista ja siitä pelästyneenä ja mahdollisia jatkoseuraamuksia vältellen ottaa etäisyyttä.
Eihän se mistään pois ole, jos varovaisesti kysäiset syytä tähän käyttäytymismuutokseen (tyyliin oletko kenties jotenkin loukannut...)! Tai sitten annat olla ja jatkat elämääsi, ehkä teitä ei oltu tarkoitettu ystäviksi.
Hyvää jatkoa sulle! :)
kiitos sinullekin Tuli...
ehkä se on noin. mutta jotenkin tuntuu vaikealta tai vaaralliselta ajatukselta mennä asiaa suoraan kyselemään. jos se vaikka on tungettelevaa tai ahdistavaa hänestä? ja toisaalta ei sitä kai kasvotusten voi kysyä vai voiko ja miten? sähköposteihinhan hän ei vastaa - en viitis enää lähettää kun ei joskus aiemmin vastannut. tuli selväksi, että ei huvita/voi/? vastata.
ikävintä tässä on, että ihminen on tai ainakin aiemmin oli tosi mukava - eikä ole kiva ajatella että olis jotenkin aiheuttanut harmia tai ikävää oloa hänelle tahtomattaan.
jos tietäisin, että se etäisyys auttaisi, niin sen etäisyydenkin mielellään antais mutta kun ei tiedä.
mutta tosi hyviä ja asiallisia vastauksia tullut tähän asti. Kiitos kaikille! : )
miez
Miksi ihmeessä et kysy häneltä itseltään? Asian voi kysyä hyvinkin hienostuneesti, ohi mennen jopa puoliksi vitsinomaisesti jos toisella edes vähän huumorintajua.
Jos tuota on jatkunut hyvinkin pitkään eikä tilanne näytä selviävän tai kehittyvän parempaan suuntaan niin mitä menetettävää sinulla on jos heität hänelle yhden kysymyksen? Tuskin yhteydenpitonne siitä kysymyksestä ainakaan tuosta enää vähenee. Tai jos vähenee niin sitten teitä ei ole tarkoitettukaan ystäväksi ja saatpahan tietää syyn.
Jokatapauksessa jos et häneltä suoraan kysy, niin tuo juttu jää täysin arvailujen varaan. Eihän tälläkään palstalla voi esittää kuin arvailuja mahdollisista syistä, kukaan ulkopuolinen ei voi tietää varmasti oli sitten nainen tai mies.
Mun mielestä ihmiset vois keskustella muutenkin enempi asioistaan ennenkun ne menee tohon pisteeseen. Niin jokapäiväisessä elämässä kuin parisuhteessa. Mutta se onkin sitten jo toinen aihe :).
Rohkeutta kysymiseen. Pyydä tällä palstalla vielä vaikka vinkkejä naisilta miten asian voisi hienovaraisesti kysyä toiselta.
Yksi vaihtoehto kävi minun mielessäni, koska käyttäytyminen kuulostaa tutulta. Olen itse nainen ja ainoa ero on se, etten pysty olemaan noin pitkään vihaisen näköinen ja oloinen. Olisiko mahdollista että tuo nainen on ollut ihastunut sinuun ja yrittänyt herättää kiinnostuksesi, ja kun ei ole onnistunut niin kokeilee tuota tekniikkaa, että rupeaisit ihmettelemään mikä nyt on tullut, ja kenties kiinnostumaan hänestä enemmänkin. No, ainakin hän on saanut sinut ihmettelemään.
Itse olen yrittänyt myös tuota ja olenkin saanut huomiota enemmän sen jälkeen kun en olekaan koko ajan ollut ”mielin kielin” ihastukseni kohteelle. Tällä hetkellä yritän jälleen ottaa ”etäisyyttä”, tosin minulla se on paljon vaikeampaa koska teemme tosi tiiviisti yhdessä töitä, mutta yritän olla ”kylmän viileän asiallinen” ja olla katsomatta koko ajan häntä pitkään silmiin yms..
On myös mahdollista että säästääkseen itseään on tullut siihen tulokseen että parempi yrittää unohtaa sinut, koska teistä ei voi tulla kuitenkaan paria. (tätä yritän myös itse, tosin tuntuu olevan mahdotonta näin läheisessä suhteessa :( )
kiitos jälleen hyvistä vastauksista Koukussa r:lle ja Börjelle!
kyllä todella tekis mieli kysyä asiaa, mutta onko mahdollista että hän kokee sen kyselyn ahdistavaksi vaikka sen yrittäis tehdä ohimennen tai jotenkin huumorilla? entä jos kysyy, niin onko parempi kysyä kasvotusten vai e-maililla tms.? toisaalta hän ei taida vastailla meileihin, mutta sitten kuitenkin on se riski että jos hän oikeasti haluaa vältellä minua, niin varmaan kokee ahdistavaksi sen että ilmaannun työhuoneeseen kyselemään tyhmiä?? lisäksi vois olla vaikeaa päästä kysymään niin ettei joku muu ole kuulemassa.
miehen logiikalla tuntuis monimutkaiselta, että oltais epäkohteliaita ja välteltäis jos haluttais
tosiaan saada lisää huomiota tms. mutta mistähän sitä tietää, vaikka hän sitten oliskin ihastunut, mutta itse hän on kyllä ainakin naimisissa tai kihloissa - samoin minä. eipä luulis että on sitten niin ihastunut että kerjää lisää huomionosoituksia olemalla ilkeä? - vai onko näin?
en tietysti odota, että joku siellä bittiavaruudessa osaisi kaikessa neuvoa, mutta tähän asti on tullut todella järkeviä näkemyksiä.
ehkä tosiaan olis vielä hyvä joltain naiselta kuulla että miten (millä sanamuodoilla) tätä asiaa vois varovasti häneltä kysellä ja onko viisasta mennä näyttämään naamansa vai pysytellä turvallisen kaukana ja käyttää sähköpostia, kun ottaa huomioon ne mahd. mustasukkaiset miehet tai sen että hän ehkä haluaa itse ottaa etäisyyttä?
no, siinä "Koukussa r:een" on oikeassa, että ainakin hän on saanut mut ihmettelemään. Miten muuten "koukussa r:een" on päätynyt yrittämään sen työkaverisi "unohtamista" - onko hänkin/oletko sinä varattu vai onko tämä työkaverisi vain viileä kaikelle huomionosoituksillesi? tsemiä sinullekin!
miez
Hmm.. vaikka nainen olenkin, niin mun mielestä tuo töykeesti käyttäytyminen ihastumisen kohteelle kuulostaa perin oudolta. Ainakaan itse en ole semmoiseen aiemmin törmännyt, mutta mahdollista kai kuitenkin.
Mutta ehdottomasti kannattaa kysyä naiselta ja kasvotusten ennemmin kuin mailien kautta. Kirjoitetun voi mun mielestä vielä pahemmin ymmärtää väärin kun puhutun, näkeehän sen usein näillä keskustelupalstoillakin.. ;) Lisäksi näet ainakin miten hän reagoi, toisin kun mailien kanssa.
Itsekin oon aika herkkänahkainen tyyppi silloin tällöin, mutta en kyllä silti loukkaantuisi, jos multa asiallisesti ja kahden kesken kysyttäis tyyliin "oonkohan mä loukannu sua tai jotakin, mua on vaivannu tää pitemmän aikaa ja halusin kysyä suoraan.."
Etenkin jos se nainen aiemmin on suht ok ollut, niin tuskin asiallinen keskustelu loukkaa häntä, voihan hän itsekin olla siitä helpottunut. Mutta ehdottomasti kahden kesken, jotta se nainenkaan ei joudu noloon tilanteeseen. Jos teillä on omat työhuoneet, niin menet vaan käymään ja kysyt oisko hetki aikaa.. En usko, että epäonnistut, aika huomaavaiselta tyypiltä kun kuulostat. :)
Hän on varattu (avoliitossa, vaikkei tiedä, että tiedän sen). Itse olen myös onnellisesti avoliitossa ja lapsiakin on. Työkaverini ei tavallaan ole viileä huomionosoituksilleni, kaikki meidän välillämme tapahtuu kuitenkin ainoastaan ystäväpohjaisesti. Itse olen välillä niin tunteitteni vietävissä, että haluaisin tavoitella enemmänkin, vaikka tiedän ettei tilanteessa ole mitään realistista mahdollisuutta. Elämäntilanteemme ovat aivan erilaiset, hänellä lapset ym. vasta edessä, hän on minua paljon nuorempi jne. En tiedä onko hän tietoinen kuinka vahvasti tunnen, tunteilleenhan ei voi mitään. Ystäviä kuitenkin olemme, ongelma on vaan siinä, kuinka saisin sydämeni hyväksymään sen, etten yrittäisi mitään enempää….
no ei ole sinullakaan ihan helppoa mutta toisaalta ei varmaan kovin ikävääkään, koska ilmeisesti olette ihan hyvissä väleissä ja tää on tietysti vain mun mielipide, mutta vois olla tavallaan hyvä jos tollaset suhteet pysyiskin vaan ystävyytenä - voihan sitä haaveilla vaikka mitä mutta eikös sekin tee oloa mukavaksi siellä töissä että vaikka molemmat tietää tilanteen niin osaa käyttäytyä, eli kantaa vastuunsa mutta samalla ei kuitenkaan olla kylmiä sitä työkaveria kohtaan jota kohtaan tuntee enemmän kuin on mahdollista näyttää? eikö se luotettavuus ja samalla tieto toisen suhtautumisesta luo tavallaan turvallisuuden tunnettakin? Tää on vain yhden miehen näkökulma ja voin olla väärässäkin - ja tietysti sitten on vaikeaakin jos omat tunteet pääsee valloilleen eikä voikaan tehdä mitään. mutta ajattele, että ehkä kukaan muu ei saa osakseen edes tätä huomiota, ystävällisyyttä ja arvostusta häneltä! huonomminkin voisi olla.
kiitos Tarullekin hyvistä neuvoista!
kyllä sitä varmaan pitää kysyä kasvotusten, kun tulee sopiva tilanne tai jos tulee. tai sitten katson jos tilanne muuttuu odottelemalla.
en tiedä, onkohan hän nyt kuitenkaan kovin töykeästi käyttäytynyt, voi olla että se on liian rankasti sanottu, ei hän minua ole juurikaan loukannut - ennemmin pelkään loukanneeni häntä (en vain keksi miten). muutos aiempaan käytökseen on ollut raju, koska aiemmin hän oli enemmän kuin ok eli sellanen ihminen, jonka mielipiteitä ja persoonaa oppi jo arvostamaan enemmän kuin useimpia muita. mutta tosiasiassa ei koskaan voi tietää, mikä toisen ihmisen mieltä painaa, tai mikä ottaa päähän - siks en haluakaan alkaa syytellä töykeäksi tai muuksikaan. on ihan mahdollista, että hänellä on joku muu murhe tms.
mutta koitan rohkaista mielini ja ehkä kysyä asiaa joskus hyvin varovaisesti jos tulee tilaisuus. tiedä häntä vaikka tosiaan samalla helpottaisin hänenkin oloaan?
Kiitos pohdinnoistasi, kaikki asiat pitävät juuri noin paikkansa kuten kuvailet. Etpä osannut arvatakaan kuinka oikeaan osuit sanoissasi "...mutta ajattele, että ehkä kukaan muu ei saa osakseen edes tätä huomiota, ystävällisyyttä ja arvostusta häneltä! huonomminkin voisi olla....." nimittäin työkaverini on myös esimieheni ja itse olen hänen ainoa alaisensa ja todellakin "kylven" tältä osin huomiossa ja ystävällisyydessä :-). Juuri siksi on ajoittain niin vaikeaa kun esimiehen ystävällisyys ja todella ihana luonne saa "pään pyörälle", ja ajattelemaan että olisikohan jossain tilanteissa vähän henkilökohtaisempaakin mukana. Toisaalta en voi ehkä koskaan paljastaa todellisia tunteitani, etten "mokaa" työsuhdettani ja tuntuu joskus hyvin raskaalta pitää kaikki tunteet sisällään.
kiitos sullekin mukavista ja todentuntuisista ajatuksista! hyvää jatkoa kaikin tavoin!
miez
Oikein hyvää jatkoa myös sinulle ja toivottavasti saat selvitettyä tuon tilanteesi mitä pohdit ja asia selviää! Hyviä ystäviä ei koskaan ole liikaa, joten koittakamme pitää kiinni niistä ainakin omalta osaltamme..
: )
olet harvinaisen oikeassa. kyllä hyviä ystäviä ja hienoja ihmisiä on tosi harvassa - ei niihin osaa suhtautua välinpitämättömästi eikä edes halua.
yllättävän paljon kuitenkin löytyi näin hienoja mielipiteitä ja hyviä neuvojakin. kiitos kaikille!
miez
Etkö voisi kertoa miten kävi? Kait nyt jotain on asiassa mennyt eteenpäin? Hienoa kuulla miten joku mies on ottanut tosissaan ihmissuhdekuviot ja yrittää selviytyä kaikinpuolin korrektisti. Tuo viestiketju kertoo että nais ja mies ajattelu ei välttämättä olekaan niin kaukana toisistaan kuten on yritetty väittää.
Kyselee yksi nainen