Onko näin? Milloin lahjakkuuden rajat tulevat vastaan? Moniälykkyysteoriasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria
Lapsen aivoissa neuronien välisiä kytkentöjä muodostuu ja karsiutuu. Tunnetusti lasten on aikuisia helpompaa oppia esimerkiksi vieraita kieliä tai soittamista. Joidenkin asioiden oppimisessa on aikaikkuna, jonka jälkeen on myöhäistä. Siinäpä vanhemmille haastetta, kun miettivät, mihin harrastuksiin lapsi laitetaan. Vaikka olisi Sibelius, ammattiviulistiksi ei pääse, jos aloittaa viulunsoiton vasta 10-vuotiaana. Toki harrastuksesta voi nauttia muutenkin ;-)
Pianonsoiton suhteen minulla tiettyjä rajoituksia. Sävelkorvassa on vikaa, koska en opi helposti soittamaan korvakuulolta tai opi kappaleita ulkoa. Lisäksi olen voimakkaasti oikeakätinen, ja vasemman käden motoriikka on turhan kömpelöä. Tietysti säveltapailua voi harjoitella ja soittaa sormiharjoituksia eli etydejä, mutta vaadittaisiin paljon enemmän harjoittelua kuin nykyinen tunti päivässä, että tapahtuisi jotain edistystä. Keikkapianistina on kuitenkin mukavaa.
Loogista päättelyä vaativissa asioissa menee hyvin. Luonnolliset kielet ja kieliopit ovat loogisia poikkeuksista huolimatta. Mistä lie periytyy fonetiikan taju, kun äiti puhuu joka kieltä ihan tankerona? Sanaristikot ja kryptot käyvät nopeasti tylsiksi rajoittuneisuutensa vuoksi (tosin niitä voisi kokeilla muutenkin kuin suomeksi), piilosanat ovat monimutkaisempia, ja kaikkein hauskimpia ovat salapoliisiromaaneissa esiintyvät salakielet ja -kirjoitukset.
Logiikkapelejä on helppo oppia. Niissäkin vaikuttaa harjoittelu: ratkoin kahden siirron matteja ja aikaa kului muutama minuutti per tehtävä. Sen sijaan parempi puoliskoni hoksi ratkaisut kertavilkaisulla, mutta hän onkin aikanaan pelannut shakkia parin vuoden ajan lähes päivittäin.
Sen sijaan ihmisten käytöksen takana olevaa logiikkaa on paljon vaikeampi ymmärtää. Heissä on niin monta muuttujaa. Moniälykkyysteoriassa sosiaalista lahjakkuutta kutsutaan interpsyykkiseksi älykkyydeksi. Tällaiset ihmiset kykenevät tulkitsemaan eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä. Netissä näitä asioita ei voi tietenkään havaita, mutta sosiaalisuus ja empaattisuus voivat kai käydä ilmi myös teksteistä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria
Lapsen aivoissa neuronien välisiä kytkentöjä muodostuu ja karsiutuu. Tunnetusti lasten on aikuisia helpompaa oppia esimerkiksi vieraita kieliä tai soittamista. Joidenkin asioiden oppimisessa on aikaikkuna, jonka jälkeen on myöhäistä. Siinäpä vanhemmille haastetta, kun miettivät, mihin harrastuksiin lapsi laitetaan. Vaikka olisi Sibelius, ammattiviulistiksi ei pääse, jos aloittaa viulunsoiton vasta 10-vuotiaana. Toki harrastuksesta voi nauttia muutenkin ;-)
Pianonsoiton suhteen minulla tiettyjä rajoituksia. Sävelkorvassa on vikaa, koska en opi helposti soittamaan korvakuulolta tai opi kappaleita ulkoa. Lisäksi olen voimakkaasti oikeakätinen, ja vasemman käden motoriikka on turhan kömpelöä. Tietysti säveltapailua voi harjoitella ja soittaa sormiharjoituksia eli etydejä, mutta vaadittaisiin paljon enemmän harjoittelua kuin nykyinen tunti päivässä, että tapahtuisi jotain edistystä. Keikkapianistina on kuitenkin mukavaa.
Loogista päättelyä vaativissa asioissa menee hyvin. Luonnolliset kielet ja kieliopit ovat loogisia poikkeuksista huolimatta. Mistä lie periytyy fonetiikan taju, kun äiti puhuu joka kieltä ihan tankerona? Sanaristikot ja kryptot käyvät nopeasti tylsiksi rajoittuneisuutensa vuoksi (tosin niitä voisi kokeilla muutenkin kuin suomeksi), piilosanat ovat monimutkaisempia, ja kaikkein hauskimpia ovat salapoliisiromaaneissa esiintyvät salakielet ja -kirjoitukset.
Logiikkapelejä on helppo oppia. Niissäkin vaikuttaa harjoittelu: ratkoin kahden siirron matteja ja aikaa kului muutama minuutti per tehtävä. Sen sijaan parempi puoliskoni hoksi ratkaisut kertavilkaisulla, mutta hän onkin aikanaan pelannut shakkia parin vuoden ajan lähes päivittäin.
Sen sijaan ihmisten käytöksen takana olevaa logiikkaa on paljon vaikeampi ymmärtää. Heissä on niin monta muuttujaa. Moniälykkyysteoriassa sosiaalista lahjakkuutta kutsutaan interpsyykkiseksi älykkyydeksi. Tällaiset ihmiset kykenevät tulkitsemaan eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä. Netissä näitä asioita ei voi tietenkään havaita, mutta sosiaalisuus ja empaattisuus voivat kai käydä ilmi myös teksteistä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Meitsi ainaki on todellinen luonnonlahjakkuus nimittäin meitsi survas heti ekal sisään ja meitsin mahtimela mälläs oikeen kunnol niinku oisin kuivaharjotellu vaikken oo :)
töröttää nii nappeana!:)
että sinunkin kanssa voisi jaksaa keskustella, jos et melkein joka viestissä painottaisi omia tai miehesi lahjakkuuksia tai opiskeluja.
On täällä monia muitakin opiskelleita, älykkäitä ihmisiä, mutta he ymmärtävät että niiden asioiden painotus ei saa aikaiseksi hedelmällistä keskustelua.
Ei mulla muuta.
Tietysti olisin voinut käyttää kuuluisia esimerkkejä, mutta onko ääripäät kuten Mozart tai Einstein kovin reilu vertailukohta meille tavallisille ihmisille?
Joitakin jatkokysymyksiä: onko lapsella jotain asiaa kohtaan ensin lahjakkuus vai innostus? Jotkut, jotka on laitettu lapsina soittamaan tai urheilemaan, eivät voi aikuisina sietää kyseistä toimintaa. Miksi näin käy?
Tässä sulle vähän ajateltavaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Sukulaisella, jonka kanssa 50% yhteisiä geenejä (tai tarkemmin alleeleja) on tämä diagnoosi.
Musta nimimerkki Michiko_lla on monissa viesteissään kiinnostaviakin pointteja, mutta kyllä joo vähän näyttäisi ( ainakin niiden viestien perusteella, joita itse olen häneltä lukenut), että hänellä olisi vähän korostunuttakin tuo kiinnostus nimenomaan älykkyyttä sivuaviin aiheisiin. On monissa viesteissään käsitellyt nimenomaan sitä aihetta.
S24:ssa on myös palsta "Älykkyys". Voisi ehkä olla niin, että esim. siellä saattaisi saada hedelmällisempääkin keskusteluakin älykkyydestä tai lahjakkuudesta aikaiseksi, jos erityisesti niistä haluaa keskustella.
Ps. Aika törkyä toi jonkun sulle laittama asperger-linkki, noin tohon yhteyteen laitettuna. Ilmeisesti kritiikkiä ei saisi esittää, mielipiteitä ilmaista? Kaverikomppaustako, kenties?;) *vitsi* Aika alaleveliltä laukoi kyseinen kirjoittaja ainakin siinä tapauksessa, jos on laajemmin sivistynyt ihminen...
Michiko on itse viitannut useasti aspergeriin. Hieman ymmärrystä siis kaipaan. Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä, emmekä me kaikki olla yhtä laajasti sivistyneitä kuin sinä olet. Anna kaikkien kukkien kukkia rauhassa ilman että nypit kauneimmat omaan maljakkoosi.
"Michiko on itse viitannut useasti aspergeriin. Hieman ymmärrystä siis kaipaan. Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä, emmekä me kaikki olla yhtä laajasti sivistyneitä kuin sinä olet. Anna kaikkien kukkien kukkia rauhassa ilman että nypit kauneimmat omaan maljakkoosi."
Mä olen oikeasti ja *aidon* vilpittömästi pahoillani, jos& kun nyt sitten ilmeisesti käyttäydyin(?) epäkorrektisti _tietämättäni_. Eikö kuitenkin ole hieman julmaa sekin, että jos minun oletettaisiin olevan tietoinen kaikista palstalla käydyistä keskusteluista?
Mä en henkilökohtaisesti ole koskaan nimimerkki Michiko_:n kanssa sellaista keskustelua käynyt, jossa suoranaisesti tai ainakaan omakohtaisella tapaa olisi puitu esim. aspergerin syndroomaa. En ole lukenut kaikkia palstan keskusteluita. *köhii*
Totuus nyt vain on, että kys. nimimerkki on aika useissakin yhteyksissä ollut kiinnostunut nimenomaan älykkyydestä ja kyseisen käsitteen pohdinnasta. Jos mä totean tällaisen todenmukaisen faktan palstalla, niin kyllä hellumavei mun oletukseni siinä on, että kyseisen kommenttini kohteen itsetunto sen kestää. Oma itsetuntoni ainakin kestäisi vastaavan kritiikin.
( Ja sitäkään en muuten ymmärrä, että mihin se kirjoittaja siinä ainakaan muita ulkopuolisia erityisiä puolustajia tarvitsisi. Selvinnee älyllään itsekin.).
Enkä ylipäätään voi aina ottaa "oikealla tavalla" selvää esimerkeiksi viesteistä, joihin vain vipataan joku linkki ja kylmästi jubaus perään, et "tos tolle miettimistä". Jos minä olisin toi Michiko_:lle kritiikkiä esittänyt kirjoittaja tästä ketjusta (jonka kanssa siis itse pitkälti samaa mieltä olin), niin kyllä mä saattaisin ehkä jopa loukkaantuakin, jos mun viestiini hiivattais vastaukseksi ainoastaan vaikka joku neurologisia erityispiirteitä käsittelevä yleisluontoinen linkki, josta ei paljoo paskaakaan siis käy ilmi, että mitä se kirjoittaja sellaisen linkittämisellään on halunnut viestittää. Viittaamatta mitenkään ja millään muotoa sellaisiin, että kuka kys. Michiko:lle kritiikkiä esittäneelle asperger-linkkejä laittoi, tai että kuka olisi ollut se kirjoittaja, jonka kanssa itse olin samaa mieltä, koska niistä asioista minä en kerrassaan mitään tiedä.
Kehoittaisin huomaamaan, että minä en tiedä muusta, kuin siitä mitä palstalla luen. Sen pohjalta minä viesteihin vastaan.
Ja. Nimimerkki Michikoa aihetta koskien mitenkään erityisemmin korostamatta voi sanoa ( vitsillähän se oli, ylläoleva "kaverikomppaus"-juttu), että kyllä tällä palstalla sitä kaverikomppaustakin aina väliin esiintyy. Jotkut samat näkyy aina saavan samanmielisiä kommaajia mielipiteiden sisällöistäkin niin riippumatta, mikä on musta _hyvin_ tylsä ja palstaa kuihduttava ilmiö. Kato kun jotkut tuntee toisensa livessäkin ja toiset ei, ja sitten jotkut antaa sellaisten asioiden vaikuttaa siihenkin, että miten _keskustelupalstallakin_ suhtautuvat. Kyseiseen (ilmiöön) olen kohtuullisen turtunut ja kyllästynyt. Kaiketi kyynisyyteni siltä osin saattaa jonkin verran näkyäkin.
lookisuus ennen kaikkea,siitei voi kiistellä.
http://www.youtube.com/watch?v=VErvB0iIDzM
Onko näitä ollut joskus Pikku Kakkosessa?
mut minoon aina tykänny kuiteski enemmän tästä professori balhazaarista nottaku soon vähä niinko mä.
http://www.youtube.com/watch?v=4mGjqdZrGz4
on olemassa, mutta palstan ilmapiiri ei vaikuta erityisen miellyttävältä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000080&subcat=750
Älykkyydellä tarkoitetaan usein vain matemaattis-loogista tyyppiä. Entäpä lahjakkuus ja luovuus, voidaanko nämä kolme asiaa erottaa toisistaan? Muuten: joidenkin Mensan jäsenten kirjoitukset eivät vaikuta "älykkäiltä", jos älykkyyteen lasketaan yleissivistys.
Ei noilla erikoistuneemmilla palstoilla keskustelukaan kovin kiihkeästi kulje. ML taitaa olla semmoinen yleispalsta jossa voi puhua mistä vaan. Se on ihan hyvä asia mun mielestä.
Jotenkin tuntuu että tuo älykkyysasia on aika paljon esillä nykyään. Lasketaan pisteitä ja verrataan niitä muiden pisteiden kanssa. Onko se niin tärkeää? Eikö tärkeämpää ole ihminen kokonaisuutena ja että hän kykenee elämään suht onnellista elämää, eli selviytyy arjesta?
Oikeassa olet: jotain palstaa saatetaan toivoa, ja sitten sellainen perustetaan liian kapeasta aihepiiristä, tai aihe vaan sattuu menemään muodista pois ja keskustelu hiipuu.
Älykkyysosamäärästä ja muista pisteytyksistä: on jotenkin epäreilua määritellä kokonainen ihminen yhden numeron perusteella. Netissä voi testata itseään vaikka kuinka paljon, ja joissakin tehtävätyypeissä voi parantua harjoittelun myötä.
Sen sijaan laajat älykkyystestit, joita lääkärit ja muut ammattilaiset tekevät, ovat merkityksellisiä diagnostiikan kannalta, koska neurologisia ongelmia saadaan kartoitettua niillä. Esim. Asperger- tai ADHD- testeissä on useita eri osa-alueita, eikä niistä anneta tulokseksi mitään yksittäistä älykkyysosamäärää.
Puhuinkin just noista nettitesteistä ja niiden suosiosta. Ainakin niitä mainostetaan kovin ahkeraan ja aika ikävällä tavallakin vertailumielessä. Mistähän se johtuu? Onko kilpailu liian tärkeässä roolissa yhteiskunnassamme?
Esim. tuolla niitä riittää:
http://www.hs.fi/testit/?ref=adword_omaelama_nettitestit&gclid=CN2Z_J3HmJgCFQVMtAodE2k6mA
Toivottavasti ihmiset eivät suhtaudu niihin liian vakavasti. Vähän aikaa sitten joku kirjoitti, en tiedä oliko tosissaan, että iltapäivälehden testin mukaan hänen käyttäytymisensä viittaa uskottomuuteen. Siis puoliso oli tehnyt testin ja suuttunut.
Mistä aiheista kilpaillaan esim. työelämässä: koskeeko kilpailu erityisesti bisnestä, vai esiintyykö sitä kaikilla ammattialoilla? Onko nykyajan ihanteellinen ihminen nopea, tehokas ja röyhkeä, ja talloo toisten varpaille edetäkseen urallaan? Opiskelijoiden keskuudessa en ole erityisesti sellaista huomannut, pääasia että pääsee tenteistä läpi (ja mielellään ymmärtää kirjoittamansa ja lukemansa).
Mainitsit aiemmin onnellisuudesta. Luulisi sen olevan tärkeämpää kuin suoritukset. Kuulemma jotkut arvostavat enemmän esim. riittävää vapaa-aikaa kuin suurempaa palkkaa.
Tuolla "onnellisuusprofessori" Markku Ojasen kotisivut:
"Monet kannanotot sivuavat jollakin tavalla psykologiaa tai sen sovelluksia. Useimmiten kysymys on siitä, länsimainen yksilökeskeisyys on jollakin elämänalueella korostunut liiaksi. Vieroksun ajatusta, että kilpailusta ja tuloksen tekemisestä tulee elämän keskipiste."
http://www.markkuojanen.com/sivut/yhteiskunta.php
..että 10 000 tuntia intensiivistä harjoittelua kehittää suveneriteetin. :)
Eikös käsite ole yleensä poliittinen? Sanakirjan mukaan suvereniteetti on "ylin valta, itsenäisyys, täydellinen riippumattomuus". Mietin, tarkoitatko armeijaa, mutta laskutoimituksen perusteella asepalvelus on lyhyempi kuin 10 000 tuntia ;-) Mies sanoi, että pokerissa pelityylinsä tietää n. 14 000 jaon jälkeen, jolloin pelaaja on saanut kaikentyyppisiä lähtökäsiä.
Kerros, mitä kyseinen väite tarkoittaa? Ei ihan auennut...
sitä tarkoittaa, että on laskettu moniin empiirisiin tutkimuksiin nojautuen minimiaika, jossa harjoitus tekee mestarin eli suvereenin taitajan (= henkilö saavuttaa suvereniteetin tietyssä taidossa).
ajatus aukeaa ehkä parhaiten sitä kautta, että jos tutustuu vaikkapa vincent van goghin elämänkertaan. hänkään ei ollut lähtökohtaisesti lahjakas kuvataiteilija tai kovinkaan taitava käsistään, mutta intensiivisellä harjoittelulla hänestä kehittyi monia tulevia taiteilijasukupolvia innoittanut mestari. periaatteessa tarkoitan siis sitä, että keskinkertaiset ominaisuudet omaava yksilökin voi jollain kapealla sektorilla kohota taitavaksi.
Jos harjoittelee jotain asiaa tunnin päivässä, 10 000 tuntiin kuluu 27 vuotta, jos harjoittelee 10 tuntia päivässä, kuluu reilut 2 ja puoli vuotta. Mihin asioihin tämä voisi päteä? Esim. jos viettää vieraskielisten ihmisten seurassa sen 10 h/vrk 2,7 vuoden ajan, millaisen kielitaidon saavuttaa?
"Sen sijaan ihmisten käytöksen takana olevaa logiikkaa on paljon vaikeampi ymmärtää. Heissä on niin monta muuttujaa."
Aivan ja onneksi ihminen on muutakin, kuin muuttujia.
"Moniälykkyysteoriassa sosiaalista lahjakkuutta kutsutaan interpsyykkiseksi älykkyydeksi. Tällaiset ihmiset kykenevät tulkitsemaan eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä. Netissä näitä asioita ei voi tietenkään havaita, mutta sosiaalisuus ja empaattisuus voivat kai käydä ilmi myös teksteistä?"
No mites motiivit? Mites motiivit matsaa olettamaan, jos nyt ajateltais sillä sorttii, että ihmisen "sosiaalisuutta ja empaattisuutta" voidaan päätellä _teksteistä_? Ei kiitos (ainakaan laajoja) kulttuuriteorioita. Rajaus johonkin.:) Jos tarkoituksesi on jutella opittuja ihmisen sosiaalisesta kontekstisidonnaisesta älykkyydestä(?), en minä ainakaan jaksa.
Taitaa olla parempi jättää kulttuuriteoriat humanisteille. (Kannatan meemiteoriaa.) Toivon, että ihmiset ovat empaattisia eivätkä sosiopaattisia.
"Taitaa olla parempi jättää kulttuuriteoriat humanisteille. (Kannatan meemiteoriaa.) Toivon, että ihmiset ovat empaattisia eivätkä sosiopaattisia."
Jos vittuilit tuohon asialliseen viestiin, niin olet kyllä todella outo. Vaikeuksia suhtautua asian pohjalta? En minä sinua tarkoittanut loukata. Asia ainoastaan kiinnosti.
netissä luultavasti enemmän kuin IRL, koska nuo ilmeet ja eleet puuttuvat. Sitten on ihmisiä, jotka eivät osaa tulkita sanatonta viestintää edes sitä nähdessään, ja joutuvat hankaliin tilanteisiin.
"No mites motiivit? Mites motiivit matsaa olettamaan, jos nyt ajateltais sillä sorttii, että ihmisen "sosiaalisuutta ja empaattisuutta" voidaan päätellä _teksteistä_?"
Tämä vaatii pidempää miettimistä. Jos sosiaalisuudella tarkoitetaan ulospäinsuuntautuneisuutta, kyse voi olla luontaisista temperamenttieroista. Kai ujotkin ihmiset voivat olla sosiaalisia, heidän vain täytyy tuntea toiset ihmiset paremmin tuodakseen esille omia mielipiteitään. Netti on kenties heille ulkomaailmaa tasa-arvoisempi ympäristö?
Olen käyttänyt nimitystä "sosiaalinen korrektius" asiasta, jossa minulla on puutteita, siis vaikeuksia tajuta, mikä on tilanteeseen sopivaa käyttäytymistä. Sympatiassa eli myötätunnossa ei ole mitään monimutkaista: en halua pahaa toisille elollisille olennoille. Sen sijaan empatia, kyky eläytyä toisen asemaan, on vaikeaa. Nettikirjoittelussa (kuten tosielämässäkin) luultavasti kokemus auttaa tulkitsemaan toisten ihmisten tunnetiloja.
haluttomuudessa oppia. Jos jo kokee tietävänsä ja osaavansa tarpeeksi, ni siinähän se raja sit on.