Mä rakastan mun eksää edelleen. En pääse omassa elämässä eteenpäin, koskee, tuntuu että on yhtä harmaa joka päivä. Kukaan muu ei kiinnosta. Koitan vaan tehdä jotain mistä nautin mutta sydän kaipaa ja itkee. ;(
Miten helvetin kauan tässä vielä menee? Mieli on maassa, ei tunnu että kukaan voisi olla mulle parempi pakkaus, sillä oikeastaan, hänessä oli se jokin jota olin koko elämäni hakenut. Olin ns. kotona hänen kanssaan. Olisi riittänyt vain se että näen hänet ja päivääni paistaa aurinko. Hän oli se jonkalaisen tiesin olevan olemassa. Ja nyt se on poissa. Olen luovuttanut. En usko, että on enää parempaa minulle. Tuntuu pahemmalta kuin kuolema. Tämä on elävä kuolema ja hän jatkaa toisen kanssa onnellisena koska en ollut hänelle se oikea, tai niin hän haluaa ajatella. Vaikka uskon, että hyvin tietää sisimmässään mikä on totta. Ei vaan halua lähteä siihen. Se vaatisi sen että tunnustaa elämänsä rakkauden. Sitä on helpompi paeta helpompiin kuvioihin.
Miten helvetin kauan tässä vielä menee? Mieli on maassa, ei tunnu että kukaan voisi olla mulle parempi pakkaus, sillä oikeastaan, hänessä oli se jokin jota olin koko elämäni hakenut. Olin ns. kotona hänen kanssaan. Olisi riittänyt vain se että näen hänet ja päivääni paistaa aurinko. Hän oli se jonkalaisen tiesin olevan olemassa. Ja nyt se on poissa. Olen luovuttanut. En usko, että on enää parempaa minulle. Tuntuu pahemmalta kuin kuolema. Tämä on elävä kuolema ja hän jatkaa toisen kanssa onnellisena koska en ollut hänelle se oikea, tai niin hän haluaa ajatella. Vaikka uskon, että hyvin tietää sisimmässään mikä on totta. Ei vaan halua lähteä siihen. Se vaatisi sen että tunnustaa elämänsä rakkauden. Sitä on helpompi paeta helpompiin kuvioihin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lähtikö kyseinen henkilö tuosta vaan sitten omille teilleen? Onko taustalla riitoja ja sen sellaista? Jos ei häntä parempaa enää löydy, niin sitten tyydyt siihen toiseksi parempaan. Kukaan ei ole täydellinen.
voin kertoo siihen ei välttämättä aikakaan riitä.
Haluaisitko selittää tarkemmin, mitä tarkoitat. Että aika ei riitä siihen, että pääsee yli? Sitäkö tarkoitit? Että se voi viedä koko elämän?
jos kyseessä oli ihan oikeasti se oikea, niin ei siitä koskaan yli pääse.. Olen nähnyt niitä tapauksia paljon..
Oma isäni on yksi heistä.
On tuntunut pahalta seurata isän tuskaa vanhempieni eron jälkeen kun äitini meni naimisiin rikkaan miehen kanssa (josta ei piittaa pätkääkään, vain sen rahoista) ja isä jäi yksin ja alkoi juopoksi.. Sitä jatkunut jo 30 vuotta..
Siinä ei sitten voi muuta kuin joko jäädä yksin, tai tyytyä johon kuhun joka on ihan mukava hänkin, vaikkei saakaan samoja tuntemuksia aikaan..
oma eksä petti ja jätti. Ja muutti toiselle puolelle Suomea. koko asia tuli täytenä yllätyksenä. Hän oli/on (en tiedä enää) paras ystäväni ja rakkaani. Tuntuu kuin sydän olisi raastettu rinnasta. Erosta lähtien olen ollut täysin masentunut ja lamaantunut. Elämäniloni on kadonnut täysin. Rakastan häntä vieläkin ja juuri sen takia tuntuukin, että elämä menee päin persettä. Olisi helpompi luopua jos ei enää rakastaisi.
Luulen ymmärtäväni sinua täysin ja haluaisin itsekin tietää, että voiko tästä vielä joskus toipua.
Jep, sama kohtalo on sitten meillä. Ihan oikeasti toivon niin mun kuin sun kannalta että tulee vielä joku joka osoittautuu paremmaksi, joku joka ei jätä eikä petä. Miksi pitää rakastaa sellaista joka on pettänyt luottamuksen ja jättänyt? Mä olen miettinyt tuota paljon. Mutta se että toinen loukkaa ei välttämättä vie pois sitä että toinen on rakastanut ihan aidosti. Vaikka se toinen ei ehkä olekaan. Siinä se suru onkin varmaan.. En tiedä.. ;( Jaksamisia sulle!
Jos rakastat edelleen eksääsi niin oletko varma että mitä mieltä hän oikeesti on? Monesti voi aika ja elämänkokemus voi muutaa ihmistä. (puhutaan vuosista eikä kuukausista) Jos luulet oikeesti että sä olet hänelle oikea ja hän sulle niin oletko yrittänyt sitä hänelle kertoa?
Sä et voi hävitä kysymällä muuta kuin ylpeyden hetkeksi ja saada mielenrauhan tai rakkaan ihmisen. Ehkäpä kysymisen jälkeen sun olisi helpompi päästää hänestä irti.
Olen kertonut, mutta hän ei noteeraa. Hän vaan puhuu, että askarruttaa tulisko siitä mitään. Ja seurustelee nyt toisen kanssa, vaikka kirjoitti mulle että kaipaa, siis samaan aikaan kun seurustelee toisen kanssa.
Musta tuntuu, että mä en tän vuoden odottamisen jälkeen enää jaksa tätä, varsinkin nyt kun on uusi ihminen kuvioissa... ;(
Taitaa mies vaan puhua hetken tunteella eikä mieti vastuuta puheistaan. Onhan se väärin sitä uuttakin kohtaan, että jahkailee.
Siinä tapauksessa sun on oltava se joka lopettaa jahkailunsa ja pistät hommalle lopullisen pisteen. Jos se on jo kerran pettänyt sua ja nyt esittää haikailevansa vielä sun luokse, vaikka noin nopeasti vaihtoi uuteen naiseen. Pystyisitkö sä vielä luottamaan häneen ja entäs sitten, jos saatkiin uudelleen "turpiisi" ja mies lähtee taas menemään?
Olet varmasti oikeassa. Sanoit sen mikä varmasti on totta, mutta jota en itse halunnut vaan uskoa...
Tuttu tilanne..seurustelin miehen kanssa, joka ei osannut sitoutua suhteeseen toivomallani tavalla, joten pistin poikki.
Hän sanoi kyllä haluavansa seurustella kanssani ja että rakastaa minua, mutta jotenkin sanat ja teot eivät oikein menneet yksiin. Erottuamme vuoden ajan hän aina otti yhteyttä minuun ja olimme yhteydessä toisiimme. Hän sanoi rakastavansa minua, sanoi, että tulee katumaan, kun ehkä jonain päivänä huomaa, että olenkin löytänyt toisen, mutta ei vaan silti ole vielä valmis sitoutumaan.
Minähän se vaan jaksoin aina odottaa ja olin valmis kun hän otti yhteyttä...jaksoin toivoa, että se päivä tulee kun hän vihdoin on valmis. Sitten kävikin niin, että hän löysi toisen naisen ja seurustelee nyt hänen kanssaan. Hänen alettuaan seurustelemaan tuon toisen kanssa hän on silti soittanut välillä minulle ja sanoo myös kaipaavansa minua ja muka vielä rakastavansa minua. Tietääköhän tuollainen ihminen mitä rakkaus ihan oikeasti on??? En vaan pysty ymmärtämään moista. Taitaa myös tämä mies puhua hetken tunteella.
Nyt on kulunut aikaa noin kuukausi, kun hän on viimeksi ottanut yhteyttä, ei varmaan enää otakkaan yhteyttä. Itse olen päättänyt, että nyt saa riittää. Enää en odota, enää en usko vaikka hän sanoisi mitä. Ja onhan tuollainen jahkailu väärin sitä toistakin kohtaan, vaikkakin olen kuullut, että hänen nykyinen ei iha uskollinen hänelle olekaan. Noh, sitä saa mitä tilaa, niinhän sanotaan..
Nyt olen kuitenkin päättänyt unohtaa hänet. Helppoa se ei ole, koska on vielä tunteita toista kohtaan. Mutta nyt tuntuu jo hivenen paremmalle, ainakin hetkittäin. Pakko mennä elämässä eteenpäin.
Haluankin sanoa sinulla ap., että ymmärrän varsin hyvin miltä sinusta tuntuu. Varsinkin, kun mies sanoo kaipaavansa, niin silloin jotenkin vielä pieni toivon kipinä herää, että josko vielä kuitenkin.. Mutta, jos olet jo vuoden jaksanut odottaa, eikä asiat ole muuttuneet parempaan suuntaan, niin päästä irti hänestä. Aikaa siihen menee, että pystyy unohtamaan, eikä varmaan koskaan toista unohdakaan, varsinkaan, kun tunteet ovat noin syvät. Tiedän, että helppoa se ei ole. Varsinkin kun hän seurustelee toisen kanssa, niin siinä vaiheessa pitää ajatella, ettei itse jumitu paikalleen odottamaan, pitää vaan itsekin alkaa katsoa ympärilleen avoimin mielin. Ajattele vaikka, että jos teidät on todella tarkoitettu toisillenne, niin ehkäpä te sitten vielä kohtaatte uudelleen.
Kaikkea hyvää sinulle!! Voimia unohtamiselle ja elämässä eteenpäin menemiselle! Kyllä se aurinko vielä paistaa :)
Itte erosin itseasias ihan vähän aikaa sitte. tunteet on aika samat. tekisin mitävaan saisin mieheni takasi. on ihan hirveetä ajatella et kauanko tää itkemine kestää ennen ku pääsee elämäs eteenpäin. me asuttiin yhes joku vähä vajaa vuos. Nyt mun tavarat lojuu siel ku se ei päästä hakee niit ku ei kuulemma haluu enää nähä, mut laittaa silti jotain rakkaus viestei ja tekee täst viel vaikeempaa. Kaikki ne jutut mist puhuttiin perheest ja häist ja kaikest tuntuu niin pelkält valheelt. tiedän et exäni rakastaa miuta vieläki mut ei vaan voi jatkaa suhdetta. olis vaa niin paljo helpompaa jos se sanois ihoovansa miuta ni ei olis enää mitään toivoo.mut pärjäilemisiä siulle ja kyl aika parantaa haavat. TOIVOTTAVASTI!!!
kannattaako sinun suistaa itsesi raiteilta ihmisen takia, joka ei sinua arvosta? Voimia vaan sinulle ja katse tuulilasiin (ei peräpeiliin)
Kiitos tuestanne. Tänä päivänä olen jo aika tavalla yli tapahtuneesta. Katse on eteenpäin. Mutta...
Olen pihalla kuin lumiukko sen suhteen, että miltä rakkauden pitäisi sitten tuntua jos se kerran on jo tuntunut siltä, että se olisi sitä oikeaa. En osaa oikein tehdä muuta kuin mennä elämän mukana ja katsoa, mitä elämällä on minulla jäljelle. Jotenkin on toivoton olo, kun ajattelen kuitenkin että se oikea meni jo. Surullista mutta totta.
Olisiko kellään "lääkkeitä" tilanteeseen? En osaa oikein ajatellakaan, että se oikea olisi vielä edessä. Millä saan ajatukseni muutettua, kun tunne on se joka minua ohjaa kuitenkin..? :(
Umpikujassa:(
Itselleni on pahinta tällä hetkellä se, että olen joutunut kyseenalaistamaan koko suhteen, kaiken mitä toinen on sanonut ja tehnyt...miettimään että rakastiko se koskaan tippaakaan.
Itse luulin ensin että oma rakkaus on hävinnyt riitoihin ja hänen valheisiin, mutta näemmä mitä kauemman erosta aikaa kuluu, sen kovemmaksi ikävä ja ristiriita päässä kasvaa. Mies teki minulle todella pahasti, ja nyt sitten vielä suren sitä kuukausitolkulla. Suren sitäkin että sen takia mitä hän teki, en voi edes ajatella uutta yritystä hänen kanssaan vaikka se mahdollisuus tulisikin, olen menettänyt hänet siis iäksi. En voisi luottaa koskaan.
Uusi suhde ei ole tässä nyt mikään ratkaisu. Haluaisin vaan pystyä unohtamaan hänet ja jatkaa omaa elämää tasapainoisena.
ap. anna ajan kulua. Koskaan ei voi tietää että kuka on se oikea, mutta uskallan veikata, että kun seuraavan kerran rakastut, niin se tuntuu 1000 isommalta ja paremmalta kun se edellinen suhde. Itsellä meni yli vuosi päästä ekasta kunnon parisuhteesta yli, mutta nyt nauran sille parisuhteelle, koska se jätkähän oli täys pelle! :D Se on itkeny mun peräänki ja halunnu palata yhteen, mut nä-ää. Ei sitä enää ikinä.
Tuon suhteen päätyttyä olin 3 vuotta yksin ja tapasin toisen miehen, joka kyllä jätti minut viime viikolla melkein vuoden seurustelun jälkeen. Rakastan häntä kovasti, mutta heti erottuamme päätin etten jää tuleen makaamaan ja eron käsittelyyn ja haikailuun en tuhlaa elämästäni yli vuotta! Varsinkaan kun hän teki minulle todella rumasti. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin.