Meillä on kaksi lasta, 5-vuotias ja puolivuotias vauva. Mieheni juo viikonloppuisin yleensä ainakin toisena päivänä ja toisen vapaapäivän nukkuu krapuloissaan tai makaa koko päivän sohvalla katsoen teeveetä, syöden juoden.
Nyt on taas viikonloppu takana ja se meni koko viikonloppu alkon merkeissä...siis aivan koko viikonloppu, hän ei ole paha humalassa vaan päinvastoin...mielistelee minua yms ja on hyvä isä lapsilleen...mutta eikait tällainen ole normaalia perhe-elämää kun itse tästä masennun ja tulen vihaiseksi..Miehen juominen vaikuttaa jo 5-vuotiaaseenkin niin että halusi olla viikonlopun mummolassa, ei siis halunnut kotona olla kun isä vaan nukkui. Illalla lapsi sanoi minulle että laitetaanko maitoa isän kaljapulloihin.
Nyt olen kahden vaiheilla erotako vai ei...viikolla meillä menee ihan hyvin, mutta en jaksa enää näitä viikonloppuja....ja hänen juomisestaan on kyllä keskusteltu useasti ja aina lupaa tehdä parannuksen, joka yleensä kestää yhden viikonlopun verran...apua? Olenko itsekäs jos eroan juovasta miehestäni?
Nyt on taas viikonloppu takana ja se meni koko viikonloppu alkon merkeissä...siis aivan koko viikonloppu, hän ei ole paha humalassa vaan päinvastoin...mielistelee minua yms ja on hyvä isä lapsilleen...mutta eikait tällainen ole normaalia perhe-elämää kun itse tästä masennun ja tulen vihaiseksi..Miehen juominen vaikuttaa jo 5-vuotiaaseenkin niin että halusi olla viikonlopun mummolassa, ei siis halunnut kotona olla kun isä vaan nukkui. Illalla lapsi sanoi minulle että laitetaanko maitoa isän kaljapulloihin.
Nyt olen kahden vaiheilla erotako vai ei...viikolla meillä menee ihan hyvin, mutta en jaksa enää näitä viikonloppuja....ja hänen juomisestaan on kyllä keskusteltu useasti ja aina lupaa tehdä parannuksen, joka yleensä kestää yhden viikonlopun verran...apua? Olenko itsekäs jos eroan juovasta miehestäni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joskus vasta konkreettinen eron uhka saattaa saada muutoksen aikaiseksi. Oletko sanonut suoraan, että ero on enää vaan ajan kysymys jos juominen ei lopu? Tuskin mieskään on aivan alkoholisoitunut jos juominen ajoittuu vaan viikonloppuihin, vai tissutteleeko myös arki-iltaisin?
Ymmärrän sinua kyllä täysin, ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista loputtomiin.
Mies vieroitukseen tai ero vireille. Ei tuollaisen seuraaminen ole hyväksi pienelle lapselle.
...kerran lapsi oireilee jo, lienee aika erota. Jos se mies haluaa parantaa tapansa hän tekee sen siinä vaiheessa kun mätkäset eropaperit täytettäväksi hänen nokkansa eteen. Jos taas retkahdus tapahtuu kun olette päättäneet jatkaa postitat paperit sen sileän tien. Lasten oireilu on aina järkevä syy eroon, ja tämän pitäisi myös miehesi ymmärtää.
Voimia sinulle ja lapsille! Ja luota itseesi ja siihen että pärjäätte vallan mainiosti myös kolmistaan lasten kanssa, mikäli se ero tulee. Itse olen juuri eronnut tuurijuoposta ja lapsia meillä on kaksi. Me pärjäämme hyvin kolmistaan ja ketuttaa etten lähtenyt jo aikoja sitten. Liian kauan annoin anteeksi hänen juopottelunsa joka vaikutti minuun todella paljon, ja negatiivisesti. En ollut kovinkaan hyvä äiti masennukseni kourissa ja tämän kalavelan olen päättänyt hyvittää lapsilleni eroamalla miehestä joka teki viinanhimonsa kourissa elämästäni helvetin.
Et ole itsekäs, etenkin, kun lapsikin jo häiriintyy. Selkeästi lapsesi kärsii miehesi eli isänsä juomisesta. Ilmeisesti isä on alkoholisoitumassa tai ei tajua, että isänä säännöt on jo pitänyt vaiihtua aikoja sitten, ei isänä voi elää jokaviikonloppuista poikamieselämää, eikä kuulukaan voida. Hänen pitäisi nyt kasvaa jo aikuiseksi, sillä ei se juomatta oleminen ihan niin kauheaa ole, eikä mikään uhraus itseasiassa.
Mä en tiedä, kuinka tehokasta teidän keskustelunne on, lupaako hän aina, ja tietää, että yhdellä viikonlopulla saa sinut hiljaiseksi ja luulee, että se on joku parannus. ehkä kannattaa oikeasti kysyä suoraan, on ko hän alkoholisti, että ei pysty enää olemaan juomatta, olla huolissaan, tarviiko hän oikeasti jo apua lopettamiseen. Kertoa avoimesti lasten/lapsen reaktioista ja kysyä, eikö se merkitse mitään ja mistä hän itse arvelee, että johtuu, ettei voi olla juomatta.
Ei kannata hermostua, ratkaisut, kaikki isot, pitää lähteä asioitten selväksi tekemisestä, ja kun ne ovat selviä, suuntaan tai toiseen, voit tehdä ne jämptillä mutta rauhallisella mielellä. Jos siis päätät lähteä, on se selvääkin selvempää, kun sen päätät. Mutta ennen sitä, tee kaikkesi. Juttele, kysy auttaisiko joku perheneuvola, kysy mieheltäsi alkoholista ja alkoholismista, ja miksi hänelle se viikonloppu juominen on niin tärkeää, ja voisitteko tehdä jotain hauskaa yhdessä?
Voisitte kokeilla pientä eroa, voisit ottaa lapset ja vaikka eroaisitte 2 viikoksi niin, ja sitten toinen kerta ehdottomasti niin, että lapset jäävät 2 viikoksi isälleen, ja sinä olet lomaala: vastuuta ei opi, jos sitä ei tajua, joten sinä et saa auttaa, eikä muutkaan, vaan hänen on oltava yksin vastuussa se 2 viikkoa: myös viikonloput. Silloin hän ei voi juoda tietenkään. Enkä itseasissa usko hänen jouvankaan, hän käyttäytyy nyt vähän kuin lapsi/teini-ikäinen: ei ota vastuuta, koska ei tajua sitä, eikä joudu sen eteen myöskään.
Sitten keskustelette kokemuksistanne, ja olisiko 4 viikon perusteella parempi erota vai olla yhdessä.
Oletko aina paikalla? Hoidat kaikki työt viiikonloppuisin, olet paikalla? Otat mielistelyt vastaan? Mieti myös omaa osuuttasi, millä mahdollistat tämän jatuvan käytöksen.
Sitten kun olette kaikkenne tehneet, jos se ei auta, niin eroa. Lasten ei ole tervettä nähdä toista vanhempaa aina kännissä, ja kuten olet huomannut, lapset ovat aina pahoillaan aikuisen juomisesta, koska silloin aikuinen (teeskenteli mitä vaan) on aina poissa, eikä läsnä.
Alkoholin liikakäyttö on syy erota, mutta ehkä teillä olisi vielä mahdollisuus? Anna se itsellesi, lapsillesi ja miehellesi, sitten voit tehdä päätöksen tietoisesti aikista vaihtoehdoista ja rauhallisin mielin.
Hyvää mieltä ja tuulta päätöksen tekoihin, toivottavasti asiat ratkeaa toivomallasi tavalla!
Itselleni ei tulisi mieleenkään antaa lasteni katsella tuollaista. Olen itse aikanani kärsinyt juoposta miehestä ja en ole päivääkään katunut kun eron siitä juoposta otin.
Mitä oikein ajattelet kun annat lasten katsella isää humalassa? Jos et pysty eroamaan niin lähde viikonlopuiksi pois tai pistä mies juomaan muualle. Itse erosin juoposta ja minun mielestäni jokaisella on oikeus olla omassa kodissaan rauhassa ettei tarvitse humalaista tai haisevaa krapulaista katsella. Varsinkin lapsen kohdalla tästä oikeudesta pitäisi huolehtia, vaikka kuinka itse haluaisitkin roikkua miehessä. Minä tein eroa vuosikaudet, ja nyt olen todella onnellinen kun sain erottua! Lapsia en voinut tehdä tuollaiseen suhteeseen.
Normaaliin elämään ei kuulu joka viikkoinen kännien otto. Sinulta on näköjään hämärtynyt normaalin raja.
Et ole itsekäs mikäli pohdit mahdollisuuta erota alkohisoituvasta miehestäsi. Sinulla pelaa aivan terve itse/lastensuojelu vaisto. Alkoholismin kuvaan kuuluu taudin hiljainen paheneminen ja kaljaa alkaa ilmestyä kaappiin myös muina kuin viikonloppu-iltoina.
Mikäli miehesi ei todellakaan halua ryhdistäytyä edes yhdeksi viikonlopuksi, on edessäsi elämä alkoholistin kanssa ja se ei ole ihan kevyttä kenttäkelluntaa. Siinä ovat vaarassa sinun ja koko perheesi mielenterveys.
Koeta vielä kerran puhua miehesi kanssa tästä asiasta ja mikäli viesti mene perille, on ero mielestäni ainoa järjellinen ratkaisu.
Sori jos pilasin fiiliksesi.
Seppo
Omasta kokemuksesta sanoisin, ettei tilanne ainakaan parane vuosien myötä, ellei miehesi suostu menemään hoitoon. Ota itse vaikka yhteyttä lähimpään alkoholistien läheisille tarkoitettuun al-anon ryhmään, puhelinsoitto sinne avasi aikoinaan minun silmäni. al-anon.fi osoitteesta löydät lisätietoja.
Lapset kärsivät tilanteesta eniten, humalaisesta isästä ei paljon ole seuraa normaaleissa viikonloppujutuissa. Itse olen katunut eniten sitä, etten lähtenyt jo paljon aiemmin, koska tilanne vain paheni vuosi vuodelta. Ensin juomista oli vain viikonloppuisin, sitten sopivan tilaisuuden tullen myös viikolla. Ketään ei enää voinut pyytää kylään, eikä minnekään mennä, koska aina jostain, vaikka taskun pohjalta löytyi puteli. Lupauksia! Niitä riitti kyllä, mutta vielä enemmän löytyi syitä juomiseen. Joko töissä oli ongelmia, tai sitten oli asiat erityisen hyvin ja molemmat syyt kelpasivat kosteaan, joskus hyvinkin märkään viikonloppuun.
Nyt en osaa edes kuvitella, että joku ihminen sai minut siihen jamaan, olin aivan lopussa. Salailin hänen juomistaan sukulaisilta ja tuttavilta, myötäilin eri tilanteissa jne, lisänä ikuinen pelko siitä, millä tuulella hän sattuu olemaan... Hän ei ehtinyt lyödä minua, mutta kaukana sekään päivä ei varmaan ollut, sen verran rankkoja oli riidat krapulapäivinä.
Mieti siis tarkkaan, mitä haluat OMALTA elämältäsi, viina ei yksinkertaisesti sovi kaikille, ei varsinkaan pienten lasten vanhemmille.
itse erosin lapseni(2,5v.)isästä hänen juomisen ja siihen liittyvien pettämisten vuoksi...muuten meillä olis elämä voinut yhdessä jatkuakkin jos olis pystyny olemaan juomatta mut ei...aina vaan lupaili muuttuu ja hetkeks se onnistuki mut sit taas retkahti..lasten parhaaksi on erota jos miehesi kerta juo!itse oon alkoholisti perheestä ja oma lapsuus ei oo yhtää kivaa muisteltavaa,enkä paljoa muista kun meni lapsuus kokonaa oikeestaa ohi ku joutu niin pienestä asti huolehtii itsestää....