Kuukausi sitten kuulin miehelläni olevan toisen naisen, jonka kanssa oli kuulemma vaihdeltu vain meilejä, kun oli ensin pikkujouluissa tavattu. Kuitenkin selvisi, että soiteltukin on ja tapailtu. Olen varma siitä, että useampaankin otteeseen, vaikka ei myönnä.Lupasi laittaa välit poikki ja nyt jälkeenpäin tajusin että vain sen takia, että olisin joulunajan rauhallinen. Kaikenmoista on nyt tämän jälkeen tapahtunut, avioeroa on haettu, syytelty, haukuttu toisiamme, riehuttu, haettu uutta asuntoa jne. Pyysin mieheltäni , että voisimme mennä parisuhdeterapiaan, ei käynyt, pyysin harkinta-ajan ajaksi sitä, ettei pitäisi yhteyttä tähän toiseen, ei käy sekään. Onko siis ainoa keino se, että todellakin muutan lapsen kanssa pois ja hän pääsee jatkamaan tämän uuden kanssa. Eivät kuulemma asiat muutoin selviä. Olen sanonut, että se on sitten lopullista, jos lähdetään, mutta ei tunnu paljon haittaavan, olen kuulemma liian mustavalkoinen ihminen. Tuntuu, etten voi pelastaa tätä liittoani millään, vaikka se on se mitä eniten haluan maailmassa, että voitaisiin olla niinkuin ennenkin, koko perhe kolmestaan. Mä olen niin rikki sisältä, en tiedä mitä tehdä ja millainen olla, kun en saisi yrittää, ahdistaa ja painostaa. Eikö sillä ole mitään väliä, miltä musta tuntuu?
Miten tästä eteenpäin?
Umpikujassa
71481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tiedän tunteen.
Mutta kun toista ei voi pakottaa rakastamaan.
Minunkin miehelläni oli toinen,aikani hänessä roikuin ja itseni siinä särjin.
Koita jaksaa.
että tyrkytän itseäni, teen itsestäni tyhmän, säälittävän ja itsetuntoni on kohta jossain todella alhaalla. Voi mistä saisin voimia luovuttaa ja saada itsenäisyyteni ja oman arvontunteeni takaisin.Lapsenkin takia pitäisi olla vahva.
oli minun ainekin käytävä läpi,on itketty,huudettu,raivottu,oltu katkeria ym ym, ei siinä auttanut kun käydä ne tuntee vain läpi.
Uskoin ja tiesin että vain aika parantaa,päivä kerrallaan,pienin askelin olen eteenpäin mennyt.
Minua auttoi kun oli ystäviä joille puhua,ammattiapuakin hain.
Mottoni onkin: salaisuus sairastuttaa mutta totuus ei tapa.
Mies ei ole halukas pariterapiaan.
Hae siis SINÄ yksin apua ja opestusta!
Ainoastaan itsellesi!!
Kun SINÄ saat itseesi uusia näkökulmia, muuttuu koko
pakka.
Voimia, valoa!
sinä nyt tarvitset ja kyllä niitä aina jostain löytyy vaikka välillä tuntuu ettei jaksa enää pätkääkään. Eipä tuossa paljon vaihtoehtoja jos mies ei ole valmis suhdettaan lopettamaan. Hae apua itsellesi sillä ulkopuolinen apu auttaa selvittämään niitä omia ajatuksia ja antaa erilaisia näkökulmia asioihin.
Toista ei voi pakottaa rakastamaan eikä jäämään avioliittoon, tämän tiedän omasta kokemuksesta. Minä olen käynyt läpi nuo samat tunneskaalat ja nyt, kaksi vuotta tuon pahimman jälkeen, olen vahvoilla. Meillä minä jäin kotiin lasten kanssa ja mies lähti uuden onnen luokse.
Nyt sinä rupeat kasaamaan itseäsi pala palalta, vaikeita ja tosi vaikeita aikoja tulee eteen mutta sinä selviät kun päätät siitä selvitä. Me petetyt ja jätetyt ollaan yllättävän sitkeitä. Ainakin mulla on ollut vahva halu näyttää, että minä en yhden kaksilahkeisen perään jää itkemään vaan jatkan elämääni itsenäisenä ja vahvana naisena. Ehkä joskus jopa kovana, liian kovana...
kuukausi sitten. En kestänyt enää ja käskin miehen etsiä asuntoa ja lähteä. Jäin lasten kanssa yhteiseen kotiin. Avioero hakemus jätetty ja harkinta aika menossa. Kun mies asui kotona, ei yhtään ajatellut meitä, kaipaili vain uutta. Nyt kun asuu muualla, tulee viestiä ja tikusta asiaa, tuntuu kaipaavan meitä ja kotia. Laita mies siitä ulos, kato ymmärtääkö mitä on menettämässä ja onko tämä uusi suhde tosiaan sen väärti. Itsekkin alat selvitä kun teet päätöksiä, kerro ystäville ja sukulaisille mikä on tilanne, mene yksilö terapiaan. Minä ainakin sain sieltä apua ja voimia vieläkin. Voimia sinulla ja lapselle! Samassa veneessä ollaan.
Minulla ainakin ahdistus helpotti kun pystyin kertomaan sukulaisille ja ystävillä, samalla sain tukea ja kaikenlaista apua.
Itse olin aikanaan samassa tilanteessa kun sain kuulla eroseminaarista. Siitä tuli käännekohta silloisessa elämässäni. Sain vertaisryhmän tuen ja työkalut vaikeiden asioiden ja tunteiden käsittelyyn. 10 viikon aikana minussa tapahtui iso muutos joka jatkuu yhä. Eroseminaari antoi myös työkalut paremman parisuhteen rakentamiseen, vaikka et siis eroaisikaan, sinulla on niistä valtavasti hyötyä. Ks lisätietoja vaikkapa linkistä www.fisher.fi