Olisi pitänyt pysyä sinusta erossa eikä aina toivoa turhia. Roikotit minua itsessäsi ja annoit turhaa toivoa yli vuoden.Nyt aion itkeä,itkeä ja itkeä ja lopulta unohtaa sinut kokonaan.En aio nähdäkään sinua enää ikinä ja puheet kaveruudesta voit unohtaa.Terv.Surusilmä
Nyt on lopultakin
aika surra suhde loppuun
281902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sama juttu täällä! Pakko pakottaa itsensä irtautumaan. Muutoin teen vain itselleni pahaa. Haluaisitko jakaa kanssani tämän vertaistuen? Voitais tsempata toisiamme jaksamaan tätä raskasta aikaa paremmin? Kirjoitetaan tänne aina kun tulee paska olo! Tai voidaan toki vaihtaa meiliossiakin..
Musta tuntuu nyt että haluaisin vain laittaa viestiä hänelle ja pyytää tulemaan takaisin. Mutta EI! Hän teki väärin ja mä en ollut ansainnut sitä. ;(
t. tooinlove
samoin tunteva..........
Kirjotellaan vaan. Tää on niin raskasta aikaa. Päässä ei pyöri mitään muuta.
Päätin just, että aina kun tulee olo että pitäisi laittaa viestiä tälle miehelle tai kaipaan häntä, tulen tänne purkamaan olojani.
Nyt tuntuu että pärjään paremmin ilman tuollaista paskapäätä. Anteeksi tiukka kielenkäyttö mutta vihalla pääsee irti kuulemma jos muistaa toki myös surra.
olen yrittänyt ja yrittänyt luottaa, mutta turhaa, niin turhaa. mies pettää ja sillä hyvä. eilen sanoin että nyt riittää. pakkaa tavaransa ja häipyy, minä ja lapset jatkamme tästä ilman itsekästä paskiaista.
Kyllä sä sen ansaitsit, joten älä esitä täällä enää mitään tuollaista.
Kuules, kukaan ei ansaitse hyväksikäyttöä!! Haluaisitko että joku nainen puhuisi sulle jotain muuta totuutta ja pitäisi sua hyvänä, mutta pitäisikin jotain toista miestä samaan aikaan? Tuskinpa ajattelisit kovin kauniisti tästä naisesta sen jälkeen! Turha kovistella siellä!
Kukaan ei ansaitse hyväksikäyttöä. Muistetaan tooinlove, että ei lähetetä mitään viestejä vaikka kuinka tekis mieli lähettää. Tuollaisia paskiaisia riittää ja nyt me päästään niistä irti lopullisesti.
Mikään ei ole niin kauheeta kuin tämä olotila. Rakastin turhaan.
aivan kuin pientä kuolemaa tekisi.
Turhaan rakastin minäkin,valheita ja pettämistä sain vastalahjaksi..
Ikävä tulee ja menee,viimiset 3 päivää meni ikävä ahdistuksen vallassa ja ihmetellessä miksi sitä paskiaista ikävöin,mutta tänään taas jo parempi päivä :)
Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.
Alkaa jo olemaan helpompi olo...2 ensimmäistä viikkoa makasin vain sängyssä. en pystynyt menemään mihinkään. Elämä alkaa taas :)
Vaikeeta on mutta yritän.
Heips "aika surra"!
Tiedän tasan tarkkaan sun tunnetilan. Ei ole helppoa..
Itselläni on tänään kuitenkin vahvempi olo. Olen päättänyt että katkaisen kaiken yhteydenpidon ja pysyn lujana, toistaiseksi olen siinä onnistunut. Seksiin ei parane antautua koska se vie niin lähelle. Nainen on sellainen, ainakin useimmat.
Olen miettinyt myös sitä miten sika mies on ollut. Mietipä, käyttää hyväuskoisia ihmisiä omiin tarpeisiinsa. Ja missä on moraali ja vastuunkanto? Jos ei ole miehellä omatuntoa, niin onko mitään? Minä en sellaista ihmistä halua johon ei voisi luottaa. Hän ei tajua vielä sitä, mutta on menettänyt minut lopullisesti. En tiedä, merkitseekö se hänelle koskaan mutta minulle se merkitsee että ovi on kiinni ja se pysyy. Huomaatko miten vahva on olo tänään? :) Olen itseni puolella. :))
Koita jaksella. Kirjoita tänne vaan jos tulee vaikeaa. Saman aion tehdä minä.
Olen myös miettinyt kaikkea sitä mitä pask...tuo mies on tehnyt ja se helpottaa.Seksiin en todellakaan aio antautua koska sehän on sama kuin tykkääminen ja vie niin lähelle.Silti nämä illat on pahoja kun ajatukset kiertää ja kiertää.En ota yhteyttä ja olen kova.
Hyvä, ettet ota yhteyttä. En mäkään. Sitä paitsi mietin, että en haluaisi olla miehen kaveri. Hän puhuu kyllä kauniita mutta teot ei mene yksi yhteen. En minä sellaista kaveria kaipaa.
Mutta nyt mulla on sellainen vaihe, kun olen tätä surua jo pitkään itkenyt (ehkä tietäen alitajuisesti ettei hän koskaan ole oikeasti minun mutten ole halunnut uskoa vaan roikkunut toivon murusissa), että paskat, menkööt mies minne menee sillä mulla on parempi olla ilman häntä.
Tykkäämistä on kauhean vaikea lopettaa heti tuosta vain, mutta ajallaan tunteet haalistuu. Näin näyttää alkavan käydä mulle nyt. Hiljalleen.
Eroprosessissa tulee parempia hetkiä ja sitten huonompia ja vielä huonompia, kunnes vaan huomaa päässeensä yli. En oikein tiedä, missä kohtaa itse menen, mutta okei, toinen päivä jo putkeen parempaa, se piristää mieltä vähän..
Mietin edelleen miten vastuuntunnoton hän oli. Piti kaikkia lankoja käsissään miten tahtoi. Nyt tämä lanka ei enää ole hänen käytössään. Mutta varmasti hän osaa kauniilla puheillaan hankkia niitä toisia lankoja. Onneksi ei ole enää mun elämässä saastuttamassa noi asiat. Hyviä hetkiä oli paljon, mutta mitä niillä tekee jos mies ei voi olla kokonaan minun? Minä haluan jotain oikeaa ja hyvää itselleni, jotain jolle minä olen se yksi ja ainut.
Jotenkin mulla on sellainen olo nyt että mies on mulle yhdentekevä. Johan minä sitä vuoden itkinkin. Olisko mulla prosessi vähän pidemmällä kuin sulla? Jaksamisia ja pura surua vaikka nyrkkeilysäkkiin ja liimaan sen kuva siihen ja hakkaa rystyset verillä! Voi oikeasti helpottaa!
että olisi miehen kaveri. En tarvitse minäkään tuollaista epärehellistä kaveria. Haluan vain sellaisen miehen, jolle olen se ainoa. Tykkäämistä on vaikea lopettaa mutta eiköhän tää ala mullakin joskus helpottamaan kun pitää mielessä ne sen epärehelliset temput. Mitähän tuollaisten päässä oikein pyörii ja miten ovatkin noin kieroon kasvaneet?
Sanopas se. Jollain lailla täytyy miehellä olla huono itsetunto kun tarvitsee ns. haaremia pitää. Mistä sitä tietää miten monta muutakin on vielä??
Totta, et epärehellisten temppujen mielessä pitäminen auttaa. Se on vaan tosi haasteellista kun aika kultaa muistoja..
Tänään oli heikompi hetki mutta se meni pian ohi koska muistin sen tähtiajatukseni jota aina hoen: minulla on kuitenkin parempi ilman häntä. Sitten mietin että miksi. Ja sitten muistan ne kurjat teot. Siinä mun resepti! :) Mites sulla?
asioita. Niillä olen tähän asti päässyt kaipuusta. Tiedän myös, että aika kultaa muistot ja siksi niin monesti uudestaan sorruin olemaan hänen kanssaan mutta tällä kertaa aion pitää mielessä ne huonot. Aivan pakko tehdä tästä kokonaan loppu. Haluan ihan muunlaista elämää kuin mitä se oli hänen kanssaan. Huomaatko, että olen tällä hetkellä kovis.
Hyvä hyvä! Mä kanssa pysyn koviksena. Uus elämä meille molemmille. Tollaset ei ansaitse meitä!! :)
Ja mä en ole enää tooinlove. Jatkossa nimim. nomoreinlove! ;)
Tänään on ollut hyvä päivä ja jotenkin tuntuu, että paremmaksi muuttuu. Sain lisätietoa tänään ja olen yhä varmempi, että se on loppu nyt.
Mitä lisätietoa sait? Kiva kuulla, että on ollut hyvä päivä. Mä olin aika väsynyt tänään, mutta se on varmasti just tätä henkistä väsymystä koko tilanteeseen. Mutta mitä kauemmas hänen muisto menee, sitä paremmin mä alan voida.
Sain tietää sen, että niitä naisia oli vielä enemmänkin, joita pyöritteli. Nyt oon väsynyt mutta erossa pysyn edelleen hänestä vaikka yrittääkin ottaa kontaktia. Sika mikä sika. Niin yritän ajatella.
Keskustelun hierarkia oli liian syvä, siks kirjoitan taas tänne alun alle..
Koita pysyä tiukkana. Heikkona hetkenä voi tuntua et tarttuu lyhimpään korteen mutta kun sen heikon hetken voittaa, niin sitten arvostaa itseään taas enemmän. Tuollainen tilanne mitä sulla ja mulla on ollut, tekee huonoa oloa itsestä.
Noi miehet ei tiedä mitä ne haluaa ja siks ne haluaa pitää kaikki langat käsissä. Eivät osaa sitoutua yhteen vaan ottavat kaiken hyödyn irti minkä saavat. Sitten sanovat että en minä mitään luvannut sinulle. Itseään siinä vaan satuttaa jos siihen vielä lähtee.
Mä en nyt ole kuullut miehestä hetkeen. Hän lähetti tekstarina kysymyksen, mutta en ole siihen vastannut. Ehkäpä miettii miksi tai tajuaa vihdoin että täältä ei heru. Jos alkaa inttää, totean, että juna meni jo. En muuta.
Enhän mä mitään sulle luvannut on kuultu joo. Aikmoisen raivoisa olo on nyt mutta olen yrittänyt tehdä kaikenlaista, että aika kuluu ja muistot haalenee. Huomenna on onneksi tapaaminen kaverin kanssa.
Vähän tökki tänään. En tiedä oikein mikä. Ollut kiireistä töissä, sikäli hyvä ettei ole ehtinyt ajatella liikoja. Jotenkin harmaa olo.
Mua oikeestaan ärsyttää tällä hetkellä eniten se, etten saa painoani laskemaan. Hitto! Onneks aika maallinen murhe toi, mutta kertooko tuo siitä, että suru alkaa helpottaa kun tuollaiset pienemmät murheet on mielessä? :)
Toivottavasti nuo sinun "pienemmät" murheet kertoo juuri siitä, että ajattelee jo jotain muutakin kuin sitä paskiaista. Mulla taas on sellainen murhe, että ruoka ei oikein maistu kun on levoton. Olen kuitenkin pakottanut itseni syömään. Töissä pystyn olemaan niin etten ainakaan koko ajan ajattele tätä.
En ole vielä edes pukeutunut kun ei huvita mikään. Olen miettinyt tätä minun juttuani ja fiilikset menee alas ja ylös. Ehkä on parempikin surra tää kunnolla ja antaa kaikkien tunteitten tulla. Lujana pysyn tässä asiassa enkä anna herkkien hetkien hämätä itseäni. Helppoa ei oo ollenkaan.
Hengissä olen edelleen.