Olen seurustellut mieheni kanssa jo yli viisi vuotta, joista yhdessä ollaan asuttu virallisesti kolmisen vuotta. Oltiin tosi nuoria, kun alettiin seurustelemaan. Pari kertaa ollaan oltu erossa hetken, mutta ollaan kuitenkin haluttu jatkaa yhdessäoloa. Jotenkin tuntuu, että aina kuitenkin palataan samaan lähtöpisteeseen.
Mies on todella tarkka ja stressaa paljon. Itse en niinkään stressaa asiosta. Hänen mielestään minun pitäisi muuttua, että voitaisiin jatkaa yhteiseloa. Olen yrittänytkin, mutta hetken jaksan miellyttää ja sitten sama vanha meno jatkuu. Pitääkö itseään muuttaa miellyttääkseen toista? Tuntuu väärältä kätkeä oma todellinen minäni siksi, että kelpaisin hänelle.
Hän harvoin ilmaisee tunteitaan minulle. Hän vaatii kyllä minulta muuttumista, mutta ei itse muuta omaa käyttäytymistään, koska on kuulemma liian stressaantunut ja minun pitäisi muuttua ensin.
En tiedä mitä tekisin, koska rakastan kyllä häntä, mutta toisinaan arki tuntuu liian raskaalta. Murehdin jo yksin asumistakin. Kuitenkin on kasvanut toiseen kiinni vuosien aikana. Mietin luovutanko liian helpolla vai kannattaako vielä yrittää. Mistä tietää yrittäneensä tarpeeksi...
Mies on todella tarkka ja stressaa paljon. Itse en niinkään stressaa asiosta. Hänen mielestään minun pitäisi muuttua, että voitaisiin jatkaa yhteiseloa. Olen yrittänytkin, mutta hetken jaksan miellyttää ja sitten sama vanha meno jatkuu. Pitääkö itseään muuttaa miellyttääkseen toista? Tuntuu väärältä kätkeä oma todellinen minäni siksi, että kelpaisin hänelle.
Hän harvoin ilmaisee tunteitaan minulle. Hän vaatii kyllä minulta muuttumista, mutta ei itse muuta omaa käyttäytymistään, koska on kuulemma liian stressaantunut ja minun pitäisi muuttua ensin.
En tiedä mitä tekisin, koska rakastan kyllä häntä, mutta toisinaan arki tuntuu liian raskaalta. Murehdin jo yksin asumistakin. Kuitenkin on kasvanut toiseen kiinni vuosien aikana. Mietin luovutanko liian helpolla vai kannattaako vielä yrittää. Mistä tietää yrittäneensä tarpeeksi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toista ei voi muuttaa.
Toisen vaatimuksesta ei voi muuttua, se ei ole kestävää.
Muutoksen on lähdettävä itsestä, omasta tarpeesta ja halusta.
Parisuhteessa on tultava rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
Koska toista ei voi muuttaa, on mietittävä voiko ja haluaako oppia hyväksymään toisen ärsyttävät piirteet.
Juuri näin niinkuin edellinen sanoi.
Ja jos yksinmuuttaminen pelottaa (jos nuorena olette yhteen muuttaneet niin et varmaan sitten ole edes asunut paljoa yksin?) niin ei siinä mitään pelättävää ole. Moni tykkää jopa asua sinkkuna joten ei se niin iso kynnys ole kuin luulet. Ja vaikka olisikin vaikeaa niin vaikuttaa siltä että ei tuo teidän suhteenne kuitenkaan mihinkään tuollatavoin etene. Eli paljon parempi sinun silti olisi yksin muuttaa jotta olisi edes mahdollisuus löytää "se oikea" sitten aikanaan :)
En ole koskaan asunut yksin. Kotoa muutin suoraan asumaan mieheni kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisin halunnut ensin asua yksin ja itsenäistyä. Kaikki vaan ei aina mene niin hyvin kuin on ajatellut.
En halua tehdä äkkinäisiä päätöksiä, koska pelkään jälkeenpäin katuvani. Toisaalta pelkään suhteemme aina päätyvän samaan tilanteeseen. Ja nyt suhteen lopettaminen olisi helpompaa kuin jos meillä olisi yhteistä omaisuutta enemmänkin ja lapsia.
Kuulostaa tutulta, paitsí että minä olin se osapuoli joka painosti muuttumaan. Nyt ollaan erottu ja tajusin että rakastin häntä sellaisenaan. Liian myöhäistä, ei halua enää yrittää. Maksoin kalliin hinnan, rakastin sitä tyttöä, vieläkin rakastan.